Hymnin Raisa

Kuvat © Kati
Nimi: Hymnin Raisa, "Raisa" Rekisterinumero: VH14-018-0769
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siuri (VRL-11290)
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Hymnin suomenhevoset, Oona (VRL-11983)
Syntynyt: 09.05.2014, ikä alhaalla Koulutustaso: ko: heB, re: 90 cm
Säkäkorkeus: 149 cm Painotus: Esteratsastus
Väri: Rautias Suku: 1-polvinen

ERJ-I, YLA1, SLA-I, KTK-III
15.07.2015: Raisa palkittiin ERJ-I -palkinnolla elokuun tilaisuudessa pistein (6,5 + 42 + 22 + 20 + 15 =) 105,5 p!
20.10.2015: Raisa palasi lokakuun kantakirjaustilaisuudesta KTK-III palkinnon kera pistein (18 + 17 + 16 + 17 =) 68 p!
20.03.2016: Maaliskuun SLA-tilaisuudessa Raisa palkittiin SLA-I-palkinnolla! Pisteet: (13 [3-4-3-3] + 22 + 25 + 20 + 20 =) 100 p!
25.03.2016: Maaliskuun YLA-tilaisuudesta Raisa tuli kotiin mukanaan YLA1-palkinto! Pisteet: (34 [18+16] - 33 [21+12] - 17 - 13 - 5 =) 102 p.

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Raisa saapui Kuuralehtoon kolmevuotiaana. Talliin saapuessaan se päästi suustaan todella kovaäänisen ja korkean hirnahduksen, jonka jokainen paikalla ollut muistaa varmasti lopun ikänsä. Heti ensimmäiset päivät tamma vietti ottaen kontaktia naapurikarsinassa oleviin hevosiin ja pitämällä kovaa ääntä huomion toivossa.

Raisa on todella lapsenmielinen ja huomionhakuinen tamma. Sen täytyy olla koko ajan äänessä, ja varsinkin laitumella ollessaan se härnää laidunkavereitaan ahkerasti. Tamma ei kestä hetkeäkään olla yksin, ja se pitää varmasti huolta siitä, että sitä ei koskaan jätetä viimeisenä laitumelle tai yksin talliin sisälle. Onneksi ihminen pystyy olemaan tammalle tietynlainen turva ja tuki, joten yksinjääminen ihmisen kanssa ei tuota ongelmia.

Hoitaessa tamma on yleensä rauhallinen, ja varusteiden laitto sujuu vähintäänkin hyvin. Vieraissa paikoissa, kuten kisapaikoilla, tamma saattaa kuitenkin hieman pullistella satulaa laittaessa, mutta kunhan sen muistaa kiristää myöhemmin, ei ongelmaa pitäisi syntyä. Harjaamisesta tamma pitää kovasti, mutta kavioiden puhdistamisen aikana se ei malta seistä kovin kauaa kolmella jalalla. Täytyy olla nopea kaviokoukun kanssa, jotta tamma ei lyö stoppia kavioiden nostamisen kanssa - sen se nimittäin tekee, mikäli jalkaa joutuu nostamaan monta kertaa tai putsauksessa kestää liian pitkään.

Ratsastaessa Raisa on todella eteenpäinpyrkivä ja reipas. Esteillä se saattaa innostua hieman liikaa, mutta varsinkin aikakisojen kanssa tästä on useimmiten vain hyötyä. Esteiden yli kuitenkin mennään usein puhtaasti ja vieläpä pienellä ilmavaralla, ja kieltäytymisiä nähdään vain harvoin. Tamma on suorastaan luotu esteradoille, sillä se nauttii kovasta vauhdista ja suorittamisesta. Ratsastajan tehtävänä on lähinnä istua selässä ja ohjata tamma päin estettä, loput se hoitaa itse. Raisan kanssa on helppo toimia, kunhan pystyy luottamaan tamman osaamiseen eikä pelkää vauhtia. Kannattaa kuitenkin olla valmiina hyppyjen kanssa, Raisa nimittäin saattaa usein ponnistaa esteelle askelta aikaisemmin, mitä ratsastaja on ajatellut.

Kisapaikoillakin tamma osaa tuttuun tapaansa pitää ääntä. Se on kuitenkin todella rauhallinen uusissa tilanteissa ja paikoissa, jopa hieman utelias ja tutkiskeleva. Paras tapa ennen kisoja on lähteä tamman kanssa kiertämään kisapaikkaa ja tutustua ympäristöön, jotta se pystyy myöhemmin keskittymään täysillä itse rataan. Kannattaa saapua kisapaikalle ajoissa, jotta tammalla on kunnolla aikaa katsella ympärilleen.

Yleisesti ottaen tamma on todella mukava hevonen ja kisakaveri, vaikka siitä saattaa saada nopeasti melko levottoman vaikutelman. Esimerkiksi pitkät maastoreissut toisen hevosen kanssa on hyvä tapa tuoda tamman rauhallinen puoli esiin. Tamma on muutenkin mukava käsitellä, sillä vaikka se haluaisi tutkia ympäristöä, tottelee se kuitenkin ihmisiä hyvin ja tietää, kuka määrää. Raisa esimerkiksi kulkee narun päässä hieman hötkyillen mutta pysyttelee kuitenkin ihmisen lähellä eikä yritä lähteä omille reiteilleen. Tamma on hieno hevonen, jonka kanssa kenen vain on helppo toimia yhdessä.


Suku

i. Risteri
sph, rt, 147cm
SLA-II, YLA2, KTK-III
ii. Ristipoika
evm
iii. Nappisilmä
evm
iie. Herttuatar
evm
ie. Anelmiina
evm
iei. Lurjustelija
evm
iee. Alma
evm
e. Ruuti-Neiti
sh, rt, 150cm
ERJ-II
ei. Hili Henkka
evm
eii. Jätkis-Pätkis
evm
eie. Neilikka
evm
ee. Vihi-Lakka
evm
eei. Ero-Veturi
evm
eee. Likan Lilli
evm
KATSO 5-POLVINEN SUKUTAULU

i. Raisan isä Risteri on elämässään hyvin menestynyt ori. Se on kisaillut sekä kouluratsastuksessa että esteillä, ja kierrellyt melko paljon myös näyttelyissä. Ori on melko helppo hevonen niin ratsastaessa kuin käsiteltäessäkin, ja se on kaikin puolin hurmaava herra. Jälkeläisiä ori on elämänsä aikana saanut noin kymmenen.

ii. Ristipoika (prt, 145 cm) on kauniin ulkokuoren omaava ori. Sillä on takanaan menestystä niin esteradoilta kuin näyttelyistäkin. Ori muistetaan reippaasta luonteestaan, jota sen toivottiin periydyttävän. Ilmeisesti se on ainakin osalle kymmenestä jälkeläisestä siirtynyt, sillä kaikki näistä menestyivät hyvin pienemmillä esteradoilla. Nykyään ori viettää eläkepäiviä Uotilassa.

iii. Nappisilmä (tprt, 145 cm) oli todella komea ja näyttävä piensuomenhevosori. Nimensä se sai suurista nappisilmistään, jotka sulattivat tuomarin kuin tuomarin sydämen. Ori saavuttikin muotovalio-arvonimen jo nuorena. Nappisilmä kilpaili elämänsä aikana niin kouluradoilla kuin estekentilläkin, ja se voitti muutamia suurempiakin kisoja. Ori nukkui pois rauhallisesti omalla kotilaitumellaan kunnioitettavan 30 vuoden iässä.

