Metsäkartanon Melisa

Kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nimi: Metsäkartanon Melisa, "Melisa" Rekisterinumero: VH14-018-1222
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Sachiyo (VRL-11290)
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Metsäkartano, Leandra (VRL-01057)
Syntynyt: 16.02.2014, ikä alhaalla Koulutustaso: ko: heA, re: 60 cm
Säkäkorkeus: 157 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Punarautias Suku: 2-polvinen

KRJ-I
15.09.2015: Melisa palkittiin KRJ-I -palkinnolla syyskuun tilaisuudessa pistein (7 + 42 + 20,25 + 20 + 15 =) 104,255 p!

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Melisa on luonteeltaan todella rauhallinen ja kaikille sopiva hevonen. Se on maltillinen hoitaa ja pysyy pitkiäkin aikoja paikoillaan. Useimmiten tammaa ei tarvitse edes kiinnittää hoitotoimenpiteiden ajaksi, vaan se antaa hoitaa itsensä aina kavioita ja mahanalusta myöten.

Ratsastaessa Melisa on todella pienillä avuilla toimiva hevonen. Kiskominen ei auta - tamma ei ole oppinut tekemään mitään, jos sitä käsitellään liian kovakouraisesti. Se on herkkä varsinkin suustaan, joten istunnalla on todella suuri vaikutus tamman kanssa yhteistyöhön pääsemiseen.

Melisa on todella pitkäjänteinen hevonen niin hoitaessa, ratsastaessa kuin kisaillessakin. Se ei tarvitse erityisen pitkiä alkulämmittelyjä, vaan on valmis jo pienen verryttelyn jälkeen. Lisäksi tamma kulkee narun päässä todella upeasti. Melisa on kaikin puolin hieno hevonen, jonka kanssa rauhallinen yhteistyö onnistuu erittäin hyvin.


Suku

i. Metsäkartanon Kael
sh, trt, 155cm
kisakalenteri
ii. Tiitun Elmo
KRL-III, YLA2, KRJ-II
iii. Tiitun Aarre
evm
iie. Kirstiina
evm
ie. Maanavilja
Champion, KTK-III
iei. Malja-Markiisi
evm
iee. Venjan Viuna
evm
e. Metsäkartanon Mimosa
sh, prt, 157cm
VIR MVA Ch, KTK-III
kisakalenteri
ei. Haltiamieli
VIR MVA Ch, KTK-II
eii. Talvikylän Teme
evm
eie. Melankoliina
evm
ee. Mesimarja
VIR MVA Ch, KTK-III, YLA2
eei. Hopea-Totti
evm
eee. Lapin Taika
evm

i. Sukuselvitys tulossa.

e. Sukuselvitys tulossa.

Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Isä Saavutukset
   06.02.2015 t. Kuuralehdon Merilla Riiviöiden Mustapekka 20+ KRJ-sij.
   01.04.2015 t. Kuuralehdon Karamelli Riiviöiden Kultaleijona 20+ KRJ-sij.
   30.04.2015 o. Kuuralehdon Mielipuoli Mörkövaaran Hattutemppu sivut väliaikaisesti poissa käytöstä
   04.05.2015 t. Kuuralehdon Milanka Malvan Harmonia 20+ KRJ-sij.
   04.05.2015 o. Vuornan Tooa Pirunkorven Tilpehööri -

Tarjolla rajoitetusti jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


KRJ sijoituksia 49 kpl, joista cup-sijoitusksia 2 kpl

31.08.2014 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
07.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
07.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
08.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
09.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
11.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/100
12.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 5/100
15.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 5/100
19.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
20.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
22.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 5/30
23.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
23.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
23.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
23.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
23.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 5/40

24.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
24.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
25.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
25.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
25.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
26.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
26.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
26.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
26.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
26.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
28.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
28.09.2014 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
01.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
01.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
03.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 4/50
04.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/30

05.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 5/30
07.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
08.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
08.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 3/50
08.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 4/50
09.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
10.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
11.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
14.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
19.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
21.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
21.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
22.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
23.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/30
25.10.2014 - kutsu - KRJ / heA - 4/30

31.08.2014 - kutsu - KRJ-Cup / heA - 23/358
31.05.2015 - kutsu - KRJ-Cup / heB - 21/321


09.07.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: (Petra ja) Kati, tallityttö (Sachiyo)

Petra:
Nämä olivat viimeisiä päiviämme Kuuralehdon alueella. Omistaja oli ilmoitusluontoisesti kertonut meille viime sunnuntaina, että hän oli löytänyt uuden, hieman isomman ja rauhallisemman alueen pitää tallia pystyssä, ja muutto tapahtuisi niin ripeästi kuin mahdollista. Viime päivät olimmekin kulkeneet edestakaisin kahden tallialueen välillä, siivonneet ja lastanneet ja purkaneet tavaroita sekä hevosia. Onneksi koko talliporukka oli ollut koolla, joten olimme saaneet nauttia yhdessä viimeisistä hetkistä tallialueella.

