Suven Viima

Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nimi: Suven Viima, "Viima" Rekisterinumero: VH12-018-0079
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siuri (VRL-11290)
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Kesän Kuiskaus, Emma P. (VRL-06525)
Syntynyt: 05.04.2011, ikä alhaalla Koulutustaso: ko: heA, re: 100 cm, helppo
Säkäkorkeus: 157 cm Painotus: Yleispainotus
Väri: Rautias Suku: Evm-sukuinen

ERJ-I, KRJ-I, SLA-I, KTK-III
20.09.2015: Viima palasi syyskuun kantakirjaustilaisuudesta KTK-III palkinnon kera pistein (17 + 18 + 16 + 17 =) 68 p!
30.09.2015: Viima palkittiin ERJ-I -palkinnolla syyskuun tilaisuudessa pistein (6,5 + 40 + 20 + 20 + 15 =) 105,5 p!
15.10.2015: Lokakuun KRJ-tilaisuudesta Viima tuli kotiin mukanaan KRJ-I-palkinto! Pisteet: (7 + 40 + 20 + 20 + 13 =) 100 p.
20.06.2016: Kesäkuun SLA-tilaisuudessa Viima palkittiin SLA-I-palkinnolla! Pisteet: (13 [4-3-3-3] + 23 + 21 + 21 + 20 =) 98p.

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Kun ensimmäisen kerran näin Viiman suorittavan esterataa, rakastuin saman tien. Se oli äärettömän rauhallinen ja huolettoman oloinen, ja jokaisen esteen se suoritti viimeistä piirtoa myöten siististi. Olin samoissa kisoissa oman hevoseni kanssa, mutta toivoin salaa mielessäni toisen tamman voittavan - olihan se suorittanut radan puhtaasti ja hienosti. Niin siinä myös kävi, ja luokan voittajaksi julistettiin Suven Viima. Jo samana päivänä etsin omistajan käsiini ja ilmaisin hänelle kiinnostukseni tammaa kohtaan. Hänellä ei ollut aikomustakaan myydä tammaa, mutta sanoi pitävänsä minut mielessä, mikäli joskus tulisi tilanne eteen.

Noin vuotta myöhemmin puhelimeni soi. Valitettavasti puhelu sisälsi suru-uutisia Viiman omistajan poismenosta. Puhelimen toisessa päässä ollut nainen kertoi kuitenkin minulle, että Viiman omistaja oli puhunut viime kuukausina tamman myymisestä ja maininnut tallin nimeltä Kuuralehto muutamaan otteeseen. Juttelimme monta pitkää minuuttia puhelimessa, kunnes lopulta teimme alustavat kaupat tamman suhteen. Jo seuraavana aamuna pakkasin auton ja lähdin tekemään päivän mittaisen reissun toiselle puolen Suomea. Kotiin palasin yhtä upeaa hevosta rikkaampana.

Viima saapui meille juuri parhaassa kisaiässä. Sen kanssa oltiin aiemmin kisailtu vain esteradoilla, mutta vuosien saatossa huomattiin, että tammalla riitti kapasiteettia esteiden lisäsi niin kouluradoille kuin kenttäratsastukseenkin. Sitä alettiin kouluttaa hieman lisää, ja hyvän motivaationsa myötä tammasta kehkeytyi nopeasti upea yleisratsu.

Viima on ollut alusta asti todella rauhallinen ja ihana tapaus. Se luottaa ihmisiin koko sydämestään ja tykkää olla käsiteltävänä. Normaalit hoitotoimenpiteet, kuten harjaus ja peseminen, onnistuvat yleensä ilman ongelmia, ja tamma tuntuukin välillä nuokkuvan paikoillaan. Joskus, jos tamma oikein ranttaliksi pistää, saattaa se pitää kaviot tiukasti maassa, kun niitä yrittää putsata. Lopulta se kuitenkin nostaa jalan lähes itsestään, kunhan vähän maiskuttaa ja koskettaa tämän säärtä varovasti. Kengitys saa tammassa aikaan korvien luimimista, mutta se tyytyy kuitenkin osaansa ja antaa käsitellä itseään. Ylipäätään vieraat ihmiset, kuten kengittäjät ja eläinlääkärit, saavat tamman hieman varuilleen, mutta se rauhoittuu nopeasti huomatessaan, etteivät pelottavalta tuntuvat hoitovälineet ja niiden omistajat olekaan niin pelottavia. Taluttaessa tamma kävelee kiltisti pää matalalla, eikä se säädä omiaan. Joskus jokin kiinnostava asia saattaa saada tamman huomion, mutta yleensä se tyytyy katsomaan vain hieman kulmien alta tapahtumaa ja jatkaa sitten matkaansa normaaliin tapaan.

Ratsastaessa tamma tarvitsee selkeät ja melko suuret avut, jotta se varmasti ymmärtää, mitä tehdä. Viima yrittää miellyttää ratsastajaa parhaansa mukaan ja tehdä asiat kerralla oikein. Tämä näkyy tamman kanssa työskennellessä selvästi, sillä se reagoi pyyntöihin hieman korvia kääntelemällä, jos se ole täysin varma, mitä ratsastaja haluaa. Viima on todella helppo ratsu, ja taitoa sillä riittää kouluradoilla aina helppo A -tasolle saakka. Tamman vahvuuksia ovat ehdottomasti erilaiset raviohjelmat sekä taivutukset. Laukkaohjelmat sujuvat yleensä myös hyvin, mutta tamma saattaa syttyä hieman hitaasti, eikä vauhti ole aina niin reipasta kuin toivoisi. Lisäksi Viima tarvitsee melko pitkät alkulämmittelyt, jotta sen askeleet pääsevät oikeuksiinsa.

Estekentillä tamma on täysin omassa elementissään. Se rakastaa vauhtia, ja sen kyllä huomaa ratoja suorittaessa. Viima osaa hahmottaa todella hyvin ponnistuspaikat ja esteiden etäisyyden sekä korkeuden, ja se suorittaa todella usein täysin puhtaita ratoja. Viima kuuntelee esteillä ratsastajaa vieläkin paremmin kuin kouluradoilla, ja se osaa rentoutua nopeammin ratsastajan alla. Kaiken lisäksi tammalla on todella hyvä hyppytyyli, ja se on todella kevyt ratsastaa.

