Hetken Arnika

Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nimi: Hetken Arnika, "Arnika" Rekisterinumero: VH15-018-0680
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siuri (VRL-11290)
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Hetken Suomenhevoset, (VRL-03881)
Syntynyt: 29.01.2015, ikä alhaalla Koulutustaso: ko: heA, re: 60 cm
Säkäkorkeus: 142 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Rautias Suku: 2-polvinen

SLA-I, SV-I, VAR-II, KV-II
20.05.2015: Arnika palkittiin SV-I -palkinnolla toukokuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa pistein (6,6 + 10+ 15 + 10 + 6,5 =) 48,1!
15.07.2015: Heinäkuun varsa-arviointitilaisuudesta Arnika palasi kotiin VAR-II -palkinnon kera!
20.07.2015: Amaria kävi heinäkuun kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuudessa ja palasi mukanaan KV-II -palkinnon kera!
20.04.2016: Huhtikuun SLA-tilaisuudessa Arnika palkittiin SLA-I-palkinnolla! Pisteet: (11 [3-5-3] + 22 + 20 + 21 + 19 =) 93 p!

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Arnika syntyi tutulle Hetken Suomenhevosten tallille. Olimme jutelleet omistajan kanssa varsasta jo pitkään ennen tämän syntymää. Odotus palkittiin lopulta, kun Hetken tallilta tuli soitto: Aaria oli varsonut terveen tammavarsan! Lähdin jo heti seuraavana päivänä ensimmäisen kerran katsomaan tammaa, ja noin yhdeksän kuukauden päästä pääsin lopulta hakemaan Arnikan uuteen kotiinsa Kuuralehtoon.

Arnika on ollut pienestä pitäen todella rauhallinen ja luotettava hevonen. Sen kanssa työskentely on ollut ensi hetkistä lähtien mukavaa ja leppoisaa, eikä tamman kanssa ole koskaan tarvinnut murehtia turhia. Arnika kuuluu niihin hevosiin, jotka hamuavat heinää maasta tai nuokkuvat silmät kiinni, kun niitä hoitaa. Lisäksi tammalla on todella mukava tapa nostaa kavio ylös lähes itsestään, kun sen jalkaa koskettaa. Mikäli Arnika on viettänyt pitkän päivän tallissa, saattaa se olla astetta levottomampi hoitotilanteessa. Se odottaa innolla tulevaa ratsastusta, mutta onneksi tammalla on myös kyky rauhoittua todella nopeasti.

Tamma on tallialueella kaikin puolin kiltti ja rauhallinen, ja se tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa. Myös vieraat ihmiset Arnika ottaa vastaan hyvillä mielin, ja sillä on hassu tapa hörähtää, kun joku astuu sen seuraksi karsinaan. Eläinlääkärit ja kengittäjät ovat tammalle tuttu juttu, joskin rokotukset eivät ole tamman mieleen. Arnika tosin tyytyy vain hieman luimistamaan korviaan ja pudistelemaan päätään, mutta se pääsee tapahtuneesta todella nopeasti yli.

Ratsastaessa tamma on hyvin kuuliainen ja luotettava hevonen. Se tarvitsee melko suuret avut koulukentillä, ja varsinkin painoavut ovat suuressa roolissa tamman kanssa toimeen tulemisessa. Arnika on hyvin pitkäjänteinen ratsu, eikä se hermostu, vaikka sen ohjissa roikkuisi tai jalat vispaisivat edestakaisin kesken ratsastuksen. Tamma yrittää aina parhaansa, ja se on jopa hieman miellyttämishaluinen ihmisiä kohtaan. Kouluratsuksi Arnikalla on melko vaatimattomat askeleet, mutta sen eteenpäinpyrkivyys sekä ratsastajan kuunteleminen korvaavat jalkojen liikkeet. Tamma ei tarvitse kovin pitkiä alkulämmittelyjä, mutta toki pidemmät verryttelyt parantavat tamman peräänantoa sekä askelten joustavuutta.

