Suven Viima

Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nimi: Suven Viima, "Viima" Rekisterinumero: VH12-018-0079
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siuri (VRL-11290)
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Kesän Kuiskaus, Emma P. (VRL-06525)
Syntynyt: 05.04.2011, ikä alhaalla Koulutustaso: ko: heA, re: 100 cm, helppo
Säkäkorkeus: 157 cm Painotus: Yleispainotus
Väri: Rautias Suku: Evm-sukuinen

ERJ-I, KRJ-I, KTK-III
20.09.2015: Viima palasi syyskuun kantakirjaustilaisuudesta KTK-III palkinnon kera pistein (17 + 18 + 16 + 17 =) 68 p!
30.09.2015: Viima palkittiin ERJ-I -palkinnolla syyskuun tilaisuudessa pistein (6,5 + 40 + 20 + 20 + 15 =) 105,5 p!
15.10.2015: Lokakuun KRJ-tilaisuudesta Viima tuli kotiin mukanaan KRJ-I-palkinto! Pisteet: (7 + 40 + 20 + 20 + 13 =) 100 p.

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Kun ensimmäisen kerran näin Viiman suorittavan esterataa, rakastuin saman tien. Se oli äärettömän rauhallinen ja huolettoman oloinen, ja jokaisen esteen se suoritti viimeistä piirtoa myöten siististi. Olin samoissa kisoissa oman hevoseni kanssa, mutta toivoin salaa mielessäni toisen tamman voittavan - olihan se suorittanut radan puhtaasti ja hienosti. Niin siinä myös kävi, ja luokan voittajaksi julistettiin Suven Viima. Jo samana päivänä etsin omistajan käsiini ja ilmaisin hänelle kiinnostukseni tammaa kohtaan. Hänellä ei ollut aikomustakaan myydä tammaa, mutta sanoi pitävänsä minut mielessä, mikäli joskus tulisi tilanne eteen.

Noin vuotta myöhemmin puhelimeni soi. Valitettavasti puhelu sisälsi suru-uutisia Viiman omistajan poismenosta. Puhelimen toisessa päässä ollut nainen kertoi kuitenkin minulle, että Viiman omistaja oli puhunut viime kuukausina tamman myymisestä ja maininnut tallin nimeltä Kuuralehto muutamaan otteeseen. Juttelimme monta pitkää minuuttia puhelimessa, kunnes lopulta teimme alustavat kaupat tamman suhteen. Jo seuraavana aamuna pakkasin auton ja lähdin tekemään päivän mittaisen reissun toiselle puolen Suomea. Kotiin palasin yhtä upeaa hevosta rikkaampana.

Viima saapui meille juuri parhaassa kisaiässä. Sen kanssa oltiin aiemmin kisailtu vain esteradoilla, mutta vuosien saatossa huomattiin, että tammalla riitti kapasiteettia esteiden lisäsi niin kouluradoille kuin kenttäratsastukseenkin. Sitä alettiin kouluttaa hieman lisää, ja hyvän motivaationsa myötä tammasta kehkeytyi nopeasti upea yleisratsu.


Suku

i. Selittelijä
sh, rt, 162cm
evm
ii. Humpuuki
evm
iii. Tuurin Joukahainen
evm
iie. Hilu
evm
ie. Pajulan Virma
evm
iei. Netto
evm
iee. Tulililja
evm
e. Untuvan Suviyö
sh, rn, 154cm
evm
ei. R.E. Unikuva
evm
eii. R.E. Sulokuva
evm
eie. Ilon Eliksiiri
evm
ee. Hallan Suvi
evm
eei. Poju Ponteva
evm
eee. Hallakukka
evm

i. Selittelijä (rautias, 162 cm) on todellinen monitaituri, joka on päässyt näyttämään kykynsä lajissa kuin lajissa. Se seuraa isänsä jalanjälkiä este- ja maastoesteradoilla sekä koulukentillä, eikä myöskään suunnistusratsastukselta tai valjakkoajoltakaan ole vältytty. Selittelijä on kiertänyt myös näyttelyitä melko huonolla menestyksellä, mutta rotevasta ulkonäöstään huolimatta se kantakirjattiin vuonna 2012 kolmospalkinnolla. Ori jatkaa yhä menestyksekästä kisauraansa, joskin vuosien varrella vauhti on huomattavasti hidastunut - on ihan kuukausista kiinni, milloin orin kanssa siirrytään kisaeläkkeelle. Selittelijällä on tällä hetkellä kolme jälkeläistä jatkamassa sukua, joista kaikki toimivat pääsääntöisesti kisaratsuna monessa lajissa.