Maastoesteillä Viima jännittää hieman uudennäköisiä esteitä mutta ylittää ne kuitenkin varmasti. Ponnistuspaikkoja se ei osaa hahmottaa ihan yhtä hyvin kuin rataesteillä, mutta se on selkeästi omassa elementissään ulkoradoilla. Vesiesteet tuntuvat antavan Viimalle aivan uutta energiaa radalla, mutta suuret alamäet ja pudotukset saavat tamman vielä hieman varpailleen. Kaikin puolin Viima on hyvä kisakumppani niin kenttä-, este- kuin kouluratsastuksessakin.

Kisapaikoilla tamma on aivan oma itsensä, mitä nyt seuraa hieman enemmän ympärillä tapahtuvia asioita korvat hörössä. Kaikesta huolimatta se kuuntelee ihmistä, eikä jää talutusnarun päähän haaveilemaan. Kisakentillä tamma tekee tehtävät täysillä, eikä se kiinnitä juurikaan huomiotaan kentän lähistöllä oleviin kuvaajiin tai muihin hevosiin. Tamma on todella helppo lastata kisapäivää varten, mutta uusista paikoista kotiin lähtiessä se ei malttaisi nousta takaisin traileriin. Yleensä viimeistään porkkananpalat saavat sen kuitenkin kävelemään kiltisti taluttajan perässä autoon.

Viiman kanssa on todella mukava ja miellyttävä työskennellä päivästä toiseen. Sen kanssa päivät sujuvat helposti, eikä se aiheuta turhaa päänvaivaa ihmisille. Kaikin puolin tamma on todella hieno hevonen, joka on päässyt elämässään jo pitkälle!


Suku

i. Selittelijä
sh, rt, 162cm
evm
ii. Humpuuki
evm
iii. Tuurin Joukahainen
evm
iie. Hilu
evm
ie. Pajulan Virma
evm
iei. Netto
evm
iee. Tulililja
evm
e. Untuvan Suviyö
sh, rn, 154cm
evm
ei. R.E. Unikuva
evm
eii. R.E. Sulokuva
evm
eie. Ilon Eliksiiri
evm
ee. Hallan Suvi
evm
eei. Poju Ponteva
evm
eee. Hallakukka
evm
KATSO 5-POLVINEN SUKUTAULU

i. Selittelijä (rautias, 162 cm) on todellinen monitaituri, joka on päässyt näyttämään kykynsä lajissa kuin lajissa. Se seuraa isänsä jalanjälkiä este- ja maastoesteradoilla sekä koulukentillä, eikä myöskään suunnistusratsastukselta tai valjakkoajoltakaan ole vältytty. Selittelijä on kiertänyt myös näyttelyitä melko huonolla menestyksellä, mutta rotevasta ulkonäöstään huolimatta se kantakirjattiin vuonna 2012 kolmospalkinnolla. Ori jatkaa yhä menestyksekästä kisauraansa, joskin vuosien varrella vauhti on huomattavasti hidastunut - on ihan kuukausista kiinni, milloin orin kanssa siirrytään kisaeläkkeelle. Selittelijällä on tällä hetkellä kolme jälkeläistä jatkamassa sukua, joista kaikki toimivat pääsääntöisesti kisaratsuna monessa lajissa.

ii. Humpuuki (rautias, 162 cm) on hyvin elämässään menestynyt yleispainotteinen ori. Humpan kanssa kisaaminen aloitettiin aluksi esteradoilla, mutta pian huomattiin, että myös koulukiemurat luonnistuivat orilta erinomaisesti. Kahdeksan vuoden iässä mukaan tulivat myös maastoesteet, ja paketti kenttäratsastukseen oli valmis. Humppa voitti monia kilpailuja, sen kanssa kierrettiin näyttelyissä, ori kantakirjattiin toisella palkinnolla ja kisaeläkkeelle Humppa siirtyi kuusitoistavuotiaana. Ori on tähän mennessä siittänyt viisi varsaa, jotka ovat jokainen enemmän tai vähemmän menestyneitä. Nykyään Humppa asuu pihatossa kahden muun hevosen kanssa, ja sen kanssa harrastetaan lähinnä puskaratsastusta omistajan omaksi iloksi.

ie. Pajulan Virma (rautias, 157 cm) syntyi pienessä siittolassa Tulililja-nimiselle kouluratsulle. Tamma kasvoi kotitallillaan reilun vuoden ajan, kunnes se myytiin eteenpäin. Valitettavasti Virma lähti pahasti kiertoon - milloin omistajan köyhyyden, milloin tilanpuutteen tai kiinnostuksen lopahtamisen takia - eikä siitä koskaan saatu koulutettua osaavaa ratsua. Viimeisimmässä kodissaan tamman kanssa käytiin kuitenkin kiertämässä helppo C -luokkia, ja sijoitukset vaihtelivat täysin päivästä riippuen. Virmalla päätettiin kuitenkin teettää elämänsä aikana yksi varsa, mutta valitettavasti tamma menehtyi synnytyksestä aiheutuviin komplikaatioihin. Virman orivarsa saatiin kuitenkin pelastettua, ja varsa sekä sen jälkeläiset kantavat ainoina maailmassa Pajulan Virman nimeä sukutaulussaan.