iie. Herttuatar (prt, 147 cm) oli todella menestynyt kouluratsu, jolle kilpaileminen ja näytillä oleminen oli kaikki kaikessa. Sillä riitti kapasiteettia vaativa B -tason koululuokkiin, ja näyttelyissä ansaittiin monia arvonimiä. Tamma oli luonteeltaan melko temperamenttinen ja jopa hieman diiva, mutta kuitenkin aivan mahtava kisakumppani. Se vaihtoi kotia elämänsä aikana kaksi kertaa, sai mukavan määrän jälkeläisiä, ja lopulta se lopetettiin vanhuuden aiheuttamiin vammoihin 32 vuoden iässä.

ie. Anelmiina (prt, 140 cm) on todella pienikokoinen ja luonteeltaan ihastuttava pienhevostamma. Se on ollut aina todella sopeutuvainen, kiltti ja sopii varsinkin aloittelijoiden ratsuksi. Anelmiina on kilpaillut kouluradoilla mutta myös käynyt satunnaisesti estekisoissa. Kapasiteettia tammalta ei löydy kovin suuriin luokkiin, mutta sen sijaan luonne korvaa tuon pienen puutteen. Tamma viettää tällä hetkellä eläkepäiviä Lahdessa, ja tähän mennessä Anelmiina on saanut seitsemän varsaa.

iei. Lurjustelija (rt, 155 cm) oli Raisan isän puolelta korkeimpia oreja. Ori oli nimensä mukaan melkoinen jäynäilijä, joka päivälle se keksi aina kaikkea uutta hoitajien pään menoksi. Lurjulla oli kuitenkin todella upea ulkokuori ja se menestyi todella hyvin näyttelyissä. Orin kanssa kisattiin myös satunnaisesti esteradoilla, mutta pääasiassa se oli näyttelyhevonen. Jälkeläisiä ori ehti saada elämänsä aikana kahdeksan, kunnes kuoli 20-vuotiaana ähkyyn.

iee. Alma (prt, 140 cm) oli todella mukava harrastehevonen, jonka kanssa kisailtiin jonkin verran esteillä, mutta joka pääasiassa toimi vain harrasteratsuna. Tamma sai suuren määrän jälkeläisiä, ja elämänsä aikana se ehti käydä tilaisuudessa jos toisessakin - tamma nähtiin esimerkiksi paikallisissa tapahtumissa talutusratsuna. Alma löydettiin kuolleena omassa kodissaan 27 vuoden iässä.

e. Ruuti-Neiti on todella äkkipikainen ja energinen tamma, joka kuitenkin toimii ratsuna upeasti. Tamman kanssa kilpaillaan esteratsastuksessa melko korkeissakin luokissa, ja sillä riittää kapasiteettia korkealle. Ruuta on ehtinyt saada elämänsä aikana kisauran ohella muutaman varsan.

ei. Hili Henkka (prt, 147 cm) on nykyisin jo eläkkeellä oleva esteratsu, jonka kanssa käydään yhä satunnaisesti kisaamassa pienissä luokissa. Ori on palkittu esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla, ja myös kantakirjauksessa ori on ansainnut toisen palkinnon. Tällä hetkellä Henkalla on seitsemän jälkeläistä, joista suurin osa kisailee aktiivisesti esteratsastuksen parissa.

eii. Jätkis-Pätkis (rn, 150 cm) on upea ori, jonka kanssa kilpailtiin pitkään aktiivisesti kenttäratsastuksessa. Ori kuitenkin voitti melko nopeasti laatuarvoistelussa ensimmäisen palkinnon, minkä jälkeen sen kanssa siirryttiin rataesteille. Esteillä ori menestyi melko hyvin, mutta jäi melko nopeasti eläkkeelle ja harrasteratsuksi. Ori on kuitenkin haluttu jalostukseen, ja tällä onkin jo yhteensä kaksikymmentä varsaa.

eie. Neilikka (prt, 148 cm) oli esteratsastukseen painottunut suomenpienhevostamma, joka menestyi upeasti kisakentillä. Tamman kanssa kilpailtiin myös Suomen ulkopuolella, ja kisareissuja tehtiin esimerkiksi Norjaan ja Ruotsiin, jossa se voitti Ruotsin estemestaruuden ollessaan 11-vuotias. Tamma sai kuitenkin vain kaksi jälkeläistä kantamaan nimeään, kunnes se menehtyi vaikeaan jalkavammaan.

ee. Vihi-Lakka (prt, 146 cm) on pienhevonen, joka on painottunut esteratsastukseen. Kisauran jälkeen tamma kuitenkin siirtyi viettämään kisaeläkettä pieneen ratsastuskouluun tuntihevoseksi. Tamma on kuitenkin palkittu esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa sekä kantakirjattu hyvin pistein. Jälkeläisiä tamma ehti saada kolme kappaletta, kunnes se otettiin pois jalostuskäytöstä.

eei. Ero-Veturi (prt, 145 cm) kilpaili menestyksekkäästi sekä kenttä- ja esteratsastuksessa. Kenttäratsastuksen menestys kuitenkin oli huomattavasti parempi, joten iän myötä esteratsastus jäi kokonaan taka-alalle. Ori sai elämänsä aikana toisen palkinnon kantakirjaustilaisuudessa sekä kaksikymmentäkaksi jälkeläistä, joista suurin osa painottui kenttäratsastukseen.

eee. Likan Lilli (rt, 140 cm) oli pienikokoinen esteratsu, joka ei kuitenkaan koskaan kerännyt itselleen menestystä. Tamman nimi kuitenkin tunnettiin, koska se oli hyvästä suvusta. Jälkeläisiä tammalle kuitenkin saatiin vain yksi kappale, jonka myyminen oli suvusta huolimatta kohtuullisen hankalaa. Tamma jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana vakavan selkäsairauden vuoksi.

Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
   06.08.2014 o. Kuuralehdon Remus Kalevan Ujo-Lemminkäinen 40+ erj-sij.
   29.12.2014 t. Kuuralehdon Ramona Taikakuun Reissumies 40+ erj-sij.
   15.01.2015 o. Kuuralehdon Muskotti Fridan Maitokahvi 40+ erj-sij.
   16.03.2015 o. Kuuralehdon Iivari Riiviöiden Iisakki 20+ erj-sij.
   16.04.2015 t. Kuukarin Ratilda Maanan Tervatappura 20+ erj-sij.

Tarjolla rajallisesti jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


ERJ sijoituksia 44 kpl (joista 2 ERJ-Cup -sijoitusta)

24.06.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 1/40
24.06.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 2/30
25.06.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 2/30
26.06.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 2/30
04.07.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 2/30
11.07.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 5/30
12.07.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 5/30
13.07.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 1/30
19.07.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 3/30
20.07.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 1/30
21.07.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 4/30
22.07.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 3/30
24.07.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 1/30
25.07.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 4/30

01.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 2/30
02.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 2/30
05.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 4/30
05.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 5/30
06.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 4/30
07.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 5/30
07.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 5/30
08.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 5/30
08.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 3/30
09.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 5/30
09.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 3/30
19.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 1/30
22.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 3/30
31.08.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 4/30

11.09.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 1/30
11.09.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 1/30
11.09.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 4/30
12.09.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 2/30
13.09.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 2/30
18.09.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 3/30
18.09.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 3/30
20.09.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 1/30
12.10.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 3/40
18.10.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 4/30
19.10.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 2/60
22.10.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 3/30
31.10.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 5/25
02.11.2014 - kutsu - ERJ / 90cm - 2/25

30.04.2015 - kutsu - ERJ-Cup / 90 cm - 6/242
31.07.2015 - kutsu - ERJ-Cup / 90 cm - 8/202

19.02.2016 Estevalmennus - kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siuri)

Oli valmennusviikon viimeinen päivä. Koska Raisan kanssa kaikki oli mennyt todella hyvin, päätimme siirtyä suoraan alkulämmittelyjen jälkeen rakentamalleni esteradalle. Emma ja Raisa olivat tulleet jo ennen minua maneesiin lämmittelemään, joten he olivat vetreitä ja valmiita ylittämään seitsemän esteen sarjaa.

