Koivumäen Laa-Laa

Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nimi: Koivumäen Laa-Laa, "Laa" Rekisterinumero: VH14-018-0616
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Sachiyo (VRL-11290)
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Koivumäki, Nanna L. (VRL-00777)
Syntynyt: 10.04.2014, ikä alhaalla Koulutustaso: ko: vaA, re: 70cm
Säkäkorkeus: 154 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Punaruunikko, pt Suku: Pitkä suku

KRJ-I
15.03.2016: Laa palkittiin KRJ-I -palkinnolla maaliskuun tilaisuudessa pistein (7 + 40 + 20,5 + 22 + 13 =) 102,5 p!

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Laa-Laa saapui Kuuralehtoon kahden kouluratsun jälkeläisenä. Kaunis punaruunikko kotiutui talliin ja oli alusta asti luottavaisin mielin uutta ympäristöä kohtaan.

~Lisää tekstiä tamman kasvaessa (mm. ratsastuksesta)~


Suku

i. Pirunkorven Aulis
sh, rt, 150cm
-
ii. Västerbyn Sakarias
YLA2
iii. Hovi-Ponteva
-
iie. Kimovaaran Särmä
-
ie. Fiktion Ameelia
KTK III
iei. Haavelaakson Ryökäle
KTK-II, VIR MVA Ch, KRJ-I, SLA-II
iee. Akileija TK
SV-I
e. Wiherkankaan Seljami
sh, prn, 154cm
-
ei. Fiktion Samuel
KTK-II, SV-II
eii. Usvajärven Samuli
Vir Mva Ch, KTK-II, YLA2
eie. ADE Piparminttu
-
ee. Velhon Virvatuli
-
eei. Verneri KAT
-
eee. Meren Helmiina
KRJ-II

i. Sukuselvitys tulossa.

e. Sukuselvitys tulossa.

Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Isä Saavutukset
   07.03.2015 o. Kuukarin Nuu-Nuu Vaapukan Tolius 42 krj-sij., KRJ-I, KTK-II
   29.12.2015 o. Kuuralehdon Rilian Kaunon Raikuli 20 krj-sij.

Tarjolla jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


KRJ-sijoituksia 42 kpl (KRJ-CUP -sijoituksia 2 kpl)

15.09.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/30
16.09.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/30
18.09.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/30
18.09.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 3/30
21.09.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 3/30
22.09.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/30
28.09.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/40
09.10.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/40
13.10.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/40
02.11.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/40
02.11.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 1/40
02.11.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 1/40
04.11.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/23
05.11.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 6/40

06.11.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 1/37
07.11.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/40
09.11.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 2/40
17.11.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 5/40
20.11.2014 - kutsu - KRJ / vaA - 4/40
07.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 3/30
08.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 1/30
09.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 5/30
18.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 4/30
18.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 5/30
19.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 1/30
20.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 5/30
21.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 2/40
22.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 1/30

22.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 2/30
24.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 2/30
24.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 2/40
25.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 2/40
27.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 3/30
30.01.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 3/30
28.02.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 7/58
22.04.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 5/40
23.04.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 5/40
25.04.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 3/15
26.04.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 3/15
27.04.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 2/40
28.04.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 3/40
01.05.2015 - kutsu - KRJ / vaA - 3/46

31.08.2014 - kutsu - KRJ-Cup / vaA - 3/127
31.10.2014 - kutsu - KRJ-Cup / vaA - 1/100


06.02.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Jenna, tallityttö (Siuri)

Olimme päättäneet lauantai-illan kunniaksi lähteä Emman kanssa Laa-Laalla sekä Raisalla pienelle maastolenkille lähimetsään. Olimme laittaneet tammat kuntoon, lämmitelleet hetken aikaa niiden kanssa kentällä ja lopulta lähteneet tutuille metsäpoluille aivan tallin läheisyyteen. Emma ja Raisa kulkivat edellämme, sillä Laa ei ollut vielä kaikista varmin maastoratsu. Raisa taas näytti suorastaan nauttivan rauhallisesta kävelystä.

Ehdimme kävellä polkua pitkin vain jonkin matkaa, kunnes Raisa pysähtyi. Emma yritti saada tammaa eteenpäin, mutta se ei hievahtanutkaan. Myös Laa alkoi hermostua pysähdyksestä ja jopa hyppiä hieman ilmaan. ”No mikä nyt?” kuulin Emman sanovan, kunnes Raisakin säpsähti ja hyppäsi paikoiltaan ainakin metrin sivummalle. Käännyimme Emman kanssa katsomaan metsää kohti, ja yllätys oli suuri, kun puiden välistä meitä kohti käveli koira. Se ei näyttänyt millään tapaa aggressiiviselta, mutta se sai molemmat tammat hermostumaan. Ennen kuin ehdin huomatakaan, oli Laa pystyssä takajaloillaan, minä maassa makaamassa ja Emma ja Raisa juoksemassa kovaa vauhtia poispäin.