ii. Humpuuki (rautias, 162 cm) on hyvin elämässään menestynyt yleispainotteinen ori. Humpan kanssa kisaaminen aloitettiin aluksi esteradoilla, mutta pian huomattiin, että myös koulukiemurat luonnistuivat orilta erinomaisesti. Kahdeksan vuoden iässä mukaan tulivat myös maastoesteet, ja paketti kenttäratsastukseen oli valmis. Humppa voitti monia kilpailuja, sen kanssa kierrettiin näyttelyissä, ori kantakirjattiin toisella palkinnolla ja kisaeläkkeelle Humppa siirtyi kuusitoistavuotiaana. Ori on tähän mennessä siittänyt viisi varsaa, jotka ovat jokainen enemmän tai vähemmän menestyneitä. Nykyään Humppa asuu pihatossa kahden muun hevosen kanssa, ja sen kanssa harrastetaan lähinnä puskaratsastusta omistajan omaksi iloksi.

ie. Pajulan Virma (rautias, 157 cm) syntyi pienessä siittolassa Tulililja-nimiselle kouluratsulle. Tamma kasvoi kotitallillaan reilun vuoden ajan, kunnes se myytiin eteenpäin. Valitettavasti Virma lähti pahasti kiertoon - milloin omistajan köyhyyden, milloin tilanpuutteen tai kiinnostuksen lopahtamisen takia - eikä siitä koskaan saatu koulutettua osaavaa ratsua. Viimeisimmässä kodissaan tamman kanssa käytiin kuitenkin kiertämässä helppo C -luokkia, ja sijoitukset vaihtelivat täysin päivästä riippuen. Virmalla päätettiin kuitenkin teettää elämänsä aikana yksi varsa, mutta valitettavasti tamma menehtyi synnytyksestä aiheutuviin komplikaatioihin. Virman orivarsa saatiin kuitenkin pelastettua, ja varsa sekä sen jälkeläiset kantavat ainoina maailmassa Pajulan Virman nimeä sukutaulussaan.

e. Untuvan Suviyö (ruunikko, 154 cm) on todella ihastuttava tamma, joka on elänyt koko elämänsä pienellä yksityistallilla Suomen ja Norjan rajoilla. Suvin kanssa aloitettiin kisaaminen kuusivuotiaana, ja tamma otti kouluradat heti haltuunsa. Se kilpaili melko menestyksekkäästi aina kuusitoistavuotiaaksi saakka, kunnes kilpaileminen alkoi käydä liikaa tamman selälle. Suvi tunnetaan lähes koko kotikylässään taitonsa, kauniin ulkonäkönsä ja lempeän luonteensa vuoksi. Tammaa nähdään usein lähialueiden tapahtumissa talutusratsuna, ja varsinkin kisauran päätyttyä sen kanssa on kierretty näyttävästi ilahduttamassa lapsia. Suvi on saanut elämänsä aikana neljä tammavarsaa, joista yksi jäi emänsä kanssa kotitallille asumaan ja muut lähtivät maailmalle jakamaan lempeää luonnetta eteenpäin.

ei. R.E. Unikuva (ruunikko, 155 cm) on lähtöisin melko menestyksekkäästä ravihevoslinjasta. Unikuva aloitti oman raviuransa onnistuneesti, mutta vähitellen orin vauhti hiipui, eikä se startannut enää kymmenen ikävuoden jälkeen. Unikuva myytiin eteenpäin pienelle tilalle, jossa orista koulutettiin uudelleen ratsu. Vaikka koulutus vaati aikaa ja hermoja, oli se ehdottomasti sen arvoista. Unikuva kilpailee yhä helppo A -luokassa kouluradoilla ja siltä löytyy myös kapasiteettia 70 senttimetrin rataesteille - joskaan entisen ravurin hyppytyyli ei päätä huimaa. Ravivuosinaan Unikuva ehti siittää viisi jälkeläistä, ja tähän päivään mennessä jälkeläisiä löytyy yhteensä yhdeksän kappaletta, jotka kaikki ovat päässeet näyttämään taitonsa joko raviradoilla, esteillä tai koulukentillä.