Olin laittanut esteet toistaiseksi vain puoleen metriin, jotta saisimme hieman matalampia hyppyjä alle. Raisa ja Emma lähtivät suorittamaan rataa todella vauhdikkaasti sekä todella huolellisesti. Vaikka vauhti olikin haluamaani nopeampi, pysyivät Emma ja Raisa hyvin rytmissä ja esteille lähestyminen oli kerrassaan mallikasta. Viime valmennukset eivät selvästikään olleet valuneet hukkaan!

Ratsukko ylitti matalan radan leikiten, joten nostin esteitä joka kierroksella kymmenellä sentillä. Raisan jalat kolahtivat kerran puomiin, mutta yhtäkään pudotusta ei tullut. Se selvästi keskittyi rataan ja hyppäsi jokaisen esteen tarkasti.

Viimeisellä kierroksella estekorkeus oli 90 senttimetriä, mikä oli ehdottomasti Raisan maksimitasoa ratana. Ratsukko lähti suorittamaan rataa, jossa oli vaikeita lähestymisiä, pitkiä suoria ja jyrkkiä kaarroksia, mutta he suorittivat radan moitteetta. Annoin ratsukon suorittaa korkeaa rataa monta kertaa neuvoen välillä pienissä asioissa, mutta ratsukko näytti tietävän, mitä tekee. Niinpä tyydyin seuraamaan heidän menoaan ja kommentoimaan vain silloin, jos jotain kommentoitavaa oli.

Kun rataa oltiin hypätty kyllästymiseen saakka, pyysin ratsukkoa siirtymään hetkeksi aikaa laukkaympyrälle. Siivosin esteet pois sillä aikaa, kun ratsukko teki loppuverryttelijä, ja lopulta pyysin heitä siirtymään käyntiin. Tämä päivä oli huikea suoritus valmennusviikoille, ja olin todella ylpeä sekä Emmasta että Raisasta. Kyllä näillä puheilla he olisivat valmiita aloittamaan kesän kisakauden!

16.02.2016 Estevalmennus - kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siuri)

Tänään oli valmennusviikkojen neljäs päivä. Olin laittanut maneesin pääty-ympyrälle muutamia puomeja, joiden kanssa toivoin Emman ja Raisan lämmittelevän. Ratsukko saapuikin pian maneesiin, ja alkukäyntien jälkeen he lähtivät ravaamaan ympyrää kumpaankin suuntaan ylittäen puomeja. Raisalla vaikutti olevan vahvasti mielessä eilinen valmennus, sillä se kulki alusta asti todella rauhassa ja hötkyilemättä Emman alla. Kaiken lisäksi se piti painoaan todella hyvin takaosallaan, ja pääty-ympyrä näytti oikein mallikkaalta sekä ravissa että laukassa.

Seuraavaksi rakensin toiselle pitkälle sivulle puomi-este-puomi- este -harjoituksen, joka siis sisälsi kaksi estettä ja niitä ennen puomit. Esteet olivat matalia, mutta tarkoitus olikin harjoitella jälleen oikeaoppista lähestymistä ja asettaa askeleet hyvin ennen hyppyä. Ratsukko lähti tulemaan sarjaa päin, ja ensimmäinen ylitys vaikutti todella hyvältä. Toisen kerran sarjalle tullessa Emma hieman horjahti satulassa, mutta Raisa ylitti esteet siitä huolimatta mallikkaasti. Emman ei oikeastaan tarvinnut tehdä muuta kuin hieman rauhoitella ja asetella tammaa, ja tämä teki kaiken työn itse.

Harjoitusten jälkeen kokosin neljän esteen radan maneesiin. Ne oli aseteltu ympyräkahdeksikolle tasaisin välein, ja ratsukon tuli vaihtaa laukka keskellä kahdeksikkoa. Esteet alkoivat lähestyä yhdeksääkymmentä senttiä, eli Raisan täytyi todella keskittyä hyppyihin. Ratsukko ravasi hetken aikaa ympäri maneesia ja lähti sitten ylittämään rataa.

Raisa kiirehti ensimmäiselle esteelle hieman liikaa, joten pyysin Emmaa tekemään kulmavoltin ja aloittamaan alusta. Tällä kertaa lähestyminen oli paljon hallitumpaa, ja hyppykin oli hyvä. Toinenkin este ylittyi leikiten, mutta laukanvaihdon kanssa oli hieman hankaluuksia. Ratsukko tuli kolmannelle esteelle vastalaukassa, mutta he saivat laukan vaihdettua esteen päällä. Hetken aikaa säädettyään myös ympyräkahdeksikko alkoi sujua, ja muutamaa pudotusta lukuun ottamatta meno oli kerrassaan hienoa.

Hioimme kahdeksikkoa pitkään, kunnes alkoi olla aika lopetella. Pyysin ratsukkoa tekemään hetken aikaa raviympyröitä ja siirtymään sitten lopulta käyntiin. Seuraavalla, eli viimeisellä kerralla olisi tarkoitus lähteä työskentelemään kunnon radan parissa. Kiitin ratsukkoa valmennuksesta ja lähdin heidän kanssa samaa matkaa kohti tallia.

15.02.2016 Estevalmennus - kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siuri)

Tämän päivän valmennukseen meille oli varattuna aikaa vain puoli tuntia. Olin pyytänyt Emmaa sekä Raisaa aloittamaan alkuverryttelyt jo ennen virallista valmennusta, jotta pääsisimme saman tien aloittamaan työskentelyn. Saapuessani maneesiin ratsukko olikin jo täydessä työn touhussa, joten katsoin heidän menoa hetken aikaa ja aloin rakentaa päivän rataa.

Tänään meillä oli melko helppo, mutta hyvin paljon keskittymistä vaativa tehtävä. Olin laittanut maahan ensin kaksi puomia, sitten ristikon, kolme puomia, ristikon, yhden puomin ja matalan pystyesteen. Puomit oli aseteltu Raisan askelten mukaan melko lyhyiksi, joten tarkoitus oli ylittää rata todella rauhassa ja tarkasti.

Emma ja Raisa lähtivät suorittamaan puomi-este-harjoitusta, ja heistä huomasi, että he olivat työstäneet rauhallisen vauhdin löytämistä. Pitkä rata onnistui todella hyvin, ja vauhti pysyi hyvin keinuvana ja tasaisena. Annoin ratsukon ylittää tehtävää kaikessa rauhassa, jotta he saisivat jatkossakin pidettyä yhtä rauhallisen otteen lähestymisiin ja hyppyihin.

