Seljasaaren Vilpuri

Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nimi: Seljasaaren Vilpuri, "Vilpuri" Rekisterinumero: VH15-018-0845
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Sachiyo (VRL-11290)
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Seljasaaren Kartano, Kiiskinen (VRL-01811)
Syntynyt: 05.04.2015, ikä alhaalla Koulutustaso: ko: vaB, re: 80 cm
Säkäkorkeus: 160 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Musta Suku: 1-polvinen

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Vilpuri muutti kuuralehtoon ollessaan vuoden ikäinen. Sen vanhemmat kisailivat kouluradoilla, joten tamman odotetaan menestyvän vanhempiensa tavoin.

- luonnetta lisää tamman kasvaessa -


Suku

i. Klaus-Henrik
sh, m, 159cm
-
ii. Klaus-Helmer
evm
iii. Klaus
evm
iie. Tiamantti
evm
ie. Iltarusko
evm
iei. Eevert
evm
iee. Ivalan Ruska
evm
e. Ilo-Varpu
sh, rt, 161cm
-
ei. Muikkunen
evm
eii. A.V. Mutkikas
evm
eie. Suomaan Silja
evm
ee. Varpula
evm
eei. Einolei
evm
eee. Kärhämän Vainiin
evm

i. Sukuselvitys tulossa.

e. Sukuselvitys tulossa.

Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Isä Saavutukset
   27.05.2016 o. Kuukarin Villisulho Renginrakkaus -
   08.08.2016 t. Kuuralehdon Merope Entten Tentten -
   01.07.2016 o. Kuuralehdon Haades Seljasaaren Hilmori -

Tarjolla jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


KRJ sijoituksia 40 kpl

16.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
16.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
17.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
18.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
19.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
19.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/50
20.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/50
20.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
21.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
22.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
25.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
27.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
27.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
29.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
31.05.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/50

01.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
05.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
06.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
07.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
07.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/24
09.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
10.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
10.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
10.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
11.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
12.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
13.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
15.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
16.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
16.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40

17.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
18.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
20.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
21.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
23.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
23.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
27.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
29.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
29.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
30.06.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40
00.00.2000 - kutsu - KRJ / vaB - 0/00
00.00.2000 - kutsu - KRJ / vaB - 0/00
00.00.2000 - kutsu - KRJ / vaB - 0/00
00.00.2000 - kutsu - KRJ / vaB - 0/00
00.00.2000 - kutsu - KRJ / vaB - 0/00


23.06.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Saavuin kentälle hieman myöhässä sovitusta aikataulusta, ja näin Vilpurin sekä Idan jo kävelemässä alkukäyntejä. Ida oli juuri ottamassa ohjia tuntumalle, kun saavuin paikalle. Tervehdin heitä ja pahoittelin myöhästymistäni. Totesin ajoitukseni myös olleen ihan hyvä, sillä pääsisimme saman tien aloittamaan suunnittelemani ohjelmaa.

Pyysin Idaa nostamaan ravin ja tekemään hetken aikaa nelikaarista kiemurauraa. Ratsukko lähti kulkemaan kiemurauralla mukavan reippaassa ravissa, ja Vilpurikin tuntui rentoutuvan todella nopeasti ratsastajan alle. He tekivät kiemurauraa melko kauan kumpaankin suuntaan, kunnes ratsastus alkoi näyttää kaikin puolin hyvältä. Tamma varasi painoaan hyvin takaosalleen, ja se kulki todella kuuliaisesti. Kiemuraurien jälkeen pyysin heitä vielä tekemään hetken aikaa voltteja kumpaankin suuntaan sekä muutaman täys- ja vastakaarron, kunnes oli aika vaihtaa tehtävää.

Pyysin ratsukkoa pysymään ravissa ja kulkemaan hetken aikaa uraa pitkin. Seuraavaksi lähtisimme harjoittelemaan lisättyä ravia seuraavan harjoituksen muodossa: pitkän sivun alusta käännyttäisiin lävistäjälle, joka kuljettaisiin lisätyssä ravissa. Sen jälkeinen lyhyt sivu mentäisiin keskiravissa, kun taas seuraava pitkä sivu lisätyssä ravissa. Tämän jälkeen jälleen lyhyt sivu kuljettaisiin keskiravissa, ja seuraavan pitkän sivun alusta käännyttäisiin jälleen lävistäjälle. Toisin sanoen yhteen kierrokseen kuuluisi lisättyä ravia lävistäjällä sekä pitkällä sivulla, ja sama tehtäisiin sitten toiseen suuntaan. Selitin asian vielä kertaalleen Idalle, jotta tämä varmasti ymmärtäisi, mitä hain takaa. Hän kuitenkin nyökkäili, joten annoin heidän suorittaa tehtävää heti kun olisivat valmiita.