Oli torstai-ilta, kun olimme kaikki kokoontuneet tallitupaan. Pöydällä oli lista, jossa oli vielä tärkeitä asioita, jotka meidän tuli tehdä.
”Tallituvan huonekalut, hevosten varusteet,..”, luetteli Ida ääneen listaa läpi.
”Huomenna viemme loputkin tammat uuteen talliin”, ilmoitti Sarita ja jatkoi kirjansa lukemista. Kati oli tekemässä meille keittiössä voileipiä ja Annika sekä Emma makasivat lattialla väsyneinä päivästä. Nelliä ei ollut näkynyt tallilla hetkeen, enkä oikein usko, että hänestä olisi ollutkaan hirveästi apua muuton kanssa. Saati Reetasta, jonka käsi oli yhä paketissa estekisoissa tapahtuneen onnettomuuden jäljiltä.
”Tiedättekö, mitä meidän pitäisi vielä tehdä”, sanoin tytöille. Osa kääntyi katsomaan minua, mutta toiset jatkoivat keskittymistä omiin asioihinsa.
”Meillähän on vielä tallissa muutama tamma jäljellä - mitä jos lähtisimme tekemään viimeiset ratsastukset kentällä ja maastossa?” ehdotin kaikille. Tässä vaiheessa loputkin kääntyivät katsomaan minua.
”Ei paha idea. Voitaisiin pitää jonkinnäköinen leikki-ilta vielä viimeisten päivien kunniaksi”, pohti Annika ja nousi sitten seisomaan. Muutkin alkoivat hiljalleen innostua ideasta, joten päätimme porukassa kuka ratsastaa kenelläkin, ja lopulta tallitupa hiljeni meidän kaikkien lähtiessä hoitamaan hevosia.

Kati:
Minusta tuntui, että kaikki olivat todella haikein mielin viettämässä iltaa. Ymmärsihän sen, olihan kyseessä viimeiset päivät tallilla, mutta silti ajatus tuntui hassulta. Me kaikki jatkaisimme yhtä lailla tallilla pyörimistä ja samat hevosethan sielläkin olisi.

Olin siirtynyt Melisan karsinaan hoitamaan tätä ratsastusta varten. En ollut kovin montaa kertaa aiemmin ratsastanut tammalla, mutta ne muutamatkin kerrat olivat olleet todella mukavia, joten tiesin, mitä odottaa. Kun tamma oli saatu kuntoon, lähdin taluttamaan sitä pihalle. Osa hyppäsi jo heti ovilla ratsujensa selkään, mutta minä talutin Melisan kentälle. Sinne saapuessani suljin portin perässäni ja hyppäsin tamman selkään. Kävelimme vain muutaman kerran kentän ympäri, kunnes Melisa alkoi tuntua rennolta ja valmiilta aloittamaan päivän leikit.

Ensimmäisenä oli vuorossa maa-meri-laiva-leikki. Tipahdimme ensimmäisellä kierroksella Melisan kanssa heti ensimmäisenä, mutta muuten se kulki todella hyvin. Peili-leikissä tunnuimme lähes loistavan, sillä Melisa totteli todella pieniä apuja. Kävimme vielä muutamia mukavia pelejä läpi, kunnes oli aika lähteä maastoon. Melisa tuntui reipastuvan saman tien kun huomasi, että asetuimme jonoon ja lähdimme kulkemaan kohti metsäpolkua. Se selvästi piristyi satunnaisista maastolenkeistä.