Kun ratsukko alkoi jopa hieman väsyä tehtävään, pyysin heitä siirtymään hetkeksi aikaa käyntiin. Otin edellisestä harjoituksesta puomit pois ja jätin tilalle kolme pystyestettä, joita lähdimme ratsastamaan rauhalliseen tahtiin. Emma valmisti Raisan takaisin rauhalliseen laukkaan, ja he lähtivät ylittämään mielettömän hyvällä tempolla esteitä. En ollut aiemmin nähnyt yhtä hyvää lähestymistä kyseiseltä ratsukolta, joten en voinut kuin kehua heidän edistystään.

Ratsukko ylitti esteitä jonkin aikaa, kunnes aikamme alkoi olla hiljalleen lopussa. Pyysin ratsukkoa ravaamaan vielä hetken aikaa, kun minä siivosin esteet sivuun. Kiitin Emmaa todella hyvästä vaelluksesta ja pyysin häntä valmistautumaan henkisesti siihen, että jatkaisimme tästä huomenna.

11.02.2016 Estevalmennus - kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siuri)

Tänään oli valmennusviikon toinen päivä. Olin koonnut maneesiin muutamia ristikkoesteitä valmiiksi, kun Raisa sekä Emma tulivat seurakseni. Pyysin heitä suorittamaan alkukäynnit ja kerroin, että ennen esteille siirtymistä tekisimme muutamia pieniä tehtäviä.

Kun alkukäynnit oli suoritettu, pyysin ratsukkoa pysymään käynnissä. Käskin Emmaa tekemään aina silloin tällöin niin pienen voltin kuin mahdollista, jotta Raisa taipuisi varmasti kunnolla molempiin suuntiin. Tehtävä ei tuottanut hevoselle eikä ratsastajalle ongelmaa, ja Raisa suoritti ympyrät todella hyvin. Pyysin ratsukkoa myös ravaamaan hetken aikaa viisikaarisella kiemurauralla, jotta hevosen molemmat lavat aukeaisivat kunnolla.

Alkulämmittelyjen jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään matalille ristikkoesteille. Niitä oli maneesissa kaksi, ja kumpikin oli aseteltu pitkän sivun loppupäähän. Tarkoitus oli harjoitella pitkää lähestymistä ja ennen kaikkea sitä, että ratsukon vauhti pysyisi tasaisena aina esteelle saakka. Emma nosti pian laukan, ja he lähtivät suuntaamaan kohti ensimmäistä estettä.

Ensimmäinen este ylittyi todella hyvin, mutta Raisa innostui heti esteen jälkeen ja lähti laukkaamaan kovaa vauhtia kohti seuraavaa. Pyysin Emmaa tekemään pääty-ympyrän, jotta Raisa ymmärtäisi, ettei seuraavalle esteelle ollut mikään kiire. Lähestyminen onnistuikin melko hyvin, joskin Raisa lähti ponnistamaan todella aikaisin ja käytti energiaansa korkeuden sijaan pituushyppyyn.

Jatkoimme kahden esteen hyppimistä melko pitkään, sillä tasaisen vauhdin löytäminen oli oletettua hankalampaa. Lopulta tarpeeksi monen toiston jälkeen ratsukko näytti löytävän ihan hyvän tempon. Jouduimme välillä tekemään käyntisiirtymisiä, jotta Raisa ei käyttäisi kaikkea energiaansa vauhtiin. Mitä lähemmäksi tunnin loppua menimme, sitä rauhallisemmaksi Raisakin kävi.

Pitkän lähestymisen harjoittelemisen lisäksi kokeilimme astetta vaikeampaa lähestymistä. Siirsin ristikot pitkien sivujen puoleen väliin, ja ratsukon tarkoitus oli hypätä este, siirtyä suoraan voltille ja ylittää este uudelleen vinosta kulmasta. Emma vaikutti ymmärtävän tehtävän ja he lähtivät harjoittelemaan lähestymisiä.

Jo ensimmäinen este näytti, ettei tammalla ollut lähestymisen suhteen mitään ongelmaa. Se osasi todella hyvin korjata itse suunnan heti esteen jälkeen, eikä vinosta hyppääminen tuntunut edes hidastavan tammaa.

Harjoituksen jälkeen annoin ratsukon siirtyä käyntiin. Emma antoi Raisalle pitkät ohjat ja taputti tätä hienosta työskentelystä. Minäkin kehuin Emmaa kärsivällisestä valmennuksesta ja siitä, että hän oli lopulta saanut Raisan pidettyä hyvässä vauhdissa. Kiitin ratsukkoa vielä, ja he lähtivät kävelemään kohti tallia. Minä taas jäin maneesiin siivoamaan jälkiämme.

08.02.2016 Estevalmennus - kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siuri)

Olimme päättäneet aloittaa tehovalmennusviikot Raisan kanssa. Tarkoitus oli saada se pienen kisaloman jälkeen takaisin siihen kuntoon, että kesällä olisi mahdollista kiertää esteratoja.

Tänään oli valmennuksen ensimmäinen päivä, ja odottelin Raisaa sekä Emmaa valmiina maneesissa. Olin koonnut valmiiksi muutaman kavaletin, joiden avulla lähtisimme lämmittelemään. Kun ratsukko saapui seurakseni, pyysin heitä aloittamaan alkukäynnit sekä itsenäiset lämmittelyt ravi- ja laukkaharjoitusten muodossa.

Kun Raisa vaikutti tarpeeksi vetreältä, pyysin ratsukkoa siirtymään kavaleteille. Tamma innostui jo ensimmäisistä hypyistä, mutta Emma sai pidettyä Raisan hyvin kuulolla. He ylittivät kavaletteja laukassa melko pitkään, ja minä kokosin sillä aikaa pienen, viidestä esteestä koostuvan radan.

Kun ratsukko alkoi näyttää valmiilta radalle, pyysin heitä siirtymään käyntiin ja esittelin kokoamani esteet. Rata koostui pystyesteistä, joista osa oli keskellä suoraa ja osa oli aseteltu niin, että niitä tuli lähestyä vinosta. Lisäksi kentällä oli kahdesta esteestä koostuva sarja, jonka esteiden välissä ehti ottaa kaksi laukka-askelta. Esteet olivat melko matalia, sillä tarkoitus oli jättää valmennusviikkojen ensimmäisestä tunnista hyvä maku sekä hevoselle että ratsastajalle.

Raisa ja Emma epäröivät hieman ensimmäisen esteen kohdalla, mutta rohkeana hyppääjänä Raisa ylitti esteen, vaikka Emma ei pysynytkään ihan mukana. Ratsukko kuitenkin jatkoi rataa eteenpäin kovalla vauhdilla, mutta he olivat selvästi löytäneet yhteisen sävelen. Toinen este ylittyi hyvin, mutta sarjalle ratsukko tuli hieman huonossa tempossa. Esteet ylittyivät hyvin, mutta hyppytyyli ei ollut päätä huimaava.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen ratsukko ravasi hetken aikaa, ja annoin heille hieman neuvoja ja parannusehdotuksia toista kierrosta varten. Pyysin ennen kaikkea Emmaa pitämään tahtia hieman rauhallisempana, mutta kuitenkin luottamaan Raisaan sekä sen osaamiseen - esteet olivat niin matalia, että Raisa ylittäisi ne vaikka yhdellä jalalla hyppien. Muuten meno näytti hyvältä, joten ratsukko siirtyi uudestaan radalle.

Tällä kertaa kaikki pystyesteet ylitettiin todella hyvin, eikä sarjakaan aiheuttanut ongelmia. Viimeisellä esteellä Raisa ponnisti hieman aiemmin, mitä ratsastaja oli ajatellut, mutta Emma pysyi selässä ja este ylittyi.