Ratsukko siirtyi lävistäjälle ja lähti ravaamaan. Askeleet jäivät ensin melko hitaiksi ja lyhyiksi, mutta ratsastaja sai Vilpuun lopulta vauhtia. He kulkivat lävistäjän poikki lisätyssä ravissa ja suuntasivat pitkälle sivulle. Ratsukon liikkeet näyttivät todella hienoilta, ja kehuin heitä upeista lisäyksistä. He jatkoivat radan suorittamista melko pitkään, kunnes pyysin Idaa vaihtamaan tehtävää lennosta. Ennen kuin lopettaisimme, tulisi ratsukon siirtyä vielä hetkeksi laukkaympyrälle. Ratsastaja ohjasin tamman ympyrälle, ja he lähtivät kulkemaan mukavan rennoin mutta reippain askelin eteenpäin.

Kun ympyrää oli tehty hetki kumpaankin suuntaan, annoin ratsukolle luvan siirtyä käyntiin. Ida antoi Vilpurille pitkät ohjat, ja minä kiitin ratsastajaa todella hienosta valmennuksesta. Vilpuri oli lähes yllättänyt minut tänään upeilla liikkeillään. Jätin ratsukon suorittamaan loppukäyntejä itsenäisesti, ja lähdin itse pois kentältä jatkamaan iltaani.

13.05.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Saavuin myöhään perjantai-iltana maneesiin, ja huomasin Jennan sekä Vilpurin ravaamassa jo volteilla. Kävelin heidän luokseen kentälle, tervehdin ratsastajaa ja jäin seuraamaan sivusta ratsukon työskentelyä. Ratsukko näytti kaikin puolin tasapainoiselta, joten pyysin Jennan kuulolle. Kerroin hänelle, että tekisimme ensin hieman siirtymisiä ja muita pieniä tehtäviä, niiden jälkeen tekisimme hetken aikaa lisättyä käyntiä ja lopputunnista kävisimme vielä läpi pohkeenväistöä. Pyysin ratsastajaa siirtymään uralle ja aloittamaan siirtymiset niin, että lyhyet sivut tuli kulkea käynnissä ja pitkät sivut ravissa.

Ratsukko lähti tekemään siirtymisiä, ja Vilpuri näytti kuuntelevan ratsastajaa ihan hyvin. Jenna käytti istuntaansa hyvin, ja tamma reagoi nopeasti apuihin. Siirtymisten jälkeen pyysin ratsastajaa pysähtymään, peruuttamaan noin viisi askelta, tekemään takaosankäännöksen ja jatkamaan käynnissä eteenpäin. Ratsastaja teki todella napakat käännökset selkeillä avuilla, ja ratsukon meno näytti todella hyvältä.

Pyysin Jennaa vielä ratsastamaan hetken aikaa käynnissä erilaisia ratoja, kuten kiemurauria ja ympyröitä, minkä jälkeen annoin heille luvan siirtyä takaisin uralle. Seuraavana tehtävänä oli lisätty käynti lävistäjillä, eli tuttuun tapaan kulkisimme tiimalasin muotoista kuviota niin, että lyhyet sivut käveltäisiin keskikäynnissä ja lävistäjät lisätyssä käynnissä. Ratsukko kulki hetken aikaa kentän ympäri, kunnes he lähtivät suorittamaan lisäyksiä.

Lisäykset sujuivat kaikin puolin hyvin, vaikka Vilpurin askeleet jäivätkin melko lyhyiksi. Ero oli kuitenkin niin suuri keskikäyntiin, että kehuin ratsukkoa upeista askelista. Ratsukko jatkoi harjoitusta vielä jonkin aikaa, ja minä kokosin sillä aikaa kolme kartiota halkaisijalle. Pyysin pian Jennan kuulolle ja kerroin hänelle, että lopputunnista tekisimme vielä hetken aikaa pohkeenväistöä. Tarkoitus oli lähteä halkaisijalle lyhyen sivun puolivälistä, kulkea ensimmäisen kartion vasemmalta puolen, väistää ennen seuraavaa kartiota oikealle, suoristaa hevonen ja kulkea kartion ohi, ja ennen viimeistä kartiota tehdä jälleen pohkeenväistö vasemmalle puolen. Toisin sanoen kartiot tulisi pujotella pohkeenväistöllä niin, että välissä sai ottaa käyntiaskelia. Jenna nyökkäsi ja lähti suorittamaan tehtävää.