e. Untuvan Suviyö (ruunikko, 154 cm) on todella ihastuttava tamma, joka on elänyt koko elämänsä pienellä yksityistallilla Suomen ja Norjan rajoilla. Suvin kanssa aloitettiin kisaaminen kuusivuotiaana, ja tamma otti kouluradat heti haltuunsa. Se kilpaili melko menestyksekkäästi aina kuusitoistavuotiaaksi saakka, kunnes kilpaileminen alkoi käydä liikaa tamman selälle. Suvi tunnetaan lähes koko kotikylässään taitonsa, kauniin ulkonäkönsä ja lempeän luonteensa vuoksi. Tammaa nähdään usein lähialueiden tapahtumissa talutusratsuna, ja varsinkin kisauran päätyttyä sen kanssa on kierretty näyttävästi ilahduttamassa lapsia. Suvi on saanut elämänsä aikana neljä tammavarsaa, joista yksi jäi emänsä kanssa kotitallille asumaan ja muut lähtivät maailmalle jakamaan lempeää luonnetta eteenpäin.

ei. R.E. Unikuva (ruunikko, 155 cm) on lähtöisin melko menestyksekkäästä ravihevoslinjasta. Unikuva aloitti oman raviuransa onnistuneesti, mutta vähitellen orin vauhti hiipui, eikä se startannut enää kymmenen ikävuoden jälkeen. Unikuva myytiin eteenpäin pienelle tilalle, jossa orista koulutettiin uudelleen ratsu. Vaikka koulutus vaati aikaa ja hermoja, oli se ehdottomasti sen arvoista. Unikuva kilpailee yhä helppo A -luokassa kouluradoilla ja siltä löytyy myös kapasiteettia 70 senttimetrin rataesteille - joskaan entisen ravurin hyppytyyli ei päätä huimaa. Ravivuosinaan Unikuva ehti siittää viisi jälkeläistä, ja tähän päivään mennessä jälkeläisiä löytyy yhteensä yhdeksän kappaletta, jotka kaikki ovat päässeet näyttämään taitonsa joko raviradoilla, esteillä tai koulukentillä.

ee. Hallan Suvi (rautias, 151 cm) syntyi eräälle ratsastuskoululle. Tamman emä oli yksi lasten lempiratsuista kyseisellä ratsastuskoululla, isänsä taas kilpaili esteillä hyvin saavutuksin. Suvi kasvoi emänsä tavoin ratsastuskoululla, ja se pääsi aloittamaan elämänsä lasten talutusratsuna. Seitsemän vuoden iässä tamma kuitenkin myytiin eteenpäin, ja se pääsi kokeilemaan onneaan kisaratsuna. Koulukiemurat sujuivat tammalta vain kohtalaisesti, mutta korkeat esteet se ylitti leikiten. Suvi kilpaili 110 senttimetrin rataesteillä pitkälle iälle asti, kunnes vanhemmiten sen jalat alkoivat rasittua. Tamman lopetettua kisauransa se sai kaksi jälkeläistä, ja se jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana pitkään jatkuneiden jalkavaivojen takia.

Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Isä Saavutukset
   01.03.2015 t. Kuuralehdon Viljatuuli Ruskankuva -
   29.03.2015 t. Kuukarin Vilmar Aikamoinen Sälli 40 erj-sij., 40 krj-sij.
   22.05.2015 t. Kuuralehdon Suvipuuha Villahaan Puuha 20+ erj-sij., 20+ krj-sij.
   13.01.2016 o. Kuukarin Pikkuviima Suven Viima -

Tarjolla rajallisesti jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


KRJ sijoituksia 42 kpl, ERJ sijoituksia 42 kpl, KERJ sijoituksia 42 kpl

23.08.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
24.08.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/30
31.08.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
01.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/30
02.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
05.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
06.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
06.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 7/80
07.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
07.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 7/50
08.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 7/50
08.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
09.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
09.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 8/80
10.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/30
11.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/30
12.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
12.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/80
14.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/80
14.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/80
14.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
15.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
15.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/80
18.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
19.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/80
20.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
20.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
21.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/30
21.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/30
23.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/30
24.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
24.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
26.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
26.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
27.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/30
27.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/30
28.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
28.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
29.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
30.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
30.09.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
02.10.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/30

03.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/40
10.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 6/30
10.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/40
11.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
12.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 6/40
14.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30
16.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30
17.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/30
17.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
18.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/30
18.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
18.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/40
20.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 5/30
20.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
20.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 5/30
26.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/30
30.09.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
02.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/40
03.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
04.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/40
04.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30
05.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
05.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/40
07.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/40
08.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/40
09.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/40
10.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/50
11.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/50
11.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
14.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
19.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
21.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30
21.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/60
23.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30
24.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30
02.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/50
03.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 1/50
09.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 6/50
16.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 1/50
17.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/50
18.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/50
19.11.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 1/50

29.05.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/30
05.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
11.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 6/40
16.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 6/40
18.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/40
18.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/30
22.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/30
26.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
01.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 6/40
03.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/40
03.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/30
09.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
10.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
21.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/16
22.06.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/16
07.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/22
08.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/30
09.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 5/30
09.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/22
11.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/22
11.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/23
12.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/21
12.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
12.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/28
15.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/40
20.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 5/30
23.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/30
25.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
26.07.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
02.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 5/30
04.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 5/30
05.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
07.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 2/30
07.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/23
12.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/30
12.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/39
15.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/30
20.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 3/30
25.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 5/30
27.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 1/30
28.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 4/30
29.08.2015 - kutsu - KERJ / Helppo - 5/30

30.08.2015 - kutsu - KERJ-Cup / Helppo - 7/62
31.07.2015 - kutsu - VSR-Cup / kenttä, Helppo - 2/77

29.05.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Tallin omistaja (Siuri)

Takana oli huonosti nukuttu yö. Olin valvonut lähes kolmeen saakka pyörien sängyssä ja miettien Viimaa sekä tämän uutta kotia. Vaikka minulle oli ollut jo pitkään selvää, että Viima olisi ansainnut kunnon kodin, oli katumus tamman myynnistä tullut todella vahvana mieleeni.

Olihan meillä tallityttöjä, jotka voisivat hoitaa Viimaa. Ja kukapa ei Viimaa haluaisi hoitaa, tammahan oli aivan ihana hevonen, jonka kanssa oli mukava puuhailla.

Nousin sängystäni ylös ja otin puhelimeni yöpöydältä. Etsin koeratsastajan numeron ja soitin hänelle, vaikkei kello ollut vielä edes yhdeksää.