ee. Hallan Suvi (rautias, 151 cm) syntyi eräälle ratsastuskoululle. Tamman emä oli yksi lasten lempiratsuista kyseisellä ratsastuskoululla, isänsä taas kilpaili esteillä hyvin saavutuksin. Suvi kasvoi emänsä tavoin ratsastuskoululla, ja se pääsi aloittamaan elämänsä lasten talutusratsuna. Seitsemän vuoden iässä tamma kuitenkin myytiin eteenpäin, ja se pääsi kokeilemaan onneaan kisaratsuna. Koulukiemurat sujuivat tammalta vain kohtalaisesti, mutta korkeat esteet se ylitti leikiten. Suvi kilpaili 110 senttimetrin rataesteillä pitkälle iälle asti, kunnes vanhemmiten sen jalat alkoivat rasittua. Tamman lopetettua kisauransa se sai kaksi jälkeläistä, ja se jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana pitkään jatkuneiden jalkavaivojen takia.

Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Isä Saavutukset
   01.03.2015 t. Kuuralehdon Viljatuuli Ruskankuva -
   29.03.2015 t. Kuukarin Vilmar Aikamoinen Sälli 40 erj-sij., 40 krj-sij.
   22.05.2015 t. Kuuralehdon Suvipuuha Villahaan Puuha 20+ erj-sij., 20+ krj-sij.
   13.01.2016 o. Kuukarin Pikkuviima Suven Viima -

Tarjolla rajallisesti jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


KRJ sijoituksia 42 kpl, ERJ sijoituksia 42 kpl, KERJ sijoituksia 42 kpl

23.08.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
24.08.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/30
31.08.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
01.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/30
02.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
05.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
06.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
06.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 7/80
07.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
07.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 7/50
08.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 7/50
08.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
09.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
09.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 8/80
10.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/30
11.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/30
12.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
12.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/80
14.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/80
14.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/80
14.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
15.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
15.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/80
18.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
19.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/80
20.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
20.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
21.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/30
21.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/30
23.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/30
24.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
24.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
26.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
26.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
27.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/30
27.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/30
28.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
28.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
29.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
30.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
30.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
02.10.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30

03.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/40
10.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 6/30
10.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/40
11.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
12.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 6/40
14.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30
16.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30
17.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/30
17.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
18.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/30
18.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
18.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/40
20.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 5/30
20.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
20.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 5/30
26.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/30
30.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
02.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/40
03.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
04.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/40
04.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30
05.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
05.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/40
07.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/40
08.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/40
09.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/40
10.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/50
11.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/50
11.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
14.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
19.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
21.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30
21.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/60
23.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30
24.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30
02.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/50
03.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 1/50
09.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 6/50
16.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 1/50
17.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/50
18.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/50
19.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 1/50

29.05.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/30
05.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
11.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 6/40
16.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 6/40
18.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/40
18.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/30
22.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/30
26.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
01.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 6/40
03.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/40
03.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/30
09.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
10.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
21.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/16
22.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/16
07.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/22
08.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/30
09.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 5/30
09.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/22
11.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/22
11.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/23
12.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/21
12.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
12.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/28
15.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/40
20.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 5/30
23.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/30
25.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
26.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
02.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 5/30
04.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 5/30
05.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
07.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/30
07.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/23
12.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/30
12.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/39
15.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/30
20.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/30
25.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 5/30
27.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
28.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/30
29.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 5/30

30.08.2015 - kutsu - KERJ-Cup / Helppo - 7/62
31.07.2015 - kutsu - VSR-Cup / kenttä, Helppo - 2/77

07.09.2015 Estevalmennus - kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siuri)

Olin kentällä valmiina odottamassa päivän valmennettavaa ratsukkoa. Olin koonnut kentän toiselle puolen lämmittelyesteitä ja toiselle seitsemän esteen radan, jota harjoittelisimme tänään Viiman sekä Katin kanssa. Ratsukko saapui pian kentälle, joten tervehdin Katia ja pyysin heitä aloittamaan itsenäiset lämmittelyt.