He kääntyivät halkaisijalle ja lähtivät tulemaan kartioita kohti. Ensimmäisen kartion jälkeen ratsastaja hieman hidasti vauhtia, teki puolipidätteitä ja lähti väistämään kartioiden toiselle puolen. Vilpuri totteli häntä hyvin, ja väistö sujui hienosti. He kävelivät jonkin aikaa eteenpäin ja väistivät sitten vasemmalle puolelle.

Ratsukko teki siksakkia jonkin aikaa, ja pohkeenväistöt tuntuivat sujuvan todella hyvin. Pyysin ratsastajaa kuitenkin siirtymään pian uralle ja antamaan hevoselle pitkät ohjat. He alkoivat kävellä uraa pitkin, ja minä siirsin kartiot pois kentältä. Kehuin ratsastajaa valmennuksesta ja ennen kaikkea siitä, miten Vilpuri oli ollut hyvin kuulolla valmennuksen ajan. Kun ratsukko oli suorittanut loppukäynnit, hyppäsi Jenna alas hevosen selästä, ja lähdimme yhdessä takaisin tallille hoitamaan Vilpuri kuntoon.

18.07.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Ida, tallityttö (Sachiyo)

Ida ja Jenna kävivät osallistumassa Metsälammen Aurinkomaastoon:

Olimme lähteneet jälleen Jennan kanssa aikaisin aamulla ajamaan kohti Metsälammen tallia. Paikka oli meille tuttu jo muutaman vaelluksen takia. Ne olivat olleet aina yhtä mukavia, ja talliporukka oli ollut niin ystävällistä, että emme voineet välttyä seuraamasta Metsälammen tapahtumia ja osallistumasta niihin. Tällä kertaa mukanamme olivat Arnika sekä Vilpuri, jotka olimme lastanneet aamulla hevosautoon sisään. Alun perin minun oli ollut tarkoitus lähteä maastoon Apriina, mutta tamma alkoi ontua edellisenä iltana. Ei se loppujen lopuksi haitannut, Arnikalla oli aina yhtä mukava lähteä vieraisiin paikkoihin. Vilpurista taas emme olleet aivan varmoja, miten se käyttäytyisi suuren ja vieraan hevoslauman keskellä.

Kaarsimme Metsälammen pihaan puolen päivän aikaan. Tallissa oli tyhjiä karsinoita tätä päivää varten, joten lastasimme Arnikan ja Vilpurin ulos autosta ja lähdimme taluttamaan niitä kohti tallia. Arnika käveli melko hitaasti ja katsoi hyvin tarkasti laitumella juoksevia hevosia. Vilpuri kulki myös hieman epävarman oloisesti, mutta se kuitenkin näytti tottuvan pian uuteen paikkaan ja uusiin hevosiin ympärillä. Pääsimme lopulta talliin, jossa törmäsimme jo ennestään tuttuihin tyttöihin. Tervehdimme heitä, vaihdoimme muutaman sanan ja kävi ilmi, että he olivat lähdössä myös maastoon. Aloimme hoitaa tammoja vierekkäisissä karsinoissa kiireettä; maaston alkuun oli vielä pitkä aika.

Kun hevoset olivat lopulta harjattu ja Arnikan harja letitetty, lähdimme tekemään kierroksen tallin pihassa. Pihaan oli ilmestynyt uusia autoja sekä ihmisiä, joista osa hoiti hevosiaan hoitopaaluilla tallin läheisyydessä. Tapahtuman järjestäjää ei näkynyt vielä missään, mutta oletimme hänen tulevan pian paikalle. Sitä odotellessa kävimme laittamassa hevosille suitset päähän, sillä kello alkoi hiljalleen lähestyä kahta. Satulat jätimme tällä kertaa pois.