Jouduin hetkeksi aikaa hämmennyksen valtaan, enkä tajunnut napata kiinni edes Laata, joka viiletti kovaa vauhtia tulosuuntaamme. Se koira taas tuli haistelemaan minua istuessani maassa hölmistyneenä, ja lopulta se asettui viereeni makaamaan rapsutusten saattelemana.
”Mikäs hölmö sinä olet?” ehdin kysyä koiralta, kunnes kuulimme vihellyksen. Metsän keskellä oli vanha mies, joka käveli meitä kohti. Koira nousi viereltäni saman tien ja lähti kävelemään miehen luokse.
”Oletko kunnossa?” kysyi mies ja rämpi kiireellä luokseni. Vastasin tälle myöntävästi ja kerroin, mitä oikein oli sattunut. Samaan aikaan Emma ja Raisa palasivat rauhallisesti käynnissä takaisin luoksemme, joskin Raisa pysähtyi hyvän matkan päähän koirasta.
”Olen hyvin pahoillani, en ole tottunut näkemään hevosia näillä main”, mies vastasi pahoitellen kovasti. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut, ja mies pääsi koiransa kanssa jatkamaan metsäretkeä, kun taas minä lähdin jalkaisin Emman sekä Raisan vierellä kulkemaan kohti tallia - jonne toivoimme Laan palanneen.

Kun pääsimme tallipihaan, huomasimme Saritan, joka juoksi meitä vastaan hädissään. Hän kysyi, oliko kaikki kunnossa ja ihmetteli, kun Laa oli kävellyt häntä vastaan pihamaalla. Nauroimme Emman kanssa ääneen ja totesimme, että kaikki on ihan hyvin muutamaa mustelmaa lukuun ottamatta. Myös Emma hyppäsi alas Raisan selästä ja lähti viemään tätä takaisin talliin.

Se maastoreissu jäi lyhyeksi mutta ehkä ihan hyvä niin. Tietääpä ainakin, ettei Laa ole ihan niin maastovarma, mitä olisi kuvitellut. Ja tästä eteenpäin sen kanssa pitää liikkua vain vielä lähempänä metsissä, jotta se saa rohkeutta maastoon. Raisa taas kuulemma oli ottanut vain pienen spurtin ja alkanut nopeasti kuunnella ratsastajaa, joka pysyi tilanteesta huolimatta rentona. Pöljiä hevosia.

27.01.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Emppu, tallityttö (Siuri)

Siitä ei ollut montaa päivää, kun olin mielessäni todennut, että olisi mukava päästä ratsastamaan Laalla. Valmentajamme Tiina oli ilmoittanut minulle eilen, että tahtoisi nähdä, millä tasolla olen ratsastuksen suhteen. Hän itse ehdotti minulle hevoseksi Laata - olihan tamma sentään vaativa A -tasoinen kouluratsu - enkä missään nimessä tahtonut kieltäytyä. Niinpä lähdin rankan koulupäivän jälkeen tallille valmistautumaan elämäni ensimmäiseen valmennukseeni.

Laitettuani Laan kuntoon lähdin taluttamaan sitä maneesiin. Törmäsin matkalla Tiinaan, ja vaihdoin tämän kanssa muutaman sanan. Hän sanoi, että tänään testailisimme enemmän ratsastajaa kuin hevosta, eli luvassa oli aivotyöskentelyä vaativa tunti. Maneesissa Tiina auttoi minut tamman selkään ja pyysi meitä aloittamaan alkukäynnit.

Kävelimme melko pitkään maneesia ympäri, ja Laa tuntui ainakin toistaiseksi todella rauhalliselta. Alkukäyntien jälkeen lähdimme ensin harjoittelemaan yleisesti siirtymisiä ja erilaisia ratsastusradan teitä. Tiina pyysi minua jo heti alusta asti pitämään avut todella pehmeinä, sillä Laalla oli tapana vetää herneet nenään turhasta vetämisestä. Täytyy myöntää, että ratsastuskouluhevosten jälkeen oikeilla kisahevosilla ratsastaminen oli haastavaa, mutta uskoin pärjääväni ihan hyvin. Varsinkin Laan selässä eron tuntihevosiin huomasi välittömästi, sillä tamma oli todella herkästi kuulolla ja avuilla, eikä laiskuudesta ollut merkkiäkään.

Teimme Laan kanssa kiemurauraa käynnissä, ravissa ja laukassa, ja kokeilimme myös hieman pohkeenväistöä uralla. Voltit ja ympyrät sujuivat hyvin, eikä lisätyissä askellajeissakaan ollut valittamista. Laa kulki todella upeasti, eikä sillä mennyt kovin kauaa rentoutua allani. Jos totta puhutaan, pidin itseäni ihan hyvänä ratsastajana, mutta näin kauniisti en ollut saanut mitään hevosta kulkemaan! Myös Tiina kehui menoamme ja pyysi vain myötäämään ohjista.