Kun Viima tuntui olevan hyvin lämmennyt, pyysin ratsukkoa siirtymään puomeille. Ratsukon oli tarkoitus kulkea ravissa, pysähtyä keskelle puomeja ja jatkaa jälleen ravissa eteenpäin. Näin saisimme Viiman varmasti kuulolle ja vireäksi. Kati nosti ravin ja lähti suorittamaan puomeja sekä siirtymisiä. Ne tuntuivat onnistuvan jo heti ensimmäisestä kerrasta lähtien ongelmitta, joten toistimme tehtävää muutaman kerran, kunnes pyysin ratsukkoa siirtymään kavaleteille.

Olin koonnut neljä kavalettia ympyrälle tasaisin välimatkoin. Ratsukon tuli kulkea ympyrällä myötälaukassa ja ylittää esteet hieman viistosta. Ratsastajan tuli pitää huolta siitä, että Viiman tahti pysyisi tasaisena ja se suuntaisi varmasti esteille. Ratsukko lähti laukkaamaan, ja he ehtivät ylittää ensimmäisen kavaletin kunnes vauhti hidastui. Kati osasi onneksi korjata tempon hyvin itse, ja pian ympyrä alkoi näyttää oikein mallikkaalta. Ratsukko toisti tehtävää kumpaankin suuntaan, kunnes oli aika siirtyä esteradalle.

Annoin ratsukolle luvan kulkea hetken aikaa pitkin ohjin kun esittelin seitsemän pystyesteen radan ratsastajalle. Hän vaikutti sisäistävän radan nopeasti, joten hetken käveltyään ratsukko nosti laukan ja lähti suorittamaan noin 80 senttimetrin korkuisista esteistä koostuvaa rataa. Hypyt näyttivät alusta asti mallikkailta, joskin Kati tuntui ratsastavan hieman suunnittelemattomasti eteenpäin. Pyysin häntä keskittymään hieman enemmän rataan ja pohtimaan reitit etukäteen, ja pian ratsastus alkoi näyttää todella hyvältä.

Viima kulki eteenpäin reippaasti ja kuuliaisesti, eikä hyppytyylissäkään ollut moitittavaa. Tamma osasi katsoa hyvin askeleet ennen hyppyä, ja ratsastaja pysyi hienosti mukana. Toistimme rataa muutamia kertoja pitäen hieman taukoa välissä, kunnes oli aika lopetella. Pyysin ratsastajaa siirtymään vielä hetkeksi ravipuomeille suorittamaan loppuverryttelyjä.

Annoin ratsastajalle pian luvan ottaa pitkät ohjat ja kehuin heitä päivän suorituksesta. Viima oli ollut todella hyvällä mielellä, ja kaikin puolin ratsastus oli näyttänyt tasapainoiselta ja hyvältä. Kiitin Katia vielä valmennuksesta ja lähdimme yhdessä kävelemään kohti tallia.

05.09.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Kati, tallityttö (Siuri)

Mistä huomaa syksyn tulleen? Lehtensä pudottaneista puista, korjatuista sadoista, pimenevistä illoista sekä ennen kaikkea kuraisista hevosista. Myönnän, olen syysihminen. Pidän raikkaasta ilmasta, kirkkaista tähtitaivaista sekä siitä, että koulut alkavat ja elämä rytmittyy jälleen kesäloman jäljiltä. Myönnän myös sen, että tiistai-iltana kello kymmenen olisin paljon mieluummin kotona peiton alla kun siirtämässä kuraisia karvakasoja suihkun kautta karsinaan. Ei kuitenkaan auttanut valittaa, itse minä olin tähän hommaan lupautunut.