Kuljimme melko pitkään erilaisia tuttuja ja hieman vieraampia metsäpolkuja pitkin, kunnes pääsimme takaisin tielle. Kävelimme torin ohi, joka näytti todella hiljaiselta tähän aikaan illasta. Juttelin hieman Saritan kanssa, kun taas muut kulkivat lähes sanaakaan sanomatta eteenpäin. Melisa taas käveli tuttuun tapaansa rauhassa, joskin se meinasi pitkien askeltensa takia törmätä jatkuvasti Saritaan sekä Vilmaan. Lopulta puiden takana alkoi näkyä tuttuakin tutummat rakennukset, joten kävelimme rauhassa tallin pihaan, hyppäsin alas tamman selästä ja lähdin taluttamaan sitä karsinaansa.

Hoidin tamman vielä iltakuntoon ja annoin tälle sekä muutamalle muulle tammalle iltaruuat. Maastoreissu oli ollut todella mukava, joskin se alkoi väsyttää melko kovasti. Huomenna olisi jälleen edessä pitkä päivä muuton kanssa, joten toivotin muille tallitytöille hyvät yöt ja lähdin ajelemaan rauhassa kotiin kohti omaa sänkyä.

08.06.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Sachiyo)

Lähdimme jo kukonlaulun aikaan ajamaan kohti Rajattoman suomenhevostallia. Omat kesälaitumemme olivat aivan täynnä, vaikka olimmekin jakaneet laidunkaudet hevosten kesken. Onneksi Rajattoman tallilla sattui olemaan vapaita laidunpaikkoja, vaikka se tarkoittikin noin kolmensadan kilometrin automatkaa Keski-Suomesta Pohjois-Karjalaan asti.

Melisa ja Raisa olivat aamulla kävelleet todella hienosti hevosautoon sisään, ja muutenkin päivä tuntui alkaneen kaikin puolin mukavasti. Omistaja ajoi autoa, ja minä katsoin Saritan kanssa tulostettua info-tiedotetta Rajattoman laitumista. Ruokinta ja vesi selvästi toimisivat, ja näköjään myös loimitus sekä harjauskin.
”Ne varmasti nauttivat olostaan siellä”, sanoin Saritalle, joka nyökkäsi. Olihan se hieman haikeaa viedä näin hienot hevoset lähes kuukaudeksi pois tallialueelta - vieläpä näin kauaksi.
”Eikö tosiaan lähempää olisi löytynyt laitumia?” kysyin omistajalta, joka huokaisi hiljaa.
”Ei tähän hätään, olin aivan liian myöhässä liikkeellä”, omistaja vastasi ja keskittyi hevosautolla ajamiseen.
”Mutta voin luvata, että Rajattomassa hevosista pidetään varmasti huolta, olen ollut yhteydessä tallin omistajaan monta kertaa”, jatkoi omistaja, mikä tietenkin helpotti hieman oloani. En minä nyt mitään pahaa odottanutkaan tapahtuvan, mutta pieni huoli oli silti sisälläni. Mitä jos Raisalle tai Melisalle kävisi jotain, tai ne eivät sopeutuisi uuteen laidunlaumaansa?

Matka sujui loppujen lopuksi yllättävän vauhdikkaasti, ja olimme perillä jo kymmenen aikaan. Omistaja nousi ensimmäisenä pois autosta ja pyysi minua ja Saritaa lastaamaan hevoset ulos sillä aikaa kun hän etsisi Rajattoman omistajan. Avasimme auton oven ja vastassamme oli kaksi rautiasta hevosta. Sarita meni Melisan luokse ja minä jäin ottamaan Raisaa irti. Pian seisoimme hevosauton vieressä kahden suomenhevostamman kanssa ja odotimme kuskimme saapumista paikalle.

Kuuralehdon omistaja saapui pian yksinään tallista ulos ja viittoi meitä tulemaan luokseen. Kävelimme hevosten kanssa naisen vierelle, ja hän opasti meitä hieman liikkumaan alueella.
”Laitumet löytyvät tuolta”, hän sanoi ja osoitti jonnekin tallin taakse.
”Pärjäättekö te, jos menen hoitamaan vähän maksuasioita?” hän kysyi, ja nyökkäsimme vastaukseksi Saritan kanssa.
”Hyvä. Pidän puhelinta päällä, jos tulee ongelmia”, hän sanoi ja lähti kävelemään takaisin talliin. Me Saritan kanssa lähdimme taas kävelemään tallin taakse ja etsimään laitumia.