”No hei, Viimasta soittelisin”, aloitin. Minulle vastasi hieman unenpöpperössä oleva nuori, joka keskeytti minut asiallaan.
”Minä olinkin soittamassa sinulle. Mietimme tamman ostamista vielä myöhään illalla ja päädyimme kuitenkin siihen, että Viima on hieman vanha tarkoitukseemme”, hän vastasi nopeasti. Olin vähän hämmentynyt, ja sain suustani vain epämääräisen ”ai?”-äännähdyksen.
”Kiitos kuitenkin, kun saimme käydä tutustumassa tammaan. Toivon kovasti, että se löytää arvoisensa kodin”, ääni puhelimessa jatkoi. Pieni hymy nousi huulilleni. Yritin kuitenkin hillitä iloni, kun vastasin tytölle: ”Varmasti löytää. Kiitos teille käynnistä ja onnea hevosen etsintään”.

Se oli lyhyt puhelu. Vain muutama lause, ja oloni oli suorastaan helpottunut. Viima saisi jatkaa meillä elämäänsä, ja siitä tultaisiin varmasti pitämään huolta.

Puin vaatteet päälleni ja lähdin syömään aamupalaa. Tänään olisi kiire tallille kertomaan kaikille uutiset. Eihän meiltä Kuuralehdosta nyt hevosia tuosta noin vaan pois myydä, ei sentään.

28.05.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Tallin omistaja (Siuri)

Lauantaiaamu. Kello oli lähemmäs yhtätoista, kun tulimme Saritan kanssa hoitamaan tammatallia ja odottamaan Viiman koeratsastajaa.

Puoli kaksitoista saapui auto pihaan. Jätimme Saritan kanssa siivoamiset kesken ja lähdimme vanhempaa naista ja hänen nuorta tytärtään vastaan. Tytär oli nimeltään Miina, ja hän oli etsimässä itselleen puskaratsua, jonka kanssa voisi kuitenkin harkita vielä muutamissa kisoissa pyörähtämistä. Istahdimme hetkeksi tallitupaan ja juttelimme esimerkiksi Miinan ratsastuskokemuksesta, kunnes lähdimme lopulta riimunarun kanssa hakemaan Viimaa tarhasta.

Miina sai rauhassa ottaa Viiman kiinni ja taluttaa tämän karsinaan. Viima luotti heti uuteen ihmiseen ja kulki tämän perässä karsinaan. Sarita haki tamman varusteämpärin, ja tyttö alkoi hoitaa Viimaa ratsastuskuntoon.

Kun tamma oli kaikin puolin puhdas, lähtivät Sarita ja Miina hakemaan tamman varusteita. Minä jäin tytön äidin kanssa juttelemaan, ja sain todella hyvän ja asiantuntevan kuvan tamman mahdollisesta tulevasta kodista. Sarita ja Miina saapuivat pian, laittoivat yhdessä tammalle varusteet ja lähtivät taluttamaan sitä kentälle. Me tulimme äidin kanssa perässä.

Miina hyppäsi Viiman selkään ja lähti suorittamaan alkukäyntejä. Tytöllä oli ilmeisesti kokemusta ratsastuksesta jo monen vuoden ajan, ja se kyllä näkyi Miinan hyvästä ratsastusasennosta. Alkukäyntien jälkeen ratsukko teki hetken aikaa ympyröitä, muita kiemuroita, ravi- ja laukkatehtäviä, väistöjä sekä taivutuksia. Ratsukolla näytti pelaavan kaikin puolin hyvin yhteen, ja tytön puheista sai sellaisen kuvan, että Viima voisi olla se oikea hevonen hänelle.

Pian ratsastushetki oli ohi, ja Miina hyppäsi alas tamman selästä. Tarkistimme vielä, olisiko Miina halunnut nähdä, miten tamma kulkee jonkun muun alla, mutta hänelle oli kuitenkin tärkeämpää saada hevonen kulkemaan itsensä alla heti alusta saakka hyvin. Se sopi meille. Talutimme tamman takaisin karsinaansa ja aloimme ottaa tältä varusteita pois.

Jäimme Miinan ja hänen äitinsä kanssa vielä hetkeksi istumaan ja juttelemaan tammasta. Kaikki vaikutti todella hyvältä, mutta lupasimme miettiä vielä puolin ja toisin yön yli kauppoja. Minäkin olin myyty tulevasta kodista, ja olisin ollut valmis laittamaan Viiman vaikka heti perheen matkaan.

Kello oli lähemmäs viittä, kun koeratsastaja äiteineen lähti jatkamaan matkaansa. Kun auton valot katosivat nurkan taakse, lähdimme Saritan kanssa jatkamaan tammatallin siivoamista siitä, mihin jäimme. Mielessäni mietin jo Viiman lähtöä tallilta, mutta jollain tapaa ajatus kuitenkin tuntui kaivertavan mieltä. Ehkä en ollutkaan vielä valmis luopumaan tammasta?

25.05.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Tallin omistaja (Siuri)

Eläinlääkärimme Marit oli tullut jo yhdeksäksi tallille, ja hän olikin täydessä vauhdissa Viiman kanssa, kun pääsin paikalle. Tamma oli ikäänsä nähden todella hyvässä kunnossa hampaineen kaikkineen, joskin pieniä lihasjumeja löytyi esimerkiksi lavoista. Marit suositteli meille hevoshierojaa, sillä se oli auttanut jo monen muunkin hevosen kanssa pienempiin lihaskipuihin.

Kun olimme päässeet Maritin kanssa yhteisymmärrykseen tamman terveydentilasta, laitoimme Viimalle juoksutusvälineet ja lähdimme taluttamaan sitä maneesiin. Marit halusi nähdä Viiman askeleet vielä käytännössä, jotta hän osaisi katsoa eri tavalla tamman kuntoa. Maneesissa talutimme pitkän aikaa tammaa ympäri, jotta se rentoutuisi kunnolla ennen juoksutushetkeä.