Kun hevoset oli varustettu, lähdimme taluttamaan niitä ulos. Arnika kulki todella rentona roikottaen päätään, mutta Vilpuri halusi tutkia kaikkea uutta ympärillä. Juttelimme hetken aikaa muiden maastoon lähtijöiden kanssa, kunnes tallin omistaja saapui viimein paikalle. Hän toivotti kaikki tervetulleeksi, kertoi hieman reitistä ja kävimme läpi myös kulkujärjestyksen. Olimme Jennan kanssa melko alussa, mikä kävi minulle hyvin. Valpuri pysyisi toivottavasti rauhallisena, kun tuttu ratsukko kulkisi edellä ja vieraat hevoset jäisivät taakse.

Hyppäsimme hevosten selkään korokkeilta ja asetuimme järjestykseen. Lähdimme kärkiratsukon perässä kulkemaan kohti isoa tietä, josta maastoreittimme alkaisi. Taputin Arnikaa kaulalle ja uskalsin pitää ohjia melko löysänä, sillä tamma kulki hyvin luottavaisin mielin eteenpäin. Valpuri taas piti päätään korkealla ylhäällä ja kävi katseellaan läpi tarkasti jokaisen ympärillä olevan asian. Se tuntui olevan hyvin energinen, joten Jennalla oli todella pidättelemistä, ettei se kulkisi aivan kiinni Arnikan perässä. Onneksi sekin alkoi hiljalleen rauhoittua matkan alussa, ja jonossa kulkeminen näytti sujuvan jopa ihan mallikkaasti.

Kuljimme metsien ja niittyjen halki sekä ohitimme myös joen. Reitti tuntui osittain tutulta, osittain taas hyvin vieraalta. Katsoessani taaksepäin näin hyvin rentoutuneen Vilpurin, joka kulki pää matalana eteenpäin. Myös Arnika kulki tuttuun tapaansa erittäin kuuliaasti ja luottavaisin mielin. Maastoreitti tuntui kaikin puolin mukavalta, maisemat olivat hyvin vaihtelevia ja mikä parasta, aurinko paistoi! Lähtiessämme tallilta taivas oli ollut vielä pilvinen, mutta niin se vain muuttui kirkkaaksi. Mitäpä Aurinkomaasto olisi ilman aurinkoa?

Aloimme hiljalleen saapua lähelle tallia. Sitä ennen halukkaat saivat käydä uittamassa hevosia, mutta me jäimme Jennan kanssa rantaan seisomaan. Emme olleet aivan varmoja, mitä Vilpuri sanoisi vedestä saati siitä, jos kaveri lähtisi uimaan ja se jäisi yksin rantaan. Meillä oli kuitenkin oikein hauskaa seistessämme rannalla ja jutellessamme muille maastossa kulkeville ratsastajille. Lopulta uittohetken jälkeen pääsimme lähtemään tallille.

Tallilla veimme hevoset karsinoihin ja otimme niiltä varusteet pois. Laitoimme tammoille kuljetussuojat jalkaan ja lähdimme taluttamaan niitä jo valmiiksi hevosautoon. Molemmat astelivat reippaasti sisään, eikä minkäännäköistä ongelmaa ilmennyt. Laitoimme luukun kiinni ja lähdimme vielä kahvittelemaan ennen lähtöä. Päivä oli kaikin puolin oikein mukava, vaikka olimmekin aivan umpiväsyneitä päästessämme illalla takaisin kotiin. Olin todella ylpeä hevosistamme, ja voisin vaikka vannoa, että tämäkään kerta ei ollut viimeinen, kun osallistuisimme Metsälammen tapahtumiin!

18.04.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Sachiyo)

Olin tullut jo ajossa aamulla hoitamaan talliaskareita. Lauantaiaamut olivat parasta aikaa, kun kaikkialla oli niin kovin rauhallista. Olin ollut tallillakin jo melkein tunnin yksin, kunnes lopulta Ida saapui paikalle. Hän ehdotti pientä maastoretkeä torin kahvilaan heti aamutuimaan, mutta minulla oli vielä parempi idea: mitä jos ottaisimme pienen Vilpurin mukaan talutusreissulle maastoon! Tamma ei ollut käynyt aiemmin tallialueen ulkopuolella, joten olisi hyvä kiertää lähimaastot, jotta niistä jäisi hyvät ja turvalliset muistot.

Harjasin Vilpurin melko reippaasti ja lähdin sen kanssa ulos odottelemaan. Ida saapui pian Melisan kanssa, ja lähdimme yhteistuumin kohti metsää - minä taluttaen Vilpuria ja Ida ratsain. Vilpuri tuli todella tottuneesti riimunarun perässä, mutta silti minua hieman hirvitti, mitä tästä tulisi. Entä jos tamma saisi pian jonkun kohtauksen, ja meillä olisi mukana vain riimu ja riimunaru? Tai mitä jos aina niin kiltti Melisa säikähtäisi jotain ja Vilpurikin saisi elinikäiset traumat metsäreissuilta? Täytyi vain toivoa parasta.