Kun astelin laitumelle riimunaru kädessäni, tunsin taivaalta putoavan yksittäisiä sadepisaroita. Kävelin kohti tammalaidunta ja olin enemmän kuin kiitollinen siitä, että pihavalot otiin saatu jälleen katkon jälkeen toimimaan; ilman niitä pihalla ei olisi nähnyt juuri mitään. Viima käveli hitaasti minua vastaan, kun saavuin laitumen portille. Huokaisin; jälleen yksi kurainen hevonen putsattavana. Onneksi se oli päivän viimeinen. Avasin portin, otin Viiman kiinni riimunarulla ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallin pesupaikkaa.

Pesupaikalle saapuessamme laitoin tamman kiinni. Kaadoin ämpäriin lämmintä vettä ja aloin putsata enimpiä kuratahroja pois rautiaan turkista. Osa oli jo niin pinttynyt kiinni ihoon ja karvaan, että tarvitsin kasan harjoja avukseni. Lopulta pitkän puunaushetken jälkeen sain tamman vihdoin yökuntoon. Se oli seissyt koko pesuhetken paikoillaan hievahtamattakaan.

Talutin tamman karsinaansa, jossa odotti iltaheinät. Viima asteli reippaasti karsinaan ja alkoi saman tien hamuta heiniä maasta. Otin tältä riimun pois ja suljin karsinan oven. Päivä oli ollut pitkä ja raskas, mutta kyllä oli ilo katsella puhdasta hevosta syömässä omassa puhtaassa karsinassaan. Ihailin tammaa hetken aikaa, kunnes lähdin jatkamaan iltaani. Vielä olisi paljon tehtävää ennen kuin pääsisin omaan sänkyyn.

20.06.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Jenna, tallityttö (Siuri)

Annika ja Jenna kävivät Amarian sekä Viiman kanssa osallistumassa Myllykujan juhannusmaastoon:

Saavuimme Myllykujan pihaan hyvissä ajoin. Minä olin nukkunut lähes koko matkan, ja Annika oli jutellut Saritan kanssa, joka oli lähtenyt kuskiksi reissulle.
”Onhan nyt kaikki varmasti mukana?” Sarita kysyi vielä ennen kuin nousimme Annikan kanssa ulos autosta.
”Pitäisi olla”, vastasi Annika, ja lähdimme kaikki kolme yhdessä lastaamaan Viimaa sekä Amariaa ulos autosta. Hevoset vaikuttivat hyvin rauhallisilta, joskin ne katselivat uteliaina ympärilleen. Tallilla ei ollut vielä ihan hirveästi porukkaa, mutta huomasimme parin tytön taluttavan hevosia pihalla. Kun saimme hevoset sekä tavarat ulos, sulki Sarita hevosauton luukun. Kiitimme häntä vielä kuskina toimimisesta ja toivotimme hyvää juhannusta. Odotimme, että Sarita lähti paikalta pois, ja lähdimme etsimään hoitopuomia Viimalle sekä Amarialle.

Kiersimme hetken aikaa vierasta tallialuetta, kunnes löysimme puomin, johon laitoimme hevoset kiinni. Siirsimme tavarat puomin lähelle, ja jäin vahtimaan hevosia siksi aikaa, kun Annika lähti etsimään tallista joko omistajaa tai jotain muuta ihmistä, jolta kysyä hieman päivän kulkua.

Kun Annika palasi takaisin, olin jo harjaamassa Amariaa. Annika kertoi törmänneensä ihmiseen, joka toivotti meidät molemmat tervetulleiksi ja kertoi maaston alkuun olevan vielä hyvin aikaa. Annika alkoi myös hiljalleen harjata Viimaa, joka seisoi ihan nätisti paikoillaan mutta katseli todella tarkasti ohi kulkevia hevosia sekä ihmisiä. Amaria taas nuokkui tuttuun tapaansa paikoillaan eikä jaksanut korvaansakaan letkauttaa.