Juoksuttaminen liinassa oli Viimalle tuttu juttu. Annoin tamman ensin kävellä ja muistella hieman ympyrällä kulkemista, mutta lähdimme melko nopeasti kokeilemaan myös ravia ja laukkaa. Marit huomasi, että Viima oli hieman toispuoleinen, mikä ei usein tunnu ratsastuksessa mutta näkyy maasta käsin toimiessa. Yhäkin hän suositteli hevoshierojaa, jotta tamma saataisiin kuntoon.

Juoksutuksen jälkeen lähdimme taluttamaan Viimaa takaisin talliin. Marit lähti kirjoittamaan meille puhtaita papereita, ja minä lähdin viilentämään Viimaa suihkun alle. Suihkun jälkeen vein tamman saman tien ulos, sillä aurinko kuivattaisi sen varmasti. Tamma asteli perässäni kiltisti laitumen reunalle ja lähti sitten sisälleen päästessään tervehtimään tarhakavereitaan. Ei kyllä uskoisi tamman käytöksestä, että sillä oli jo ikää.

24.05.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Tallin omistaja (Siuri)

Viima alkoi olla hiljalleen meillä elämää nähnyt. Tamma oli päässyt jo hyvään ikään, joten olin viettänyt monta päivää tamman tulevaisuutta ajatellen. Teuraaksi Viima ei menisi, mitään järkeä ei olisi tervettä tammaa laittaa pois, mutta harrasteratsuksi siitä varmasti olisi vielä jollekin.

Niinpä kirjoitin yön pimeinä tunteina myynti-ilmoituksen, ja aamulla sähköpostiini oli ilmestynyt jo kaksi kyselyä. Toisen kanssa päätimme sopia koekäynnin jo seuraavalle viikonlopulle. Sitä ennen olin ajatellut eläinlääkärimme Maritin katsovan, että tamma olisi varmasti myyntikunnossa, mutta en ollut saanut häneltä vielä vahvistusta.

Tänään oli tiistai. Lähdin tuttuun tapaan puolen päivän aikaan tallille, jossa Viima odotti minua tarhan porteilla. Otin tamman mukaani ja talutin sen karsinaansa. En ollut itse hypännyt pitkään aikaan Viiman selkään, joten tänään oli hyvä päivä lähteä tamman kanssa suorittamaan koulukiemuroita kentällä.

Varusteiden laittaminen sujui nopeasti, ja pian olimme valmiita siirtymään ulos. Lämpötila oli lähemmäs kahtakymmentä astetta, joten t-paidalla pärjäsi hyvin. Kentälle saapuessamme kiristin vielä tamman satulavyön ja hyppäsin sen selkään.

Jo alkukäyntien aikana pystyin toteamaan, että tamman askeleet olivat hieman kohmeessa ja se tarvitsisi pitkät alkulämmittelyt. Ne minä myös soin vanhalle rouvalle, ja kävelimme hyvän aikaa kenttää ympäri. Viima rentoutui hiljalleen allani, ja pääsimme työskentelemään kunnolla.

Teimme kaikenlaisia tehtäviä Viiman taitotason mukaan, kuten pohkeenväistöä, vastalaukkaharjoituksia, lisättyjä askellajeja sekä taivutuksia. Viima kulki allani niin kuuliaisesti, ja olin aivan varma, että joku saisi tammasta vielä hyvän ratsun. Sen kanssa voisi hyvin vielä käydä koulukisoissa ja teettää jopa varsan.

Ratsastuksen jälkeen hyppäsin alas tamman selästä ja talutin tämän takaisin karsinaansa. Otin tammalta varusteet pois, ja se alkoi saman tien hamuta heiniä maasta. Hoidin Viiman kuntoon ratsastuksen jäljiltä ja laitoin tälle myös jääpussit kylmettämään jalkoja. Ei Viimalla toistaiseksi vammoja jaloissaan ollut, mutta ei kylmäämisestä mitään haittaakaan olisi - parempi ennaltaehkäistä kuin katua jälkeenpäin.

Kun tamma oli kunnossa, jätin sen karsinaan ja lähdin jatkamaan muita tallihommiani. Vilkaisin puhelintani, johon oli tullut tekstiviesti: ”ok”. Huomenna olisi Viimalla eläinlääkäripäivä; saa nähdä, mitä siitä tulee.

07.09.2015 Estevalmennus - kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siuri)

Olin kentällä valmiina odottamassa päivän valmennettavaa ratsukkoa. Olin koonnut kentän toiselle puolen lämmittelyesteitä ja toiselle seitsemän esteen radan, jota harjoittelisimme tänään Viiman sekä Katin kanssa. Ratsukko saapui pian kentälle, joten tervehdin Katia ja pyysin heitä aloittamaan itsenäiset lämmittelyt.

Kun Viima tuntui olevan hyvin lämmennyt, pyysin ratsukkoa siirtymään puomeille. Ratsukon oli tarkoitus kulkea ravissa, pysähtyä keskelle puomeja ja jatkaa jälleen ravissa eteenpäin. Näin saisimme Viiman varmasti kuulolle ja vireäksi. Kati nosti ravin ja lähti suorittamaan puomeja sekä siirtymisiä. Ne tuntuivat onnistuvan jo heti ensimmäisestä kerrasta lähtien ongelmitta, joten toistimme tehtävää muutaman kerran, kunnes pyysin ratsukkoa siirtymään kavaleteille.

Olin koonnut neljä kavalettia ympyrälle tasaisin välimatkoin. Ratsukon tuli kulkea ympyrällä myötälaukassa ja ylittää esteet hieman viistosta. Ratsastajan tuli pitää huolta siitä, että Viiman tahti pysyisi tasaisena ja se suuntaisi varmasti esteille. Ratsukko lähti laukkaamaan, ja he ehtivät ylittää ensimmäisen kavaletin kunnes vauhti hidastui. Kati osasi onneksi korjata tempon hyvin itse, ja pian ympyrä alkoi näyttää oikein mallikkaalta. Ratsukko toisti tehtävää kumpaankin suuntaan, kunnes oli aika siirtyä esteradalle.