Tamman kapasiteetti riittää kouluradoilla helppo A -tasolle asti. Sen vahvuuksia ovat ehdottomasti erilaiset väistöt sekä siirtymiset, kun taas taivutukset tuottavat joskus hieman päänvaivaa. Arnikan kanssa on ihan mukava harrastaa myös esteratsastusta kotipihalla, mutta sillä on vielä paljon opittavaa esimerkiksi ponnistuspaikkojen suhteen, joten kisahevosta siitä ei saada esteille tekemälläkään. Pienen kokonsa takia Arnika hyppää ratana vain 60 senttimetrin esteitä, joskin yksittäisinä tammalta luonnistuvat hieman korkeammatkin okserit. Tamma on ratsuna äärettömän maastovarma, ja se rakastaa pitkiä maastoreissuja niin yksin kuin kaverinkin kanssa. Arnikalle ovat tuttuja niin autot kuin koiranulkoiluttajatkin, ja niistä selvitään yleensä vain hieman korvaa kääntämällä. Tammalle uskaltaa antaa maastossa hieman pidemmät ohjat, sillä se kävelee todella luotettavasti eteenpäin välittämättä ympärillä tapahtuvasta. Kouluratsastuksen ohella Arnika on siis myös äärettömän mukava monitoimiratsu harrastekäyttöön.

Uudet paikat eivät juuri muuta Arnikan käyttäytymistä, mutta vieraat hevoset saattavat hieman kiinnostaa tammaa. Se kuitenkin tyytyy katsomaan uusia tuttavuuksia vain kauempaa, ja mielenkiinto nelijalkaisia kohtaan lopahtaa melko nopeasti. Kisapaikat eivät tuota ongelmia tamman kanssa, sillä niin lastaus, kouluradat kuin hoitamisetkin sujuvat moitteetta vierailla talleilla. Kisatilanteissa tamma kulkee tuttuun tapaansa kuuliaasti ja kaikkensa antavana, mikä kyllä näkyy pisteissäkin.

Kaikin puolin Arnika on ihastuttava pienhevonen, jonka kanssa on mukava viettää aikaa. Arnika on toiminut muutamia kertoja myös lasten ratsuna, eikä hevospelosta kärsivänkään olisi pahitteeksi nousta tamman selkään. Kaikki päivän murheet ja huolet tuntuvat jäävän taakse, kunhan pääsee toimimaan tamman kanssa. Sen kanssa on vaan niin äärettömän helppoa.


Suku

i. Hetken Virkkunen
sh, rt, 147cm
-
ii. Kettunen
-
iii. Veropetos
evm
iie. Tarukanteleen Elli
evm
ie. Vellamo
KRJ-II, SLA-II
iei. Kullervo
evm
iee. Venus
evm
e. Hetken Aaria
sh, rt, 143cm
SV-I, KTK-III
ei. Hiskin Riskipeli
KTK-II, Ch, KRJ-II, SLA-I
eii. Monipeli
evm
eie. Eilan Eloviiri
evm
ee. Aino
KRJ-II, SLA-II
eei. Pyry
evm
eee. Ainotar
evm
KATSO 5-POLVINEN SUKUTAULU


Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Isä Saavutukset
   21.10.2015 t. Kuuralehdon Avella Pirunkorven Ronski -
   15.01.2016 o. Heilin Härmä Seljasaaren Huumaava -

Tarjolla rajoitetusti jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


KRJ sijoituksia 50 kpl

01.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
04.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
08.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/39
09.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
10.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
12.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
12.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
13.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
14.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
16.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/50
18.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
18.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
18.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
19.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
20.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
20.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 7/50
20.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40

21.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 7/50
21.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
21.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
21.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/29
22.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/29
22.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
22.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/50
23.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 7/50
24.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
24.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/29
25.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
25.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
26.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
27.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/60
28.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
28.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
30.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/60

31.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/30
02.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/60
03.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/60
04.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
05.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/50
06.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
09.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
10.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
10.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
12.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
15.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
17.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/50
18.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
20.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/50
23.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 7/50
26.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/50
28.06.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/50

30.09.2015 - kutsu - KRJ-Cup / heA - 20/361
30.11.2015 - kutsu - KRJ-Cup / heA - 24/326
29.02.2016 - kutsu - KRJ-Cup / heA - 4/344
31.03.2016 - kutsu - KRJ-Cup / heB - 30/403

30.09.2015 - kutsu - VSR-Cup / koulu, heA - 3/69

07.04.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Tallin omistaja (Siuri)

Tänään oli päivä, jolloin olin lähellä saada sydänhalvauksen.