Jatkoimme radan työstämistä melko pitkään, kunnes oli aika lopetella. Pyysin ratsukkoa tekemään loppuverryttelyjä kavaleteilla sillä aikaa kun minä siivosin esteitä sivummalle. Kehuin samalla ratsukkoa valmennuksesta ja pyysin Emmaa seuraavaa kertaa varten valmistautumaan siihen, että hän saisi Raisan pidettyä hieman rauhallisempana.

Kun maneesi oli siisti ja loppukäynnit oli suoritettu, lähdimme Emman sekä Raisan kanssa kävelemään takaisin tallille. Kyllä Raisa vielä kesäkuntoon saataisiin!

06.02.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Jenna, tallityttö (Siuri)

Olimme päättäneet lauantai-illan kunniaksi lähteä Emman kanssa Laa-Laalla sekä Raisalla pienelle maastolenkille lähimetsään. Olimme laittaneet tammat kuntoon, lämmitelleet hetken aikaa niiden kanssa kentällä ja lopulta lähteneet tutuille metsäpoluille aivan tallin läheisyyteen. Emma ja Raisa kulkivat edellämme, sillä Laa ei ollut vielä kaikista varmin maastoratsu. Raisa taas näytti suorastaan nauttivan rauhallisesta kävelystä.

Ehdimme kävellä polkua pitkin vain jonkin matkaa, kunnes Raisa pysähtyi. Emma yritti saada tammaa eteenpäin, mutta se ei hievahtanutkaan. Myös Laa alkoi hermostua pysähdyksestä ja jopa hyppiä hieman ilmaan. ”No mikä nyt?” kuulin Emman sanovan, kunnes Raisakin säpsähti ja hyppäsi paikoiltaan ainakin metrin sivummalle. Käännyimme Emman kanssa katsomaan metsää kohti, ja yllätys oli suuri, kun puiden välistä meitä kohti käveli koira. Se ei näyttänyt millään tapaa aggressiiviselta, mutta se sai molemmat tammat hermostumaan. Ennen kuin ehdin huomatakaan, oli Laa pystyssä takajaloillaan, minä maassa makaamassa ja Emma ja Raisa juoksemassa kovaa vauhtia poispäin.

Jouduin hetkeksi aikaa hämmennyksen valtaan, enkä tajunnut napata kiinni edes Laata, joka viiletti kovaa vauhtia tulosuuntaamme. Se koira taas tuli haistelemaan minua istuessani maassa hölmistyneenä, ja lopulta se asettui viereeni makaamaan rapsutusten saattelemana.
”Mikäs hölmö sinä olet?” ehdin kysyä koiralta, kunnes kuulimme vihellyksen. Metsän keskellä oli vanha mies, joka käveli meitä kohti. Koira nousi viereltäni saman tien ja lähti kävelemään miehen luokse.
”Oletko kunnossa?” kysyi mies ja rämpi kiireellä luokseni. Vastasin tälle myöntävästi ja kerroin, mitä oikein oli sattunut. Samaan aikaan Emma ja Raisa palasivat rauhallisesti käynnissä takaisin luoksemme, joskin Raisa pysähtyi hyvän matkan päähän koirasta.
”Olen hyvin pahoillani, en ole tottunut näkemään hevosia näillä main”, mies vastasi pahoitellen kovasti. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut, ja mies pääsi koiransa kanssa jatkamaan metsäretkeä, kun taas minä lähdin jalkaisin Emman sekä Raisan vierellä kulkemaan kohti tallia - jonne toivoimme Laan palanneen.

Kun pääsimme tallipihaan, huomasimme Saritan, joka juoksi meitä vastaan hädissään. Hän kysyi, oliko kaikki kunnossa ja ihmetteli, kun Laa oli kävellyt häntä vastaan pihamaalla. Nauroimme Emman kanssa ääneen ja totesimme, että kaikki on ihan hyvin muutamaa mustelmaa lukuun ottamatta. Myös Emma hyppäsi alas Raisan selästä ja lähti viemään tätä takaisin talliin.

Se maastoreissu jäi lyhyeksi mutta ehkä ihan hyvä niin. Tietääpä ainakin, ettei Laa ole ihan niin maastovarma, mitä olisi kuvitellut. Ja tästä eteenpäin sen kanssa pitää liikkua vain vielä lähempänä metsissä, jotta se saa rohkeutta maastoon. Raisa taas kuulemma oli ottanut vain pienen spurtin ja alkanut nopeasti kuunnella ratsastajaa, joka pysyi tilanteesta huolimatta rentona. Pöljiä hevosia.

09.07.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: (Petra ja) Emma, tallityttö (Siuri)

Petra:
Nämä olivat viimeisiä päiviämme Kuuralehdon alueella. Omistaja oli ilmoitusluontoisesti kertonut meille viime sunnuntaina, että hän oli löytänyt uuden, hieman isomman ja rauhallisemman alueen pitää tallia pystyssä, ja muutto tapahtuisi niin ripeästi kuin mahdollista. Viime päivät olimmekin kulkeneet edestakaisin kahden tallialueen välillä, siivonneet ja lastanneet ja purkaneet tavaroita sekä hevosia. Onneksi koko talliporukka oli ollut koolla, joten olimme saaneet nauttia yhdessä viimeisistä hetkistä tallialueella.

Oli torstai-ilta, kun olimme kaikki kokoontuneet tallitupaan. Pöydällä oli lista, jossa oli vielä tärkeitä asioita, jotka meidän tuli tehdä.
”Tallituvan huonekalut, hevosten varusteet,..”, luetteli Ida ääneen listaa läpi.
”Huomenna viemme loputkin tammat uuteen talliin”, ilmoitti Sarita ja jatkoi kirjansa lukemista. Kati oli tekemässä meille keittiössä voileipiä ja Annika sekä Emma makasivat lattialla väsyneinä päivästä. Nelliä ei ollut näkynyt tallilla hetkeen, enkä oikein usko, että hänestä olisi ollutkaan hirveästi apua muuton kanssa. Saati Reetasta, jonka käsi oli yhä paketissa estekisoissa tapahtuneen onnettomuuden jäljiltä.
”Tiedättekö, mitä meidän pitäisi vielä tehdä”, sanoin tytöille. Osa kääntyi katsomaan minua, mutta toiset jatkoivat keskittymistä omiin asioihinsa.
”Meillähän on vielä tallissa muutama tamma jäljellä - mitä jos lähtisimme tekemään viimeiset ratsastukset kentällä ja maastossa?” ehdotin kaikille. Tässä vaiheessa loputkin kääntyivät katsomaan minua.
”Ei paha idea. Voitaisiin pitää jonkinnäköinen leikki-ilta vielä viimeisten päivien kunniaksi”, pohti Annika ja nousi sitten seisomaan. Muutkin alkoivat hiljalleen innostua ideasta, joten päätimme porukassa kuka ratsastaa kenelläkin, ja lopulta tallitupa hiljeni meidän kaikkien lähtiessä hoitamaan hevosia.

Emma:
Raisa ei ollut ensimmäinen vaihtoehtoni leikki-iltaan, mutta valitettavasti valinnanvaraa oli vähän. Suuri osa oli jo matkannut uuteen talliin, joten tamma sai kelvata tämän kerran. Hoidin Raisan nopeasti karsinassa kuntoon ja mietin, että ilta voisi olla mukava ilman satulaa. Kun kaikki hevoset olivat valmiita, lähdimme yhdessä kävelemään ulos. Hyppäsin Raisan selkään jo heti pihassa, mutta osa talutti hevosensa kentälle.