Annoin ratsukolle luvan kulkea hetken aikaa pitkin ohjin kun esittelin seitsemän pystyesteen radan ratsastajalle. Hän vaikutti sisäistävän radan nopeasti, joten hetken käveltyään ratsukko nosti laukan ja lähti suorittamaan noin 80 senttimetrin korkuisista esteistä koostuvaa rataa. Hypyt näyttivät alusta asti mallikkailta, joskin Kati tuntui ratsastavan hieman suunnittelemattomasti eteenpäin. Pyysin häntä keskittymään hieman enemmän rataan ja pohtimaan reitit etukäteen, ja pian ratsastus alkoi näyttää todella hyvältä.

Viima kulki eteenpäin reippaasti ja kuuliaisesti, eikä hyppytyylissäkään ollut moitittavaa. Tamma osasi katsoa hyvin askeleet ennen hyppyä, ja ratsastaja pysyi hienosti mukana. Toistimme rataa muutamia kertoja pitäen hieman taukoa välissä, kunnes oli aika lopetella. Pyysin ratsastajaa siirtymään vielä hetkeksi ravipuomeille suorittamaan loppuverryttelyjä.

Annoin ratsastajalle pian luvan ottaa pitkät ohjat ja kehuin heitä päivän suorituksesta. Viima oli ollut todella hyvällä mielellä, ja kaikin puolin ratsastus oli näyttänyt tasapainoiselta ja hyvältä. Kiitin Katia vielä valmennuksesta ja lähdimme yhdessä kävelemään kohti tallia.

05.09.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Kati, tallityttö (Siuri)

Mistä huomaa syksyn tulleen? Lehtensä pudottaneista puista, korjatuista sadoista, pimenevistä illoista sekä ennen kaikkea kuraisista hevosista. Myönnän, olen syysihminen. Pidän raikkaasta ilmasta, kirkkaista tähtitaivaista sekä siitä, että koulut alkavat ja elämä rytmittyy jälleen kesäloman jäljiltä. Myönnän myös sen, että tiistai-iltana kello kymmenen olisin paljon mieluummin kotona peiton alla kun siirtämässä kuraisia karvakasoja suihkun kautta karsinaan. Ei kuitenkaan auttanut valittaa, itse minä olin tähän hommaan lupautunut.

Kun astelin laitumelle riimunaru kädessäni, tunsin taivaalta putoavan yksittäisiä sadepisaroita. Kävelin kohti tammalaidunta ja olin enemmän kuin kiitollinen siitä, että pihavalot otiin saatu jälleen katkon jälkeen toimimaan; ilman niitä pihalla ei olisi nähnyt juuri mitään. Viima käveli hitaasti minua vastaan, kun saavuin laitumen portille. Huokaisin; jälleen yksi kurainen hevonen putsattavana. Onneksi se oli päivän viimeinen. Avasin portin, otin Viiman kiinni riimunarulla ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallin pesupaikkaa.

Pesupaikalle saapuessamme laitoin tamman kiinni. Kaadoin ämpäriin lämmintä vettä ja aloin putsata enimpiä kuratahroja pois rautiaan turkista. Osa oli jo niin pinttynyt kiinni ihoon ja karvaan, että tarvitsin kasan harjoja avukseni. Lopulta pitkän puunaushetken jälkeen sain tamman vihdoin yökuntoon. Se oli seissyt koko pesuhetken paikoillaan hievahtamattakaan.

Talutin tamman karsinaansa, jossa odotti iltaheinät. Viima asteli reippaasti karsinaan ja alkoi saman tien hamuta heiniä maasta. Otin tältä riimun pois ja suljin karsinan oven. Päivä oli ollut pitkä ja raskas, mutta kyllä oli ilo katsella puhdasta hevosta syömässä omassa puhtaassa karsinassaan. Ihailin tammaa hetken aikaa, kunnes lähdin jatkamaan iltaani. Vielä olisi paljon tehtävää ennen kuin pääsisin omaan sänkyyn.

20.06.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Jenna, tallityttö (Siuri)

Annika ja Jenna kävivät Amarian sekä Viiman kanssa osallistumassa Myllykujan juhannusmaastoon:

Saavuimme Myllykujan pihaan hyvissä ajoin. Minä olin nukkunut lähes koko matkan, ja Annika oli jutellut Saritan kanssa, joka oli lähtenyt kuskiksi reissulle.
”Onhan nyt kaikki varmasti mukana?” Sarita kysyi vielä ennen kuin nousimme Annikan kanssa ulos autosta.
”Pitäisi olla”, vastasi Annika, ja lähdimme kaikki kolme yhdessä lastaamaan Viimaa sekä Amariaa ulos autosta. Hevoset vaikuttivat hyvin rauhallisilta, joskin ne katselivat uteliaina ympärilleen. Tallilla ei ollut vielä ihan hirveästi porukkaa, mutta huomasimme parin tytön taluttavan hevosia pihalla. Kun saimme hevoset sekä tavarat ulos, sulki Sarita hevosauton luukun. Kiitimme häntä vielä kuskina toimimisesta ja toivotimme hyvää juhannusta. Odotimme, että Sarita lähti paikalta pois, ja lähdimme etsimään hoitopuomia Viimalle sekä Amarialle.

Kiersimme hetken aikaa vierasta tallialuetta, kunnes löysimme puomin, johon laitoimme hevoset kiinni. Siirsimme tavarat puomin lähelle, ja jäin vahtimaan hevosia siksi aikaa, kun Annika lähti etsimään tallista joko omistajaa tai jotain muuta ihmistä, jolta kysyä hieman päivän kulkua.

Kun Annika palasi takaisin, olin jo harjaamassa Amariaa. Annika kertoi törmänneensä ihmiseen, joka toivotti meidät molemmat tervetulleiksi ja kertoi maaston alkuun olevan vielä hyvin aikaa. Annika alkoi myös hiljalleen harjata Viimaa, joka seisoi ihan nätisti paikoillaan mutta katseli todella tarkasti ohi kulkevia hevosia sekä ihmisiä. Amaria taas nuokkui tuttuun tapaansa paikoillaan eikä jaksanut korvaansakaan letkauttaa.