Saavuin aamulla tallille hoitamaan hevosten karsinoita kuntoon. Hevoset olivat tuttuun tapaansa viettäneet yön ulkona, sillä lämpötila ei enää laskenut pakkasen puolelle. Kun olin saanut tallin puhtaaksi, lähdin hakemaan muutamia hevosia tarhoistaan päivän ratsastusta varten. Apriina, Raisa, Riina, kaikki olivat luonnollisesti omissa tarhoissaan, ja ne kävelivät mielellään perässäni sisälle. Arnikan tarhalle päästyäni jouduin kuitenkin pysähtymään paikoilleni, ja riimunarukin meinasi pudota kädestäni. Eipä ollut pienhevonen siellä missä sen kuului.

Tallilla oli onneksi paljon porukkaa, joten pyysin heitä hevosenetsintätalkoisiin kanssani. Kiersimme tallit, lähialueet ja lopulta myös muut laitumet. Se sydänhalvaus, se tosiaan oli lähellä siinä vaiheessa, kun lopulta löysin Arnikan. Voi kunpa se vaan ei olisi ollut Nietoksen kanssa samassa tarhassa.

Astuin vauhdilla kaksikon tarhaan ja nappasin Arnikan nopeasti kiinni. Talutin tamman vauhdilla pois orin luota ja heti portin toisella puolen yritin katsoa, ettei mitään vahinkoa ollut päässyt tapahtumaan. Ulkoisesti kaikki näytti kuitenkin positiiviselta, joten hengähdin syvään, mutta varauduin silti henkisesti siihen, että talliin syntyisi muutaman kuukauden päästä vahinkovarsa.

Vein Arnikan sisälle ja jäin sen karsinaan katsomaan, kuinka tamma söi heiniä sen näköisenä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. En saanut päähän sitten millään, kuinka ihmeessä tamma oli päässyt ensin karkaamaan omasta tarhastaan saati Nietoksen tarhaan, joka oli äärettömän tukevasti rakennettu. Ei Arnika ainakaan aitojen yli ole millään voinut hypätä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää aitojen ali ryömiminen.

Hain Arnikan harjaämpärin ja aloin hoitaa sitä ratsastuskuntoon.
”Voi hyvänen aika sinun kanssasi”, totesin tammalle. Toivottavasti tästä selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

27.03.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siuri)

Tänään oli viimeinen päiväni Arnikan valmentajana. Valitettavasti aikataulutusten takia jouduimme pitämään hieman lyhyemmän valmennuksen, mutta onneksi se kävi myös Emmalle. Niinpä saavuin tallille, laitoimme Emman kanssa Arnikan ratsastuskuntoon ja lähdimme kävelemään kohti kenttää.

Ratsukko suoritti tuttuun tapaansa alkukäynnit ja lähti sitten tekemään hieman raviympyröitä. Pyysin heitä kuitenkin melko nopeasti tekemään erilaisia siirtymisiä, kuten pysähdyksiä, peruutuksia, laukannostoja, sekä kaikkien niiden lisäksi ratsastamaan mahdollisimman erilaisia ratsastusradan teitä, kuten voltteja, täyskaartoja sekä kiemurauria. Ratsukko näytti suorastaan innostuvan erilaisista harjoituksista, joten teimme niitä melko pitkään.

Alkulämmittelyjen jälkeen pyysin ratsukkoa jatkamaan uraa pitkin ravissa ja kulkemaan pitkät sivut lisätyssä ravissa. Arnika oli todella energisellä tuulella tänään, joten lisätty ravi sujui todella hyvin alusta asti. Lyhyellä sivulla ratsukon tuli tehdä pääty-ympyrä pohkeenväistössä, mikä tuotti ratsukolle ensin hieman ongelmia, mutta muutamien harjoittelukierrosten jälkeen tamman takaosa alkoi pysyä ympyrän ulkopuolella.