Lopulta olimme saaneet hevoset lähtökuntoon, ja tallipihallekin oli valunut väkeä. Nopeasti katsottuna meitä näytti olevan noin kymmenen, ja jotkut näyttivät tuntevan toisensa ihan hyvin - olivat ilmeisesti tallin vakiokävijöitä. Pian tallipihaan ilmestyi nainen, joka esittäytyi tallin omistajaksi ja kertoi hieman vaelluksesta. Kyseessä oli ilmeisesti melko haastava reissu, mutta uskoin Amarian sekä Viiman pärjäävän hyvin. Hyppäsimme kaikki pian hevosten selkään ja johtajaratsukko luetteli ratsastusjärjestyksen.
”Voidaanko me vaihtaa Jennan kanssa paikkaa? Viima kulkee varmaan paremmin tutun hevosen takana”, kysyi Annika omistajalta, jolle vaihdos kävi. Pian olimme kaikki jonossa valmiina lähtemään matkaan. Minulla ei ollut mitään hätää Amarian kanssa, tiesinhän tämän olevan pomminvarma maastoratsu, mutta Viimasta en ollut aivan varma. Tämä oli tamman ensimmäinen kerta näin suuressa porukassa, mutta Annika näytti ainakin melko rauhalliselta tamman selässä. Pian jono alkoi liikkua edestäpäin, ja niin alkoi meidän juhannusmaasto.

Maastoreitti alkoi melko kevyesti, mutta eteen tuli pian jyrkkiä nousuja sekä laskuja. Amaria kulki rauhassa eteenpäin, mutta huomasin Viiman hermostuvan hieman metsätiellä, ja se yritti nostaa ravia koko ajan. Annikakin näytti hieman jännittyneen, mutta vakuutteli kyllä pärjäävänsä. Pian edestäpäin tuli viesti, että pääsisimme hyvälle suoralle, jossa voisimme laukata hetken aikaa. Niinpä hevoset lähtivät käskystä laukkaamaan eteenpäin, ja kaikki näyttivät pysyvän hyvin jonossa, eikä kukaan lähtenyt juoksemaan jonon ohi. Laukkasuoran jälkeen siirryimme jälleen takaisin käyntiin ja jatkoimme matkaa eteenpäin.

Lopulta pääsimme pysähdyspaikalle, ja sidoimme hevoset kiinni vankan näköisiin puihin. Söimme hetken aikaa eväitä, kunnes halukkaat saivat käydä uittamassa hevosia. Hyppäsimme takaisin hevosten selkään ja kävimme kahlaamassa rantavedessä, mutta emme viitsineet lähteä sen pidemmälle. Pian tauko oli ohi ja asetuimme takaisin jonoon jatkamaan matkaamme.

Loppureitti oli alkuakin haastavampi, ja se sisälsi hyvin vaikeakulkuista maastoa. Amaria ei juuri näyttänyt välittävän maastosta, mutta Viima heitteli päätään ylös ja alas ja yritti nostaa jatkuvasti ravia. Se tuli välillä todella lähelle Amariaa hakemaan tammasta turvaa, ja se vaikuttikin rauhoittuvan aina välillä hetkeksi. Lopulta pääsimme tasaiselle tielle, jota pitkin kuljimme hetken aikaa, kunnes edessä alkoi näkyä tuttuja rakennuksia. Olimme saapuneet takaisin tallille.

Tallin pihassa hyppäsimme alas hevosten selästä ja lähdimme viemään Viimaa sekä Amariaa takaisin hoitopaalulle. Otimme tammoilta varusteet pois ja aloimme harjata niiden hikistä turkkia. Annika kävi hakemassa sisältä sangon, jotta voisimme hieman viilentää hevosia. Viima vaikutti rauhoittuvan heti, kun se sidottiin kiinni hoitotolppaan, ja se alkoi hamuta maasta heiniä. Pian Annika tuli takaisin tallista ja pääsimme putsaamaan enimmät hiet tammoista.
”No, miten meni?” kysyin Annikalta, joka näytti jopa hieman vakavalta.
”Se oli ihan hirveää! Jouduin puristamaan Viiman ohjia jatkuvasti ettei se siirtyisi raviin!” sanoi Annika, mutta alkoi kuitenkin nauraa.
”Mutta olihan se kieltämättä oikein mukava reitti - ja ihmiset vaikuttivat ihan kivoilta”, hän jatkoi ja katseli hieman ympärilleen.
”Ota ensi kerralla Amaria, sitä varmempaa maastohevosta et löydä!” sanoin Annikalle hymyillen. Jatkoimme hevosten putsaamista, kunnes meitä pyydettiin siirtymään vielä tallin pihaan.