Lähdimme ensin tekemään melko lyhyitä alkulämmittelyjä, minkä jälkeen aloitimme erilaiset pelit ja leikit. Maa-meri-laiva-leikissä olimme aivan ylivoimaisia muihin verrattuna, sillä Raisa teki siirtymisiä todella nopeasti ja estehevosena se oli todella ketterä tekemään käännöksiä. Leikimme myös hetken aikaa peili-leikkiä ja teimme muita ratsastuskiemuroita, kunnes oli aika lähteä maastoon.

Kuljimme Raisan kanssa ensimmäisten joukossa ja kävelimme tuttuja sekä hieman vieraampia polkuja lähimetsässä. En ollut kulkenut näitä polkuja pitkin montaa kertaa, mutta uskoin, että tämä saattoi olla jollekin aika herkkä paikka - olivathan nämä tiet muille tuttuja jo vuosien takaa. Kuulin takanani ratsastavan Idan nyyhkyttävän muutaman kerran, mutta en viitsinyt sen enempää kiinnittää häneen huomiota. Kaikki kulkivat niin hiljaa, joten uskoin jokaisen olevan täysin omissa ajatuksissaan.

Kävelimme melko pitkään, kunnes pääsimme lopulta takaisin tallipihaan. Hyppäsin alas Raisan selästä ja lähdin taluttamaan sitä takaisin karsinaan. Raisa kulki perässäni todella hienosti, ja karsinassaan se alkoi hamuta saman tien maassa olevia heiniä. Riisuin tammalta varusteet pois ja harjasin sen illan päätteeksi huolella. Lopulta oli aika toivottaa hevosille hyvät yöt, joten taputin Raisaa vielä kaulalle ja kiitin sitä mukavasta päivästä. Lopulta lähdimme viettämään vielä tyttöporukalla iltaa tallitupaan.

08.06.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siuri)

Lähdimme jo kukonlaulun aikaan ajamaan kohti Rajattoman suomenhevostallia. Omat kesälaitumemme olivat aivan täynnä, vaikka olimmekin jakaneet laidunkaudet hevosten kesken. Onneksi Rajattoman tallilla sattui olemaan vapaita laidunpaikkoja, vaikka se tarkoittikin noin kolmensadan kilometrin automatkaa Keski-Suomesta Pohjois-Karjalaan asti.

Melisa ja Raisa olivat aamulla kävelleet todella hienosti hevosautoon sisään, ja muutenkin päivä tuntui alkaneen kaikin puolin mukavasti. Omistaja ajoi autoa, ja minä katsoin Saritan kanssa tulostettua info-tiedotetta Rajattoman laitumista. Ruokinta ja vesi selvästi toimisivat, ja näköjään myös loimitus sekä harjauskin.
”Ne varmasti nauttivat olostaan siellä”, sanoin Saritalle, joka nyökkäsi. Olihan se hieman haikeaa viedä näin hienot hevoset lähes kuukaudeksi pois tallialueelta - vieläpä näin kauaksi.
”Eikö tosiaan lähempää olisi löytynyt laitumia?” kysyin omistajalta, joka huokaisi hiljaa.
”Ei tähän hätään, olin aivan liian myöhässä liikkeellä”, omistaja vastasi ja keskittyi hevosautolla ajamiseen.
”Mutta voin luvata, että Rajattomassa hevosista pidetään varmasti huolta, olen ollut yhteydessä tallin omistajaan monta kertaa”, jatkoi omistaja, mikä tietenkin helpotti hieman oloani. En minä nyt mitään pahaa odottanutkaan tapahtuvan, mutta pieni huoli oli silti sisälläni. Mitä jos Raisalle tai Melisalle kävisi jotain, tai ne eivät sopeutuisi uuteen laidunlaumaansa?

Matka sujui loppujen lopuksi yllättävän vauhdikkaasti, ja olimme perillä jo kymmenen aikaan. Omistaja nousi ensimmäisenä pois autosta ja pyysi minua ja Saritaa lastaamaan hevoset ulos sillä aikaa kun hän etsisi Rajattoman omistajan. Avasimme auton oven ja vastassamme oli kaksi rautiasta hevosta. Sarita meni Melisan luokse ja minä jäin ottamaan Raisaa irti. Pian seisoimme hevosauton vieressä kahden suomenhevostamman kanssa ja odotimme kuskimme saapumista paikalle.

Kuuralehdon omistaja saapui pian yksinään tallista ulos ja viittoi meitä tulemaan luokseen. Kävelimme hevosten kanssa naisen vierelle, ja hän opasti meitä hieman liikkumaan alueella.
”Laitumet löytyvät tuolta”, hän sanoi ja osoitti jonnekin tallin taakse.
”Pärjäättekö te, jos menen hoitamaan vähän maksuasioita?” hän kysyi, ja nyökkäsimme vastaukseksi Saritan kanssa.
”Hyvä. Pidän puhelinta päällä, jos tulee ongelmia”, hän sanoi ja lähti kävelemään takaisin talliin. Me Saritan kanssa lähdimme taas kävelemään tallin taakse ja etsimään laitumia.

Harhailimme hetken aikaa tallialueella, kunnes löysimme suuret laitumet. Niiden vieressä oli eräs tyttö, joka ihaili hevosten menoa. Kysyimme tytöltä hieman neuvoa, ja hän sanoi tammalaitumen olevan juurikin tämä ensimmäinen. Niinpä astuimme laitumen sisäpuolelle, ja siellä olevat neljä hevosta nostivat kaikki päänsä maasta ja jäivät tuijottamaan meitä. Raisa päästi tuttuun tapaansa suustaan sellaisen hirnahduksen, joka varmasti kuului tallialueen toiseen päähän saakka. Tamma sai muutamia vastauksia laitumella olevilta hevosilta, ja jopa Melisa hörähti tälle hieman.
”Eiköhän ole sitten aika päästää nämä kakarat muiden joukkoon”, sanoi Sarita ja alkoi jo irrottaa Melisan riimua. Haikein mielin taputin Raisaa vielä kaulalle. Otin tammalta riimun pois, ja kaksikko lähti saman tien laukkaamaan ympäri laidunta. Menimme Saritan kanssa äkkiä aidan toiselle puolen seuraamaan kaksikon menoa, ettemme jäisi alle. Hevoset laukkasivat onnesta soikeana ympäri laidunta ja saivat muutkin laitumella olevat tammat mukaansa. Kaikki hevoset juoksivat ja pukittelivat innoissaan, ja ne selvästi nauttivat olosta.
”Harmi kun ei tullut kameraa mukaan”, sanoi Sarita ja katsoi hevosten menoa.
”Niin..”, totesin hiljaa ja purin hammasta yhteen. Kuukausi olisi lyhyt aika, mutta minulla jäisi kova ikävä hevosia.

Katsoimme hetken aikaa laitumella riehuvia hevosia, kunnes kuulimme tööttäyksen kaukaa tallin pihasta. Se oli selvä lähtömerkki, joten lähdimme yhteistuumin kävelemään kohti tallialuetta. Puolessa välissä matkaa kuulin vielä Raisan hirnuvan kovaan ääneen, mutta kääntyessäni laitumelle näin vain kasan ruskeita hevosia juoksemassa ympäriinsä.