Ravi- ja ympyräharjoitusten jälkeen pyysin Emmaa antamaan tammalle pitkät ohjat. Minulla oli tapana viimeisten valmennusten kunniaksi pitää hieman leikkisämpi hetki, ja tänään siihen oli varattu lopputunti aikaa. Menin varmuuden vuoksi kävelemään ratsukon viereen ja pyysin Emmaa tekemään maailmanympärysmatkan tamman selässä. Hän lähti melko varovasti pyörimään satulassa, ja yhtä horjahtamista lukuun ottamatta hän pysyi todella hyvin tamman selässä. Teimme ympärysmatkaa vielä toiseenkin suuntaan, kunnes vaihdoimme tehtävää.

Pyysin Emmaa koskettamaan vastakkaisen puolen varpaita ja tekemään tätä hetken aikaa. Sen jälkeen Emman tuli kurkottaa Arnikan korviin, mikä oli melko vaikeaa, sillä tamma roikutti päätään matalalla. Laitoin Emman myös potkaisemaan jalkojaan Arnikan niskan päällä, mikä olikin loppujen lopuksi päivän vaikein tehtävä. Lopulta annoin Emman istahtaa satulaan ja kiitin häntä vielä mukavista päivistä, jotka olin saanut olla valmentamassa. Muutaman käyntikierroksen jälkeen lähdimme vielä viimeisen kerran ottamaan Arnikalta varusteet pois ja laittamaan se yökuntoon.

25.03.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siuri)

Olin viime valmennuksen lopulla pyytänyt Arnikaa ja Emmaa tulemaan ajoissa maneesiin lämmittelemään. Saapuessani rakennukseen huomasin ratsukon tekevän ravissa ja laukassa kiemurauraa sekä voltteja ja ympyröitä - aivan kun olin pyytänytkin. Annoin heidän lämmitellä rauhassa ja kokosin samalla toiselle pitkälle sivulle muutamia puomisarjoja. Tänään olisi luvassa hieman erilaisemmat alkuverryttelyt.

Kun ratsukko näytti tarpeeksi vetreältä aloittamaan valmennuksen, pyysin heitä siirtymään raviin ja kokoamilleni puomeille. Ne olivat viiden puomin rykelmissä niin, että Arnikan täytyi todella pidentää askeliaan puomien aikana. Sarjan jälkeen ratsukko sai kulkea hieman lyhyemmässä ravissa, kunnes seuraava puomisarja tulisi eteen. Sarjoja oli yhteensä kolme, joten ratsukon tulisi olla hereillä koko pitkän sivun ajan. Emma nosti melko reippaan ravin ja lähti ohjaamaan Arnikaa puomeille.

Ensimmäiset puomit sujuivat erittäin hyvin, ja Arnika tosiaan pidensi askeliaan. Se käytti kuitenkin aivan liian vähän takaosaansa, joten pyysin Emmaa hieman kokoamaan tammaa paremmin. Toinen puomisarja näytti jo hieman paremmalta, ja kolmannella sarjalla askeleet olivat jo oikein mallikkaita. Ratsukosta huomasi heti, että he olivat tehneet alle kunnon verryttelyt.

Ratsukko jatkoi puomien ylittämistä tehden toisella pitkällä sivulla erilaisia laukkatehtäviä aina laukkaympyröistä lisättyyn laukkaan. Puomeja kuitenkin mentiin ravissa, ja loppua kohden olin jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka pitkäksi tamma tosiaan askeleensa sai.

Teimme puomiharjoituksia todella pitkään, kunnes pyysin ratsukkoa siirtymään hetkeksi käyntiin. Lopputunnista tulisi melko rankka, sillä lähtisimme tekemään erilaisia laukkaharjoituksia. Pyysin Emmaa valmistautumaan henkisesti harjoituksiin ja nostamaan sitten myötälaukan sekä siirtymään keskiympyrälle. Itse laukka näytti alusta asti melko pieneltä, mutta Arnika todella kulki Emman alla täysin motivoituneena ja yritteliäänä. Emma yritti hieman koota tammaa paremmin, ja pian myös Arnikan takaosa alkoi tehdä paremmin töitä.