Juttelimme hetken aikaa muiden ratsastajien sekä omistajien kanssa ja kerroimme hieman, millä mielin lähdimme maastoreissulta. Kaikki tuntuivat olevan kuitenkin tyytyväisiä vaellukseen, joten aloimme hiljalleen lähteä kaikki jatkamaan juhannustamme. Osa meni talliin, osa lähti lastaamaan hevosia autoon ja me jäimme pihaan odottamaan Annikan kanssa seuraavaa kyytiämme.

29.03.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siuri)

Tänään oli lauantai. Herätyskelloni pärähti soimaan jo ennen kuutta, sillä olin luvannut hoitaa aamutallin kuntoon. Niinpä hoidin aamuaskareeni ja lähdin pyöräilemään auringon noustessa kohti tallia.

Aloitin siivoamisen oritallista. Ruokin hevoset, lakaisin lattiat, vein hevosia ulos ja lopulta siirryin tammatalliin. Aloin kantaa ruokia hevosille, kunnes kuulin Viiman karsinasta todella outoa ääntelyä. Kävelin karsinan eteen enkä ollut uskoa silmiäni.
”Ei voi olla totta..”, ehdin todeta ääneen kunnes kaivoin puhelimen taskustani ja soitin tallin omistajalle. Viima oli synnyttänyt yön aikana kauniin rautiaan tammavarsan, joka makasi karsinan lattialla ja äänteli hiljaa.

Omistaja sekä eläinlääkäri saapuivat paikalle kymmenen minuutin päästä soitostani. Pääsimme pian yhdessä katsomaan vastasyntynyttä.
”Senhän piti varsoa vasta kahden viikon päästä?” ihmettelin ääneen. Viima ei ollut näyttänyt merkkiäkään synnytyksen lähestymisestä, päinvastoin, olimme jopa kuvitelleet sen pitävän varsaa sisällään vähintään kuukauden.
”Joskus käy näinkin. Onneksi varsa vaikuttaa kaikin puolin terveeltä”, sanoi eläinlääkäri tutkiessaan maassa nuokkuvaa varsaa. Kun hän nousi ylös, nousi varsakin perässä. Pieni rautias oli selvästi harjoitellut seisomista jo yön aikana, sillä se sujui kuin luonnostaan. Jäimme katsomaan, kun varsa käveli Viiman mahaa kohti ja alkoi hamuta tämän nisiä.
”Nämä kaksihan näyttävät pärjäävän oikein hyvin keskenään”, nauroi eläinlääkäri. Viima oli kieltämättä todella rauhallinen ja vaikutti tietävän, kuinka varsan kanssa tuli toimia.
”Minä voin kyllä pitää näitä silmällä päivän mittaan”, sanoin, ja omistaja sekä eläinlääkäri nyökkäsivät.
”Pidän puhelinta päällä, jos tulee hätätilanne”, vastasi eläinlääkäri ja lähti hiljalleen jatkamaan kesken jääneitä yöuniaan. Me omistajan kanssa ihailimme hetken aikaa kaunista hevosenalkua, kunnes jatkoimme yhteistuumin aamutallin hoitamista. Mitähän muut sanoisivat nähdessään varsan?


1 v - 05.05.2011
2 v - 05.06.2011
3 v - 05.07.2011
4 v - 05.08.2011
5 v - 05.12.2011
6 v - 05.04.2012
7 v - 05.08.2012
8 v - 05.12.2012
9 v - 05.04.2013
10 v - 05.08.2013
11 v - 05.12.2013
12 v - 05.04.2014
13 v - 14.08.2014
14 v - 14.12.2014
15 v - 14.04.2015
16 v - 14.08.2015
17 v - 14.12.2015
18 v - 14.04.2016
19 v - 14.08.2016
20 v - 14.12.2016
21 v - 14.04.2017
22 v - 14.08.2017
23 v - 14.12.2017
24 v - 14.04.2018