Harhailimme hetken aikaa tallialueella, kunnes löysimme suuret laitumet. Niiden vieressä oli eräs tyttö, joka ihaili hevosten menoa. Kysyimme tytöltä hieman neuvoa, ja hän sanoi tammalaitumen olevan juurikin tämä ensimmäinen. Niinpä astuimme laitumen sisäpuolelle, ja siellä olevat neljä hevosta nostivat kaikki päänsä maasta ja jäivät tuijottamaan meitä. Raisa päästi tuttuun tapaansa suustaan sellaisen hirnahduksen, joka varmasti kuului tallialueen toiseen päähän saakka. Tamma sai muutamia vastauksia laitumella olevilta hevosilta, ja jopa Melisa hörähti tälle hieman.
”Eiköhän ole sitten aika päästää nämä kakarat muiden joukkoon”, sanoi Sarita ja alkoi jo irrottaa Melisan riimua. Haikein mielin taputin Raisaa vielä kaulalle. Otin tammalta riimun pois, ja kaksikko lähti saman tien laukkaamaan ympäri laidunta. Menimme Saritan kanssa äkkiä aidan toiselle puolen seuraamaan kaksikon menoa, ettemme jäisi alle. Hevoset laukkasivat onnesta soikeana ympäri laidunta ja saivat muutkin laitumella olevat tammat mukaansa. Kaikki hevoset juoksivat ja pukittelivat innoissaan, ja ne selvästi nauttivat olosta.
”Harmi kun ei tullut kameraa mukaan”, sanoi Sarita ja katsoi hevosten menoa.
”Niin..”, totesin hiljaa ja purin hammasta yhteen. Kuukausi olisi lyhyt aika, mutta minulla jäisi kova ikävä hevosia.

Katsoimme hetken aikaa laitumella riehuvia hevosia, kunnes kuulimme tööttäyksen kaukaa tallin pihasta. Se oli selvä lähtömerkki, joten lähdimme yhteistuumin kävelemään kohti tallialuetta. Puolessa välissä matkaa kuulin vielä Raisan hirnuvan kovaan ääneen, mutta kääntyessäni laitumelle näin vain kasan ruskeita hevosia juoksemassa ympäriinsä.

”Menikö kaikki hyvin?” kysyi omistaja, kun saavuimme autolle. Hän oli juuri laittamassa hevosauton luukkuja kiinni.
”Juu, sinne ne jäivät juoksemaan”, vastasi Sarita minunkin puolestani.
”Raisako siellä metelöi?” kysyi omistaja nauraen. Sarita vastasi myöntävästi ja naurahti itsekin perään.
”Melisa oli onneksi ihan rauhallinen. Näyttivät molemmat viihtyvän uudessa porukassa”, hän jatkoi vielä sillä aikaa kun minä nousin autoon. Pian omistaja sekä Sarita tulivat perässä ja pääsimme aloittamaan matkan kohti kotia.

18.04.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Ida, tallityttö (Sachiyo)

Lauantaiaamut olivat mukavia. Ei ollut kiire mihinkään ja kaikkialla oli niin rauhallista. Arjesta vapaata pitävät ihmiset nukkuivat pitkään ja tallillakin oli minun lisäkseni vain Petra. Siitä sainkin idean: eiköhän olisi hyvä aamu lähteä kävelemään metsää pitkin torille juomaan aamukahvit!

Petra nauroi ensin ajatukselleni, mutta sai sitten vielä paremman idean. Minä voisin kulkea ratsain Melisalla, ja Petra itse voisi ottaa uuden tammavarsan, Vilpurin, talutettavakseen. Näin nuori tamma oppisi siihen, että maastossa olisi kiva ja turvallista kulkea. Idea oli suorastaan loistava, joten päätimme ryhtyä saman tien tuumasta toimeen.

Hoidimme aamutallin loppuun melko nopeaan tahtiin, ja pian pääsin laittamaan Melisan kuntoon reissua varten. Harjasin tamman päällä olevan pölykerroksen pois ja laitoin tälle satulan sekä suitset. Melisa seisoi tuttuun tapaansa kiltisti paikoillaan koko toimenpiteen ajan. Lopulta olimme valmiita lähtemään.

Petra odotti minua pihassa, ja hänellä oli riimunarun toisessa päässä pienikokoinen musta tamma. Vilpuri oli kyllä todella suloinen ja kiva varsa, ja siitä kehkeytyisi varmasti vielä hyvä ratsu. Petra punttasi minut Melisan selkään, ja aloimme saman tien lähteä kävelemään melko rauhalliseen tahtiin kohti metsätietä, joka veisi lopulta torin reunamalle.