Harjoittelimme laukkaa molempiin suuntiin ja teimme myös hieman vastalaukkaympyröitä, kunnes oli aika vaihtaa tehtävää. Pyysin ratsukkoa siirtymään ympyräkahdeksikolle niin, että kumpikin ympyrä kuljettaisiin myötälaukassa ja ennen keskipistettä vaihdettaisiin laukka käynnin kautta. Tehtävä oli Emmalle tuttu, joten hän nosti laukan ja lähti suorittamaan kahdeksikkoa. Jo ensimmäinen laukanvaihto sujui ongelmitta, ja Arnikakin näytti tietävän mitä tehdä. Niinpä hetken päästä pyysin heitä jatkamaan tehtävää, mutta vastalaukassa.

Kuten osasin epäillä, Arnika meinasi vaihtaa laukan myötälaukaksi muutamaan kertaan. Emma kuitenkin sai annettua tammalle napakat ohjeet, ja ympyrät lähtivät sujumaan todella hyvin, minkä lisäksi ratsukko löysi nopeasti hyvän tasapainon. Annoin heidän tehdä jonkin aikaa ympyräkahdeksikkoa, kunnes oli aika siirtyä viimeiseen tehtävään, kiemurauralle. Tarkoitus oli kulkea kiemurauraa samassa laukassa niin, ettei laukkaa vaihdettaisi kertaakaan. Emma lähti laukkaamaan hetken aikaa uraa pitkin ja siirtyi sitten kiemurauralle.

Ratsukon meno näytti loppua kohden jatkuvasti vain paremmalta ja paremmalta. Laukkakin sujui täysin ongelmitta, sillä Arnika todella hyvällä ja kuuliaisella tuulella. Niinpä annoin heidän suorittaa melko pitkään kiemurauraa ja siirtyä lopulta käyntiin pitkin ohjin.

Menin ratsukon vierelle kävelemään ja kerroin, mitä olin muutaman päivän aikana Arnikasta oppinut. Kuten minulle oltiin kerrottu, oli aivan totta, ettei Arnika välttämättä tarvitsisi pitkiä alkulämmittelyjä toimiakseen hyvin ratsastajan alla. Lämmittelyt kuitenkin paransivat huomattavasti tamman kykyä taipua ja käyttää takaosaansa, joten en voinut kuin suositella kunnon lämmittelyjä pohjalle - toisin kuin Arnikan kanssa oltiin aikaisemmin tehty.

Muutamien käyntikierrosten jälkeen autoin Emman alas Arnikan selästä, ja me lähdimme yhdessä kävelemään takaisin kohti tallia.

22.03.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siuri)

Saavuin maneesiin myöhään illalla valmennusta varten, jossa minua odotti päivän ratsukko täydessä työn touhussa. Emma ja Arnika olivat saapuneet maneesiin lämmittelemään jo jonkin aikaa sitten, joten jäin hetkeksi katsomaan heidän ratsastustaan ja pyysin heitä sitten kuulolle.

Koska viimeksi huomasin Arnikan olevan hieman ruosteessa taivutusten suhteen, päätimme lähteä harjoittelemaan niitä ihan urakalla. Pyysin ensin ratsukkoa kulkemaan pitkää sivua pitkin avotaivutuksessa ja kävelin itse aivan heidän vieressään auttamassa liikkeen kanssa. Emma osasi hyvin asettaa Arnikan paikoilleen ja tukea pohkeilla tämän liikkumista, mutta Arnika tuntui olevan jotenkin jumissa askeltensa kanssa. Niinpä muutaman taivutusyrityksen jälkeen pyysin Emmaa tekemään hetken aikaa todella pieniä ravivoltteja ja niiden jälkeen hieman isompia laukkavoltteja sekä laukkaympyröitä vastalaukassa.

Arnika vaikutti tarvitsevan paljon pidemmät lämmittelyt, mitä olin kuvitellut, mutta annoin ratsukon suorittaa rauhassa erilaisia ympyröitä. Tamma oli tuttuun tapaansa hyvin kuulolla, ja se suoritti jokaisen liikkeen niin hyvin kuin pystyi. Pikku hiljaa tamma näytti rentoutuvan koko kropastaan, joten pyysin ratsukkoa siirtymään käyntiin ja kokeilemaan uudestaan taivutuksia.