”Menikö kaikki hyvin?” kysyi omistaja, kun saavuimme autolle. Hän oli juuri laittamassa hevosauton luukkuja kiinni.
”Juu, sinne ne jäivät juoksemaan”, vastasi Sarita minunkin puolestani.
”Raisako siellä metelöi?” kysyi omistaja nauraen. Sarita vastasi myöntävästi ja naurahti itsekin perään.
”Melisa oli onneksi ihan rauhallinen. Näyttivät molemmat viihtyvän uudessa porukassa”, hän jatkoi vielä sillä aikaa kun minä nousin autoon. Pian omistaja sekä Sarita tulivat perässä ja pääsimme aloittamaan matkan kohti kotia.

06.06.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siuri)

Ida ja Petra kävivät Amarian sekä Raisan kanssa osallistumassa Metsälammen kesänavajaismaastoon

Hevosilla oli hiljalleen alkamassa laidunkausi, joten viimeisistä päivistä tuli ottaa kaikki ilo irti. Niinpä olin ehdottanut Petralle, että tekisimme jotain mukavaa kesäloman kunniaksi, ja kuin sattumalta ilmoitus kesänavajaismaastosta sattui silmiini. Pakkasimme lähtöpäivänä mukaamme Raisan sekä Amarian ja lähdimme hyvissä ajoin ajamaan kohti Metsälampea.

Kun saavuimme paikalle, oli kello hieman yli neljä. Vaikka olimme ajoissa, oli ihmisiä jo piha täynnä. Osa oli lastaamassa hevosia ulos ja osa laittoi jo varusteita hevosten päälle. Astuimme ulos autosta ja kävelimme tallin eteen. Tallin ovessa oli lappu, jossa oli vaellukselle osallistujat.
”Meitähän on melkein kolmekymmentä!” sanoi Petra katsottuaan hetken lappua. Naurahdin hänen reaktiolleen ja totesin, että ainakin seuraa löytyisi, mikäli alkaisin kyllästyttää häntä. Lähdimme yhdessä hakemaan Raisaa ja Amariaa autosta ja sidoimme heidät riimuista kiinni hieman sivummalla olevaan hoitopaaluun.

Kun kello alkoi lähestyä kuutta, oli porukkaa paikalla jo paljon. Osa lämmitteli hevosten kanssa kentällä, toiset harjasivat vielä ratsujaan, ja me Petran kanssa seisoimme paikoillamme katselemassa ihmisiä. Vaihdoimme muutamia sanoja uusien tuttavuuksien kanssa, kunnes paikalle saapui nainen, joka esittäytyi tallin omistajaksi ja maastoreissun kärkiratsukoksi. Hän kertoi meille hieman maastoreitistä ja toivotti kaikille mukavaa iltaa. Hyppäsimme ratsujemme selkään ja lähdimme seuraamaan letkaa.

Maastoreissu tuntui alkaneen kaikin puolin hyvin. Raisa ja Amaria olivat yllättävän rauhallisia, vaikka uusia hevosia olikin ympärillä. Ihmiset vaikuttivat kaikki iloisilta, ja he juttelivat keskenään sen minkä pystyivät kulkiessamme peräkkäin isoa tietä pitkin. Matkalla otimme muutaman ravipätkän, nautimme aurinkoisesta säästä ja lopulta saavuimme pienelle polulle metsään. Katsoin takanani kulkevaa Amariaa, joka näytti hieman hermostuneelta, vaikka yleensä se olikin hyvin maastovarma. Uudet paikat saivat sen kuitenkin jännittymään niin kovasti, että se näkyi ulospäinkin. Raisa taas kulki löysin ohjin eteenpäin ja yritti välillä kulkea hieman liiankin lähellä edellä kulkevaa hevosta. Kun pääsimme metsäpolun toiseen päähän, paljastui edessämme upea aukea alue.

Kuljimme vielä hetken aikaa joen viertä pitkin, kunnes edestäpäin tuli viesti, että saapuisimme aivan pian nuotiopaikalle. Mahani alkoi jo hieman pitää ääntä, sillä olin syönyt viimeksi monta tuntia sitten ennen lähtöämme. Saavuimme pian Rajasillalle, hyppäsimme alas hevosten selästä ja sidoimme ne turvallisesti kiinni hieman sivummalle.

Nuotiopaikalla meno oli aivan mahtavaa. Istuimme suuressa ringissä, paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja ja tutustuimme toisiimme. Osa ihmisistä oli tullut vaellusta varten hieman kauempaa, osa taas oli tallin vakioporukkaa. Jokainen halukas kertoi vuorollaan hieman itsestään, ja kaikilla tuntui olevan mukavaa.

Kun lopulta olimme saaneet eväät syötyä, lähdimme jatkamaan matkaamme. Olo tuntui viisi kertaa raskaammalta kahden makkaran ja voileivän jälkeen, mutta Raisaa se ei tuntunut haittaavan. Sekin oli saanut uutta energiaa, ja yritti kovasti nostaa ravia, kun muut hevoset kulkivat nätisti käynnissä. Vaihdoimme Petran ja Amarian kanssa paikkoja, jotta tuttu hevonen edessä rauhoittaisi hieman tammaa.

Loppumatka sujui todella nopeasti, ja saavuimme lopulta takaisin tutun tallin pihaan. Levittäydyimme ympäri tallialuetta hoitamaan hevosia ja saimme lainata erästä laidunta Raisaa ja Amariaa varten sen aikaa, kun kävimme lämmitetyssä rantasaunassa. Osa ratsastajista lähti jo kotiin, sillä heillä oli pitkä ajomatka edessään, osa taas lähti saunomaan, ja rohkeimmat kävivät jopa heittämässä talviturkkinsa pois (minä mukaan lukien, Petra oli tuttuun tapaansa niin vilukissa, että hän nautti vain lämpimästä saunasta).

Kun pääsimme saunasta ulos, tuntui olo ihan mahtavalta. Koko ilta oli ollut kaikin puolin mukava, ja ilmapiiri oli ollut ihan huikea! Kysyimmekin tallin omistajalta, olisiko lähiaikoina luvassa lisää toimintaa, ja hän vihjaili jotain juhannuksen aikaan olevasta tapahtumasta. Katsoimme Petran kanssa toisiamme, ja se taisi olla sillä hetkellä päätetty, että tulisimme mieluusti uudelleen osallistumaan Metsälammen toimintaan.

Lastasimme Raisan ja Amarian takaisin autoon ja hyvästelimme ihmiset, jotka olivat vielä hoitamassa ilta-askareita. Kello oli lähemmäksi yhtätoista, kun lopulta pääsimme lähtemään takaisin kohti Kuuralehtoa. Nukahdin autoon jo ennen kuin saavuimme lähimpään kaupunkiin, mutta Petra ajoi kunnialla pitkän matkan kotiin saakka.

14.04.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siuri)

Tallillemme oli tänään tullut uusi tyttö, Jenna. Ajattelin tutustua häneen ja kysyin ohimennen tallin käytävällä, josko hän tahtoisi lähteä kanssani maastoon. Ehdotin hänelle hevoseksi Arnikaa, se kun oli tunnetusti älyttömän helppo ja pienikokoinen. Itse päätin mennä Raisalla, siitä oli nimittäin kauan kun olin viimeksi ollut tamman selässä.

En pitänyt tamman harjaamisen kanssa mitään kiirettä, sillä oletin Jennan tahtovan viettää hetken aikaa hevosen kanssa ennen kuin nousisi ratsaille. Raisa malttoi kuitenkin onneksi seistä pitkään paikoillaan, mitä nyt kavioiden puhdistuksen aikana löi jalkansa tukevasti maahan. Olin kuitenkin tarpeeksi monta kertaa tapellut tamman kanssa samasta asiasta, joten tiesin, kuinka tilanteessa tuli toimia.