Tiina pyysi meitä pian siirtymään ympyräkahdeksikolle. Tarkoitus oli kulkea kahdeksikkoa laukassa niin, ettei sitä vaihdettaisi missään välissä; toinen ympyrä tuli siis mennä vastalaukkaa ja toinen myötälaukkaa. Laa nosti laukan todella helposti, mutta omasta istunnastani johtuen tamma meinasi pudottaa raville muutaman kerran. Pääsimme kuitenkin aloittamaan tehtävän, joskin vastalaukassa minun oli hieman hankala pitää tasapainoa yllä. Tiinan avustuksella kahdeksikko alkoi kuitenkin pian sujua todella upeasti.

Valmennuksen viimeisenä tehtävänä kokeilimme vielä sekä avo- että sulkutaivutuksia, jotka olivat minulle helppoja juttuja. Emme ihan heti päässeet Laan kanssa apujen suhteen yhteisymmärrykseen, mutta jälleen Tiinan avustuksella alkoi taivutuksetkin luonnistua. Kokeilimme tehdä taivutuksia ensin uralla ja sitten keskihalkaisijalla, eikä mitään ongelmaa ilmennyt - päinvastoin. Laa liikkui paljon paremmin kuin olin edes osannut odottaa, joskin apujen kanssa sai todella olla tarkkana, ettei niitä antanut liikaa.

Valmennuksen päätyttyä Tiina pyysi meitä siirtymään käyntiin. Annoin Laalle pitkät ohjat ja juttelin loppukäyntien aikana Tiinan kanssa yleisesti ratsastuksesta ja varsinkin minun kokemuksestani. Hän kehui meidän menoamme kovasti mutta totesi rehellisesti, että jonkin verran kehittymisen varaa olisi vielä. Varsinkin yhtään vaativampien hevosten, kuten Laan kanssa tulisi keskittyä huomattavasti enemmän omaan kehonkieleen sekä apuihin.

Tiina kiitti meitä valmennuksesta ja lähti ulos maneesista jatkamaan iltaansa. Me jäimme Laan kanssa vielä hetkeksi aikaa kävelemään ympyrää, kunnes pysäytin tamman ja hyppäsin alas tämän selästä. Taputin Laata kiitokseksi todella mukavasta ratsastuskerrasta, ja lopulta lähdimme kävelemään kohti tallia.

23.01.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Emppu, tallityttö (Siuri)

Kello oli vasta yhdeksän, kun saavuin Kuuralehtoon. Vaikka oli lauantai, olivat muut tallitytöt tulleet reippaina aloittamaan aamunsa hevosten parissa. Sarita tuli minua tammatallin käytävällä vastaan, löi varusteämpärin käteeni ja kertoi, mistä löytäisin tämän Laa-Laa -nimisen hevosen.

Olin ollut tallilla vain muutamia viikkoja, mutta tämä tuntui ehdottomasti paikalta, jossa viihtyisin pitkään. Olin saanut ratsastaa enemmän kuin olisin voinut edes toivoa, eikä hoidettavista hevosistakaan ollut pulaa. En ollut vielä ehtinyt tutustua läheskään kaikkiin hevosiin, joten astelin hieman epävarmasti Laa-Laan karsinaan. Se oli virhe.

Tamma oli kuulemma yleensä melko helppo hoidettava, mutta se selvästi aisti epävarmuuteni ja luimisti korvansa uhkaavan näköisesti. Päätin varmuuden vuoksi ottaa karsinan ulkopuolelta riimun ja pujottaa sen nopeasti Laan päähän. Sidoin tamman karsinaan kiinni, jotta hoitaminen olisi helpompaa. Kerran tamma ehti vielä vilauttaa hampaitaan, kunnes se rauhoittui nuokkumaan paikoilleen.

Laa oli ihan mukavan tuntuinen hevonen, vaikka se vaikutti vähän turhan neidiltä. Joka kerta kun harja lipsahti hieman liikaa sen mahan alle, heilahti tamman pää ilmaan. Kavioita se ei meinannut nostaa omasta tahdostaan, joten sain todella kiskoa jalan ilmaan ja pidellä sitä puhdistuksen ajan. Pian sain kuitenkin Laan hoidettua loppuun saakka, joten irrotin riimunarun sen päästä ja astelin karsinan ulkopuolelle. Laa alkoi hamuta tyytyväisenä lattialta heiniä, eikä se näyttänyt enää ollenkaan hyökkäävältä - päinvastoin. Laa oli suorastaan mielenkiintoisen vaihtelevaluonteinen tapaus, ja odotin innolla, että pääsisin tamman selkään ensimmäisen kerran katsomaan, miten se sieltä käsin toimisi!


1 v - 10.05.2014
2 v - 10.06.2014
3 v - 10.07.2014
4 v - 10.08.2014
5 v - 10.12.2014
6 v - 10.04.2015
7 v - 10.08.2015
8 v - 10.12.2015
9 v - 10.04.2016
10 v - 10.08.2016
11 v - 10.12.2016
12 v - 10.04.2017
13 v - 10.08.2017
14 v - 10.12.2017
15 v - 10.04.2018
16 v - 10.08.2018
17 v - 10.12.2018
18 v - 10.04.2019
19 v - 10.08.2019
20 v - 10.12.2019
21 v - 10.04.2020
22 v - 10.08.2020
23 v - 10.12.2020
24 v - 10.04.2021