Tällä kertaa Arnika joutui hetken hakemaan hyvää muotoa kulkea, mutta se taipui paljon paremmin kaulastaan ja avotaivutus näytti jopa ihan hyvältä. Ratsukko teki kummallakin pitkällä sivulla taivutuksia, ja minä kävelin aivan heidän vieressään. Jouduin välillä siirtämään hieman ratsastajan sisäjalkaa eteenpäin, mutta muuten taivutukset alkoivat näyttää oikein mallikkailta. Minusta tuntui vahvasti siltä, että taitoa Arnikalla kyllä olisi, mutta se tarvitsi todella pitkät alkuverryttelyt taipuakseen oikein.

Muutaman kierroksen jälkeen lähdimme tekemään samalla tekniikalla myös sulkutaivutuksia, jotka tuntuivat onnistuvan jo heti alusta asti oikein hyvin. Arnika oli todella hyvin taipuneena, ja se jaksoi maltillisesti toistaa tehtävää monta kertaa.

Teimme taivutuksia koko lopputunnin, kunnes kello alkoi lähestyä jo puolta kymmentä. Pyysin ratsastajaa siirtymään käyntiin ja antamaan Arnikalle pitkät ohjat, jotta se saisi venyttää kaulaansa kunnolla taivutusten jäljiltä. Arnika näytti todella paljon rentoutuneemmalta alkutuntiin verrattuna, joten pyysin ratsukkoa tulemaan seuraavallakin kerralla jo edeltä ravaamaan hetkeksi aikaa voltteja ja ympyröitä. Loppukäynnit suoritettuaan ratsukko lähti kävelemään kohti tallia ja minä taas jäin laittamaan maneesin yökuntoon.

20.03.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siuri)

Kuuralehdon omistaja oli halunnut hieman uutta perspektiiviä kouluvalmennusten osalta, joten hän oli pyytänyt minua muutamaksi kerraksi valmentamaan kahta tallinsa ratsukkoa. Olin saapunut lauantai-iltana tallille tutustumaan tiloihin ja hevosiin, ja halusin mielelläni jutella myös tämän päivän ratsastajan Emman kanssa. Löysin hänet nopeasti, joten laitoimme yhdessä Arnika-nimisen tamman ratsastuskuntoon ja lopulta lähdimme yhdessä kävelemään maneesiin.

Autoin Emman tamman selkään ja jäin katselemaan sivusta, kun ratsukko suoritti alkukäyntejä. Arnikasta huomasi heti, että sillä oli melko lyhyet ja mitäänsanomattomat askeleet, mutta ehkä ne parantuisivat vielä tunnin aikana. Alkukäyntien jälkeen Emma otti ohjat tuntumalle ja pyysin heitä ratsastamaan muutamia kierroksia harjoitusravissa maneesia ympäri. Arnika kuunteli selvästi ratsastajan jokaista apua, ja se vaikutti äärettömän kiltiltä hevoselta ratsastaa.

Harjoitusravin jälkeen pyysin ratsukkoa tekemään pitkillä sivulla voltteja ja lyhyillä pääty-ympyrät, jotta tamma saataisiin varmasti kaikkialta auki. Jo muutaman kierroksen jälkeen se alkoi taipua hieman paremmin ratsastajan alla, joskin askeleet olivat melko lyhyet. Pyysin ratsastajaa vaihtamaan aina kierroksen jälkeen suuntaa kolmikaarisella kiemurauralla ja jatkamaan samoja ympyröitä toiseen suuntaan.

Teimme melko pitkään erilaisia alkulämmittelyjä, kunnes pääsimme tosissamme katsomaan, mitä tamma osaa. Pyysin ratsastajaa suorittamaan muutaman tehtävän, kuten yksinkertaisia siirtymisiä pysähdyksistä laukkaan sekä taka- ja etuosankäännöksiä. Ratsukko suoritti pyytämäni tehtävät todella hyvällä motivaatiolla, ja heillä selvästi pelasi hyvin yhteen. Teimme myös melko pitkään lisättyjä ravi- ja laukkatehtäviä, kunnes pyysin ratsukkoa siirtymään takaisin käyntiin ja uralle.