Hain Raisalle varusteet ja puin ne tamman päälle. Lähdin taluttamaan tammaa pihalle, kun huomasin Jennan ja Arnikan olevan valmiita. Nousimme hevosten selkään vuorollamme tallin oven vieressä olevalta korokkeelta ja lähdimme rauhassa kulkemaan kohti peltoa, jonka vierestä kulkisi lyhyt maastolenkki. Mikäli Jenna kuitenkin haluaisi, voisimme kiertää pidempääkin kautta.

Juttelimme kaikkea mukavaa ja tutustuimme toisiimme, kun hevoset veivät meitä rauhallisesti eteenpäin. Raisa kulki jopa hieman liiankin rauhassa, joten ehdotin että ravaisimme hieman. Lähdin nostamaan ravia ja Arnika tuli automaattisesti perässä. Raisa reipastui huomattavasti silmissä ja tuntui innostuvan jopa vähän liikaakin. Se juoksi pitkillä askeleillaan eteenpäin pellon viertä, kunnes pääsimme metsään. Siirsin tamman käyntiin ja jatkoimme matkaa hiljalleen kävellen.

Maastolenkki kesti yhteensä noin puoli tuntia, ja lopulta päädyimme takaisin tallin pihaan. Raisa oli ollut todella ihana jälleen kerran ratsastaa, vaikka intoa sillä riitti heti kun oli vähän lämmitelty. Täytyy myöntää, että minun piti välillä pitää satulastakin kiinni, kun meno alkoi käydä hieman liian vauhdikkaaksi. Reissu oli kuitenkin kaikin puolin mukava, ja uusi tyttökin vaikutti kivalta. Laskeuduimme alas hevosten selästä ja astelimme peräkkäin takaisin talliin hoitamaan hevoset yöksi kuntoon.

14.04.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Kati, tallityttö (Siuri)

Olimme saapuneet kisapaikalle jo auringonnousun aikaan. Olimme päättäneet lähteä ajoissa liikkeelle, jotta meillä olisi paikan päällä aikaa valmistella Raisa esteradalle. Onneksi kisapaikalla oli paljon vieraskarsinoita, jonne pystyi majoittamaan hevosia ennen kisoja. Kisapaikalla meitä ratsastajia hevosineen oli vasta kourallinen, mutta lisää pitäisi olla tulossa. Ilmoittautumisten mukaan meidänkin luokassa kilpaili ainakin neljäkymmentä hevosta.

Raisa seisoi nätisti karsinassa ja haisteli vieraan paikan ja uusien hevosten hajuja. Tarkistin vielä, että kaikki varusteet ja hoitotarvikkeet olivat tulleet mukaan. Kaikki näytti olevan kunnossa. Meidän luokkamme alkaisi jo heti yhdeksältä, eli ihan hirveästi ylimääräistä aikaa ei ollut, vaikka luulin ajan ehtivän käydä pitkäksi!

Aloitin Raisan siistimisen harjauksella. Pölyä lähti aivan hirveästi, vaikka olin harjannut tamman viimeksi ennen lähtöä. Sain kuitenkin pölykerroksen alta pian esiin kiiltävän rautiaan pienen hevosen. Raisa seisoi yhäkin paikoillaan ja hamusi katosta roikkuvaa heinäpussia. Seuraavaksi putsasin tamman kaviot ja tarkistin vielä, että kengät olisivat hyvin paikoillaan. Kaikki näytti kuitenkin hyvältä ja tamma alkoi olla hiljalleen ulospäin siisti.

Meillä oli vielä tunti aikaa. Aloin letittää tamman pitkää harjaa yhdeksi palmikoksi niskaa pitkin. Tarpeenhan se ei missään nimessä ollut, mutta halusin antaa Raisasta siistin kuvan. Tämä pehko pitäisi kyllä leikata lyhyeksi ennen kesän kilpailuja, lämmittäähän tällainen aika paljon.

Lopulta sain tamman siistiin kuntoon ja lähdin hakemaan satulaa. Raisa pullisteli hieman satulaa laittaessa, mutta sen kiristämiseen oli kyllä aikaa. Suitset menivät helposti päähän, ja pian tamma oli valmis lähtemään lämmittelemään. Talutin tamman karsinasta ulos ja hyppäsin sen selkään aivan karsinan vieressä olevalta korokkeelta. Pyysin ohi kulkevaa tyttöä auttamaan satulavyön kiristyksessä, ja hän auttoi mielellään. Kisapaikalla kaikki olivat yleensä todella hyvällä mielellä, vaikka luulisi tällaisen päivän aiheuttavan stressiä ihmiselle jos toisellekin.

Lähdimme Raisan kanssa kiertelemään tallialuetta ja katselemaan vähän lähimaisemia. Tallin laidunten kohdalla tamma hiljensi vauhtia ja päästi suustaan kovan hirnahduksen, johon se sai vastauksia laitumella olevilta hevosilta. Osa tulikin aivan laitumen reunalle katsomaan uutta tammaa. Jatkoimme kuitenkin pian matkaamme lämmittelypaikalle.

Kentällä aloin mittailla jalustimia ja nostin ne sopivalle korkeudelle. Menimme vuorotellen käyntiä ja ravia, sekä hieman laukkaa. En viitsinyt hengästyttää tammaa kovin ennen kisoja, mutta lämpimäksi se oli saatava. Muutenkin se oli joutunut seisomaan trailerissa jo monta tuntia matkalla tänne.

Lämmittelypaikalla meitä oli tällä hetkellä viisi. Olin ehtinyt aamulla vain nopeasti vilkaista lähtölistaa, mutta huomasin nimemme ensimmäisten seitsemän hevosen joukossa, sen tarkemmin en muistanut katsoa. Paikan päällä kyllä onneksi kuulutettiin ratsukot ennen radalle menemistä.

Kello alkoi lähestyä yhdeksää ja paikalle oli saapunut tuomareita, katsojia ja kuvaajia. Ravasimme kevyesti ympäri kenttää ja kuulimme ensimmäisten kahden hevosen nimen kuulutettavan. Kaksi hevosta lähti radalle ja niiden tilalle lämmittelyalueelle tuli neljä uutta ratsukkoa. Minua alkoi hieman jännittää, vaikka tiesin Raisan osaavan kyllä työnsä. Silti, mitä jos unohdankin radan tai alkaisin hermoilla turhaan?

Kovin kauaa en ehtinyt miettiä erilaisia vaihtoehtoja radan suorittamiseen, kun kuulin sekä Hymnin Raisan että oman nimeni mainittavan. Se oli menoa nyt. Nyt ei auttanut enää muu kuin luottaa itseensä ja toivoa parasta!


1 v - 16.05.2014
2 v - 23.05.2014
3 v - 30.05.2014
4 v - 06.06.2014
5 v - 09.09.2014
6 v - 09.12.2014
7 v - 09.03.2015
8 v - 09.06.2015
9 v - 09.02.2016
10 v - 09.05.2016
11 v - 09.09.2016
12 v - 09.01.2017
13 v - 09.05.2017
14 v - 09.09.2017
15 v - 09.01.2018
16 v - 09.05.2018
17 v - 09.09.2018
18 v - 09.01.2019
19 v - 09.05.2019
20 v - 09.09.2019
21 v - 09.01.2020
22 v - 09.05.2020
23 v - 09.09.2020
24 v - 09.01.2021