Kuljimme vierekkäin leveää tietä pitkin. Aurinko oli noussut kovaa vauhtia taivaalle, mutta tähän aikaan vuodesta se ei vielä hirveästi lämmittänyt. Se kuitenkin teki metsästä todella kauniin ja ihanan keväisen näköisen paikan. Kaiken lisäksi ilma oli mukavan raikas öisen sateen jäljiltä - oli siis suorastaan upea keli lähteä maastoon.

Kävelimme hiljalleen eteenpäin, kunnes vastaan tuli risteys. Sen yhteydessä olevat kyltit kertoivat, että kylään oli vain alle kilometri matkaa. Molemmat hevoset olivat kulkeneet upeasti, ja varsinkin Vilpuri pääsi yllättämään rauhallisuudellaan. Emme nimittäin olleet koskaan vieneet sitä näin kauaksi tallialueelta.

Pääsimme hiljalleen kohtaan, josta lähti alaspäin pienempi polku. Sen alapuolella näkyi jo asfalttia ja muutama pysäköity auto - olimme aivan torin reunalla. Minä laskeuduin edeltä polkua pitkin alas. Melisa hidasti huomattavasti vauhtia, ja ymmärsihän sen. Maassa oli märkiä juurakoita ja suuria kiviä, joihin pahimmassa tapauksessa voisi kompastua. Pääsimme kuitenkin lopulta alas, ja metsän keskeltä eteemme aukeni suurikokoinen tori.

Torilla oli muutamia kirppispöytiä, vaikkei mitään suurempaa tapahtumaa ollutkaan. Kahvilan reunamalla oli kuitenkin katos, jonka alla toimi pieni kahvila. Hyppäsin alas Melisan selästä ja lähdin kävelemään hevosta taluttaen katoksen luo.

Torin läpi kävellessämme saimme monia katseita ihmisiltä. Yksi tuli jopa kysymään, olivatko nämä Kuuralehdon kisahevosia, ja jäi hetkeksi juttelemaan, kuinka oli itsekin pienenä harrastanut ratsastusta. Yksi pieni tyttö tahtoi silittää Melisaa ja jopa ratsastaa, mutta siihen vedin rajan.

Otin Melisan lisäksi Vilpurin toiseen käteeni ja odotin, että Petra hakisi minulle kahvia ja itselleen teetä. Hän tuli melko nopeasti takaisin nauraen, enkä ehtinyt edes kysyä syytä, kun hän avasi kätensä, jossa oli muutama sokeripala. Kahvilan työntekijä oli ajatellut, että hevostenkin täytyisi saada hieman herkkuja.

Istahdimme alas hieman sivummalla olevalle penkille ja joimme juomamme rauhassa. Hevosvalintamme oli osunut juuri hyvin kohdalleen, molemmat tammat nimittäin seisoivat paikoillaan todella nätisti ja odottivat rauhassa, että olimme saaneet kuppimme tyhjäksi. Lopulta nousimme penkiltä, Petra palautti kupit takaisin kahvilaan ja me lähdimme jatkamaan matkaa.

Kuljimme tallille samaa tietä, jota pitkin olimme aiemminkin kävelleet. Melisa kulki todella rauhassa, ja se selvästi nautti hiljaisesta maastoretkestä. Vilpuri taas meinasi innostua hieman kun aloimme lähestyä tallia, mutta Petra sai sen hyvin rauhoitettua. Pian tallirakennukset näkyivätkin jo, ja maastoreissumme oli päättymässä. Aamu oli ollut kaikin tavoin mahtava, ja Melisan selässä ratsastaminen oli tuonut todella hyvän mielen alkavaan päivään.


1 v - 16.03.2014
2 v - 16.04.2014
3 v - 16.05.2014
4 v - 16.06.2014
5 v - 16.10.2014
6 v - 16.02.2015
7 v - 16.05.2015
8 v - 16.08.2015
9 v - 16.02.2016
10 v - 16.06.2016
11 v - 16.10.2016
12 v - 16.02.2017
13 v - 16.06.2017
14 v - 16.10.2017
15 v - 16.02.2018
16 v - 16.06.2018
17 v - 16.10.2018
18 v - 16.02.2019
19 v - 16.06.2019
20 v - 16.10.2019
21 v - 16.02.2020
22 v - 16.06.2020
23 v - 16.10.2020
24 v - 16.02.2021