Muutaman käyntiaskeleen jälkeen käskin Emmaa tulemaan vuorotellen avo- ja sulkutaivutuksissa pitkiä sivuja pitkin. Hän kokosi Arnikan hyvin tuntumalle ja he yrittivät aloittaa sulkutaivutuksella uraa pitkin. Huomasin heti, että tammalla kesti todella kauan hakea hyvää asentoa, vaikka Emma antoi tälle selkeät ja hyvät avut. Pienen hakemisen jälkeen jonkinlainen taivutus saatiin esiin. Myös avotaivutuksen kanssa tuntui olevan hieman ongelmia alkuun, mutta lopulta nekin alkoivat sujua ihan kohtalaisesti. Taivutukset olivat selvästi asia, jota meidän tulisi lähteä työstämään enemmän.

Teimme taivutuksia melko pitkään, kunnes aikamme alkoi hiljalleen olla lopussa. Pyysin ratsukkoa siirtymään käyntiin pitkin ohjin ja Emmaa taputtamaan tammaa kaulalle hienosta valmennuksesta. Kerroin hänelle myös ääneen sen, että he olivat selvästi Arnikan kanssa löytäneet hyvän yhteisen tavan toimia ja pienellä harjoituksella he pääsisivät vielä pitkälle. Loppukäyntien jälkeen lähdimme Emman ja Arnikan kanssa kävelemään takaisin tallille.

15.01.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Annika, tallityttö (Siuri)

Tänään oli lauantai. Herätyskelloni pärähti soimaan jo ennen kuutta, sillä olin luvannut hoitaa aamutallin kuntoon. Niinpä hoidin aamuaskareeni ja lähdin pyöräilemään auringon noustessa kohti tallia.

Aloitin siivoamisen oritallista. Ruokin hevoset, lakaisin lattiat, vein hevosia ulos ja lopulta siirryin tammatalliin. Aloin kantaa ruokia hevosille, kunnes kuulin Arnikan karsinasta todella outoa ääntelyä. Kävelin karsinan eteen enkä ollut uskoa silmiäni.
”Ei voi olla totta..”, ehdin todeta ääneen kunnes kaivoin puhelimen taskustani ja soitin tallin omistajalle. Arnika oli synnyttänyt yön aikana kauniin rautiaan orivarsan, joka makasi karsinan lattialla ja äänteli hiljaa.

Omistaja sekä eläinlääkäri saapuivat paikalle reilun kymmenen minuutin päästä soitostani. Pääsimme pian yhdessä katsomaan vastasyntynyttä.
”Senhän piti varsoa vasta kahden viikon päästä?” ihmettelin ääneen. Arnika ei ollut näyttänyt merkkiäkään synnytyksen lähestymisestä, päinvastoin, olimme jopa kuvitelleet sen pitävän varsaa sisällään vähintään kuukauden.
”Joskus käy näinkin. Onneksi varsa vaikuttaa kaikin puolin terveeltä”, sanoi eläinlääkäri tutkiessaan maassa nuokkuvaa varsaa. Kun hän nousi ylös, nousi varsakin perässä. Pieni rautias oli selvästi harjoitellut seisomista jo yön aikana, sillä se sujui kuin luonnostaan. Jäimme katsomaan, kun varsa käveli Arnikan mahaa kohti ja alkoi hamuta tämän nisiä.
”Nämä kaksihan näyttävät pärjäävän oikein hyvin keskenään”, nauroi eläinlääkäri. Arnika oli kieltämättä todella rauhallinen ja vaikutti tietävän, kuinka varsan kanssa tuli toimia. Eikä ihmekään, olihan tammalla jo yksi varsominen takana.
”Minä voin kyllä pitää näitä silmällä päivän mittaan”, sanoin, ja omistaja sekä eläinlääkäri nyökkäsivät.
”Pidän puhelinta päällä, jos tulee hätätilanne”, vastasi eläinlääkäri ja lähti hiljalleen jatkamaan kesken jääneitä yöuniaan. Me omistajan kanssa ihailimme hetken aikaa kaunista hevosenalkua, kunnes jatkoimme yhteistuumin aamutallin hoitamista. Mitähän muut sanoisivat nähdessään varsan?