Lopulta olimme saaneet hevoset lähtökuntoon, ja tallipihallekin oli valunut väkeä. Nopeasti katsottuna meitä näytti olevan noin kymmenen, ja jotkut näyttivät tuntevan toisensa ihan hyvin - olivat ilmeisesti tallin vakiokävijöitä. Pian tallipihaan ilmestyi nainen, joka esittäytyi tallin omistajaksi ja kertoi hieman vaelluksesta. Kyseessä oli ilmeisesti melko haastava reissu, mutta uskoin Amarian sekä Viiman pärjäävän hyvin. Hyppäsimme kaikki pian hevosten selkään ja johtajaratsukko luetteli ratsastusjärjestyksen.
”Voidaanko me vaihtaa Jennan kanssa paikkaa? Viima kulkee varmaan paremmin tutun hevosen takana”, kysyi Annika omistajalta, jolle vaihdos kävi. Pian olimme kaikki jonossa valmiina lähtemään matkaan. Minulla ei ollut mitään hätää Amarian kanssa, tiesinhän tämän olevan pomminvarma maastoratsu, mutta Viimasta en ollut aivan varma. Tämä oli tamman ensimmäinen kerta näin suuressa porukassa, mutta Annika näytti ainakin melko rauhalliselta tamman selässä. Pian jono alkoi liikkua edestäpäin, ja niin alkoi meidän juhannusmaasto.

Maastoreitti alkoi melko kevyesti, mutta eteen tuli pian jyrkkiä nousuja sekä laskuja. Amaria kulki rauhassa eteenpäin, mutta huomasin Viiman hermostuvan hieman metsätiellä, ja se yritti nostaa ravia koko ajan. Annikakin näytti hieman jännittyneen, mutta vakuutteli kyllä pärjäävänsä. Pian edestäpäin tuli viesti, että pääsisimme hyvälle suoralle, jossa voisimme laukata hetken aikaa. Niinpä hevoset lähtivät käskystä laukkaamaan eteenpäin, ja kaikki näyttivät pysyvän hyvin jonossa, eikä kukaan lähtenyt juoksemaan jonon ohi. Laukkasuoran jälkeen siirryimme jälleen takaisin käyntiin ja jatkoimme matkaa eteenpäin.

Lopulta pääsimme pysähdyspaikalle, ja sidoimme hevoset kiinni vankan näköisiin puihin. Söimme hetken aikaa eväitä, kunnes halukkaat saivat käydä uittamassa hevosia. Hyppäsimme takaisin hevosten selkään ja kävimme kahlaamassa rantavedessä, mutta emme viitsineet lähteä sen pidemmälle. Pian tauko oli ohi ja asetuimme takaisin jonoon jatkamaan matkaamme.

Loppureitti oli alkuakin haastavampi, ja se sisälsi hyvin vaikeakulkuista maastoa. Amaria ei juuri näyttänyt välittävän maastosta, mutta Viima heitteli päätään ylös ja alas ja yritti nostaa jatkuvasti ravia. Se tuli välillä todella lähelle Amariaa hakemaan tammasta turvaa, ja se vaikuttikin rauhoittuvan aina välillä hetkeksi. Lopulta pääsimme tasaiselle tielle, jota pitkin kuljimme hetken aikaa, kunnes edessä alkoi näkyä tuttuja rakennuksia. Olimme saapuneet takaisin tallille.

Tallin pihassa hyppäsimme alas hevosten selästä ja lähdimme viemään Viimaa sekä Amariaa takaisin hoitopaalulle. Otimme tammoilta varusteet pois ja aloimme harjata niiden hikistä turkkia. Annika kävi hakemassa sisältä sangon, jotta voisimme hieman viilentää hevosia. Viima vaikutti rauhoittuvan heti, kun se sidottiin kiinni hoitotolppaan, ja se alkoi hamuta maasta heiniä. Pian Annika tuli takaisin tallista ja pääsimme putsaamaan enimmät hiet tammoista.
”No, miten meni?” kysyin Annikalta, joka näytti jopa hieman vakavalta.
”Se oli ihan hirveää! Jouduin puristamaan Viiman ohjia jatkuvasti ettei se siirtyisi raviin!” sanoi Annika, mutta alkoi kuitenkin nauraa.
”Mutta olihan se kieltämättä oikein mukava reitti - ja ihmiset vaikuttivat ihan kivoilta”, hän jatkoi ja katseli hieman ympärilleen.
”Ota ensi kerralla Amaria, sitä varmempaa maastohevosta et löydä!” sanoin Annikalle hymyillen. Jatkoimme hevosten putsaamista, kunnes meitä pyydettiin siirtymään vielä tallin pihaan.

Juttelimme hetken aikaa muiden ratsastajien sekä omistajien kanssa ja kerroimme hieman, millä mielin lähdimme maastoreissulta. Kaikki tuntuivat olevan kuitenkin tyytyväisiä vaellukseen, joten aloimme hiljalleen lähteä kaikki jatkamaan juhannustamme. Osa meni talliin, osa lähti lastaamaan hevosia autoon ja me jäimme pihaan odottamaan Annikan kanssa seuraavaa kyytiämme.

05.05.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Kati, tallityttö (Siuri)

Meidän Viimasta tuli tänään kenttähevonen.

Meillä oli ollut eräs harjoittelija työskentelemässä Kuuralehdossa muutaman viikon. Harjoittelijanainen oli todella luotettava, joten hänelle uskalsi antaa vaativampiakin tehtäviä hoidettavakseen. Niinpä tallin omistaja pyysi häntä laittamaan Vilman kuntoon päivän leikkimielisiä maastoesteratsastuskisoja varten. Summa summarum, nainen kuuli nimen väärin, ja omistaja sekä minä lähdimme ajamaan kisapaikalle hevosen kanssa, joka ei ollut koskaan nähnytkään maastoesteitä.