Kuljimme metsässä leveällä polulla rinnakkain ja juttelimme niitä näitä. Vilpuri yllätti minut ihan täysin sillä, miten hyvin se kulki narun päässä. Metsässä oli onneksi hiljaista, emmekä törmänneet missään välissä vastaantulijoihin. Se oli toisaalta hyvä juttu, ei tarvinnut pelätä vieraiden ihmisten pelottelevan Vilpuria. Saavuimme pian risteykseen, jonka yhteydessä olevat kyltit kertoivat torille olevan matkaa vain alle kilometri. Olimme siis jo voiton puolella!

Metsätieltä lähti pian pieni polku alamäkeen, jonka lopussa näkyikin jo torin reuna. Kävelimme varovasti polkua pitkin, sillä kannot ja kivet olivat yön jäljiltä liukkaita. Melisa ja Ida menivät edellä, jotta Vilpurin olisi turvallisempi kulkea. Lopulta pääsimme alas asti ja edessämme avautui torialue, jossa oli muutamia kirpputorikojuja ja pari ihmistä aamulenkillä lastensa kanssa. Torin toisella laidalla oli katos, jonka alle oli rakennettu kesäkahvila. Lähdimme kävelemään kahvilaa kohti.

Meitä tuijotettiin koko matkamme ajan torin poikki, ja muutama ihminen tuli ihan juttelemaankin. Osa kyseli, olivatko hevoset kotoisin Kuuralehdosta, ja yksi pieni tyttö kävi silittämässä Melisaa. Ojensin Vilpurin riimunarun Idalle ja jätin hänet hevosten kanssa juttelemaan ihmisille. Itse lähdin hakemaan kahvilasta teetä ja kahvia.

Ostaessani juomia kahvilatyöntekijä antoi minulle muutaman sokeripalan matkaan. Hämmennyin ensin hieman, mutta ymmärsin niiden olevan hevosille. Hevosetkin tarvitsisivat herkkuja, hän sanoi. Kuljin kupit sekä sokeripalat kädessä nauraen kohti Idaa, joka hänkin hymyili, kun näytin kädessäni olevat herkut. Kävelimme yhdessä hieman sivumpaan nauttimaan kuumia juomia.

Melisa seisoi tuttuun tapaansa koko kahvinjuonnin ajan paikoillaan, ja ihme kyllä niin teki myös Vilpuri. Tammat vaikuttivat todella rentoutuneilta, vaikka torilla olikin hieman hässäkkää. Se oli mielestäni positiivinen yllätys, sillä Vilpuri olisi voinut tehdä ihan mitä tahansa. Sen sijaan se keskittyi nuokkumaan paikoillaan ja odottamaan rauhassa.

Juotuamme kahvit lähdimme takaisin maastoreitille. Kuljimme samaa tietä takaisin, mitä olimme tulleetkin, ja tällä kertaa meitä vastaan käveli yksi koiranulkoiluttaja. Pääsimme pian kuitenkin tallialueelle takaisin, enkä voinut olla yhtään ylpeämpi Vilpurista. Se oli selvinnyt esimerkillisesti ensimmäisestä maastoreissustaan, ja siitä tulisi varmasti vielä aivan mahtava kaveri maastoon sitten kun se hieman kasvaisi!

Harjasin Vilpurin jälleen ja vein sen laitumelle juoksentelemaan. Tämä oli hieno alku uudelle päivälle.


1 v - 05.05.2015
2 v - 05.06.2015
3 v - 05.07.2015
4 v - 05.08.2015
5 v - 05.12.2015
6 v - 05.04.2016
7 v - 05.08.2016
8 v - 05.12.2016
9 v - 05.04.2017
10 v - 05.08.2017
11 v - 05.12.2017
12 v - 05.04.2018
13 v - 05.08.2018
14 v - 05.12.2018
15 v - 05.04.2019
16 v - 05.08.2019
17 v - 05.12.2019
18 v - 05.04.2020
19 v - 05.08.2020
20 v - 05.12.2020
21 v - 05.04.2021
22 v - 05.08.2021
23 v - 05.12.2021
24 v - 05.04.2022