Usvatar HIP

00.00.0000 - Päiväkirjamerkintä
Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä

10.12.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Omistaja (Siuri)

Tämän päivän muistaisin päivänä, kun kohtalo puuttui täysin yllättäen peliin. Siitä oli muutamia kuukausia, kun olin nähnyt todella upeasukuisesta, Usvatar-nimisestä tammasta myynti-ilmoituksen. Kiinnostuin siitä saman tien, mutta hetken asiaa selvitettyäni sain tietää, että tamma oli jo myyty toiselle tallille. Sellaista sattui, elämä ei aina ollut reilua - ja tamma sai kuitenkin hyvän kodin toisaalta, mikä oli tärkeintä.

Tänään avasin jälleen hevosten myyntisivuja, ja törmäsin mielenkiintoiseen ilmoitukseen. Erään tallin omistaja oli karsimassa suurella kädellä hevosiaan tallista, ja huomasin melko nopeasti, että tuo omistaja oli se sama ihminen, jolle Usvatar oli myyty jokin aika sitten. Usvasta ei kuitenkaan oltu tehty myynti-ilmoitusta, joten pohdin muutamaan kertaan, uskallanko kokeilla tuuriani ja kysyä, mitä omistaja oli suunnitellut tamman tulevaisuudelle. Lopulta rohkeus voitti, ja otin yhteyttä sekä tamman kasvattajaan että omistajaan. Kaikki kävi todella nopeasti, ja jo muutaman tunnin sisällä sain tietää, että Usvatar muuttaisi meille Kuuralehtoon!

Sovimme, että käyn hakemassa tamman vielä tänä päivänä. Hevosauto oli pakattu ja karsina laitettu valmiiksi. Nyt vain odotin innolla, että Sarita saapuisi tallille, ja pääsisimme lähtemään kohti Sadan Suomenhevostallia!

15.03.2014 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Pipariina

Usva luimistaa hieman korviaan kun putsaan sen kuraantunutta poskea. Hymähdän itsekseni tamman diivailulle ja jatkan puhdistamista. Koko tamma oli ravassa ja kurassa, kun hain sen tarhasta - melkein voisi kuvitella, että hevonen tekee sen tahallaan. Loimen päälläpysymisestä ei ole toivoakaan, kun puhutaan Usvan kaltaisesta tammasta. Jos se, niin luultavasti tarhatoverit repisivät loimen käyttökelvottomaksi. Katselen lopputulosta, eli lähes puunattua hevosta ja lattialla lepääviä karvakasoja, melko tyytyväisenä. Muutama kurapaakku vielä on tippumaisillaan tamman hännästä, joten päädyn seuraavaksi sen kimppuun. Tamma alkaa selkeästi hermostua paikallanseisomisesta ja vaihtaa jalkaansa kärsimättömänä. Vilkaisen satulaa ja suitsia, jotka odottavat ratsastamaan pääsyä innokkaina, ja sen jälkeen kuraista kenttää... juuri puunatun tamman kanssa. Ehkä tänään ei olisi kenttäpäivä, josko tamma säilyisi puhtaana kauemman? Vihdoin ja viimein olen tyytyväinen lopputulokseen ja alan satuloida Usvaa. Tamma on jo alistunut kohtaloonsa eikä onneksi inahdakaan, kun kiristän satulavyön. Valitettavasti ulkona on jo pimennyt, joten päätän, että teemme vähän lyhyehkömmän lenkin. Usva nauttii kuitenkin liikkumaan pääsystä ja jarruja onkin vähän haastava löytää, kun tamma puhisee innoissaan. Teemme lyhyen lenkin reippaassa vauhdissa ja taidamme säikyttääkin erään lenkkeilijän - hän ei kuule tuloamme kuunnellessaan musiikkia. Kun saavumme tallille, alkaa olla pikkuhiljaa iltakaurojen aika lämpimässä karsinassa. Usva puhisee tyytyväisenä kaurakaukalo edessään, kun minä päädyn vielä pesemään sen kuraiset suojat - vähemmän tyytyväisenä.