Kisapaikalla sekä minä että omistaja purskahdimme epäuskoiseen nauruun, kun avasimme hevostrailerin oven. Oli onni, että kyseessä oli vain leikkimieliset kilpailut, sillä omistaja pystyi vaihtamaan ilmoittamamme hevosen toiseen vain hetkessä. Ihan mielenkiinnosta päätimme kokeilla, mitä Viima tuumaisi maastoesteistä. Olimme saapuneet paikalle aikaisin, joten pystyimme harjoittelemaan jonkin aikaa sille varatulla maastoestekentällä.

Hoidimme Viiman kuntoon ja minä hyppäsin tämän selkään. Lähdimme kävelemään kohti kenttää, jossa oli kaikenkokoisia ja -näköisiä esteitä. Lämmittelimme kunnolla tamman kanssa, kunnes olimme valmiita kokeilemaan pieniä kummallisia esteitä (tai niin Viima tuntui ajattelevan). Ensimmäiselle esteelle tulimme todella varovasti, ja Viima meinasi pysähtyä sen eteen. Sain tamman kuitenkin hyppäämään, ja ihme kyllä Viima tajusi todella nopeasti jutun juonen. Päädyimme omistajan kanssa siihen, että edellisessä kodissa Viiman kanssa oltiin hypätty myös maastoesteitä. Muutaman hypyn jälkeen Viima nimittäin kulki eteenpäin kuin vanha tekijä.

Kisat pyörähtivät käyntiin yllättävän nopeasti, ja pian oli meidän vuoromme startata. Lähdimme suuntaamaan kohti esteitä, jotka Viima tuntui ylittävän reippaasti ja luottavaisesti. Kuljimme melko rauhallista laukkaa, sillä olivathan nämä tamman ensimmäiset maastoestekilpailut - ainakin meillä.

Saavuimme maaliin virheettömällä radalla, mutta aika oli melko huono. Niinpä lähdimme tekemään Viiman kanssa vielä loppuverryttelyjä kentälle ja laittamaan sen sitten kuntoon kotimatkaa varten. Kävimme omistajan kanssa kuuntelemassa palkintojenjaot, ja kuten arvata saattaa, ei meidän nimeä mainittu viiden sijoittuneen joukossa. Sen sijaan olimme kuitenkin yli puolenvälin sijoittuneiden joukossa, ei siis hullumpi suoritus!

Kotimatka sujui nopeasti minun ja omistajan suunnitellessa Viiman kesän kenttäratsastuskisoja. Se oli suorittanut radan niin hyvin, että pienellä treenaamisella se pääsisi vielä pitkälle!

29.03.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siuri)

Tänään oli lauantai. Herätyskelloni pärähti soimaan jo ennen kuutta, sillä olin luvannut hoitaa aamutallin kuntoon. Niinpä hoidin aamuaskareeni ja lähdin pyöräilemään auringon noustessa kohti tallia.

Aloitin siivoamisen oritallista. Ruokin hevoset, lakaisin lattiat, vein hevosia ulos ja lopulta siirryin tammatalliin. Aloin kantaa ruokia hevosille, kunnes kuulin Viiman karsinasta todella outoa ääntelyä. Kävelin karsinan eteen enkä ollut uskoa silmiäni.
”Ei voi olla totta..”, ehdin todeta ääneen kunnes kaivoin puhelimen taskustani ja soitin tallin omistajalle. Viima oli synnyttänyt yön aikana kauniin rautiaan tammavarsan, joka makasi karsinan lattialla ja äänteli hiljaa.

Omistaja sekä eläinlääkäri saapuivat paikalle kymmenen minuutin päästä soitostani. Pääsimme pian yhdessä katsomaan vastasyntynyttä.
”Senhän piti varsoa vasta kahden viikon päästä?” ihmettelin ääneen. Viima ei ollut näyttänyt merkkiäkään synnytyksen lähestymisestä, päinvastoin, olimme jopa kuvitelleet sen pitävän varsaa sisällään vähintään kuukauden.
”Joskus käy näinkin. Onneksi varsa vaikuttaa kaikin puolin terveeltä”, sanoi eläinlääkäri tutkiessaan maassa nuokkuvaa varsaa. Kun hän nousi ylös, nousi varsakin perässä. Pieni rautias oli selvästi harjoitellut seisomista jo yön aikana, sillä se sujui kuin luonnostaan. Jäimme katsomaan, kun varsa käveli Viiman mahaa kohti ja alkoi hamuta tämän nisiä.
”Nämä kaksihan näyttävät pärjäävän oikein hyvin keskenään”, nauroi eläinlääkäri. Viima oli kieltämättä todella rauhallinen ja vaikutti tietävän, kuinka varsan kanssa tuli toimia.
”Minä voin kyllä pitää näitä silmällä päivän mittaan”, sanoin, ja omistaja sekä eläinlääkäri nyökkäsivät.
”Pidän puhelinta päällä, jos tulee hätätilanne”, vastasi eläinlääkäri ja lähti hiljalleen jatkamaan kesken jääneitä yöuniaan. Me omistajan kanssa ihailimme hetken aikaa kaunista hevosenalkua, kunnes jatkoimme yhteistuumin aamutallin hoitamista. Mitähän muut sanoisivat nähdessään varsan?


1 v - 05.05.2011
2 v - 05.06.2011
3 v - 05.07.2011
4 v - 05.08.2011
5 v - 05.12.2011
6 v - 05.04.2012
7 v - 05.08.2012
8 v - 05.12.2012
9 v - 05.04.2013
10 v - 05.08.2013
11 v - 05.12.2013
12 v - 05.04.2014
13 v - 14.08.2014
14 v - 14.12.2014
15 v - 14.04.2015
16 v - 14.08.2015
17 v - 14.12.2015
18 v - 14.04.2016
19 v - 14.08.2016
20 v - 14.12.2016
21 v - 14.04.2017
22 v - 14.08.2017
23 v - 14.12.2017
24 v - 14.04.2018