28.11.2015 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siuri)

Saavuimme Emman ja Arnikan kanssa aikaisin lauantaiaamuna maneesiin viettämään kouluvalmennusta. Ratsukko teki huolelliset alkukäynnit, ja kerroin heille samalla, mitä olin päiväksi suunnitellut. Ensin lähtisimme tekemään hieman siirtymisiä, sen jälkeen muutamia laukkaharjoituksia ja lopputunnista katsoisimme vielä läpi hieman taivutuksia.

Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsastajaa kuuntelemaan tarkasti ohjeitani. Minä huutaisin kolme tehtävää, jotka ratsukon tuli suorittaa kaikessa rauhassa mahdollisimman napakoilla avuilla. Kun huusin pysähdys, peruutus ja ravi, Emma ja Arnika suorittivat tehtävän. Huusin täyskaarto, laukannosto ja pysähdys, ratsukko suoritti. Jatkoimme erilaisten ratsastusratojen ja siirtymisten harjoittelemista melko pitkään, jotta saimme Arnikan varmasti avuille ja auki joka puolelta kehoa.

Siirtymisten jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään keskiympyrälle. Tarkoitus oli ratsastaa sitä ensin kumpaankin suuntaan myötälaukassa ja hakea sitten tasapaino vastalaukalle. Myötälaukka sujui erittäin hyvin, joskin Arnikan laukka jäi ensin hieman vaatimattomaksi. Emma sai kuitenkin askeleet hyvin korjattua, ja laukkaympyrä alkoi näyttää hyvältä. Vastalaukassa Arnikalla kesti hetki löytää tasapaino, ja Emmakin tuntui kaatuvan hieman sisään, mutta lopulta sekin alkoi näyttää erittäin mallikkaalta.

Laukkaympyrän jälkeen teimme hetken aikaa kolmikaarista kiemurauraa laukassa niin, että keskimmäinen mutka kuljettaisiin vastalaukassa, kun taas kaksi muuta normaalissa myötälaukassa. Arnika vaihtoi ensimmäisellä kerralla itsestään laukan toiseen, mutta sen jälkeen tamma sai luottoa itseensä ja askeliinsa.

Kolmikaarisen kiemurauran jälkeen teimme vielä muutamia laukkavoltteja kumpaankin suuntaan, kunnes pyysin Emmaa siirtymään käyntiin. He kulkivat uraa pitkin todella hyvässä asennossa, ja vaikka Arnika käyttikin takaosaansa melko vaisusti, kulki se silti hyvin ratsastajan alla. Pyysin heitä kulkemaan käynnissä uraa pitkin niin, että joka toinen pitkä sivu tultaisiin sulkutaivutuksessa ja joka toinen avotaivutuksessa. Kuten arvata saattoi, ei Arnika meinannut taipua ensin kunnolla, mutta muutaman yrityksen jälkeen taivutukset alkoivat näyttää ihan kelvollisilta. Ne olivat asioita, joita Arnikan kanssa pitäisi harjoitella vielä todella paljon enemmän.

Muutamien kierrosten jälkeen pyysin Emmaa antamaan Arnikalle pitkät ohjat. Valmennus oli sujunut erittäin hyvin, ja tamma oli ollut todella hyvin kuulolla koko tunnin ajan. Kiitin ratsukkoa mukavasta valmennuksesta, ja loppukäyntien jälkeen lähdimme yhdessä kävelemään takaisin talliin.

21.10.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siuri)

”Jos se on ori, niin siitä tulee Arnon”, sanoi Ida.
”Ja jos tamma, niin Avella”, vastasin hänelle pöydän toiselta puolen.

Olimme odottaneet tallituvassa jo yli puoli tuntia. Arnika oli aamulla vaikuttanut ihan normaalilta, mutta puolen päivän aikaan se alkoi heittäytyä maahan kummallisen oloisena. Tiesimme synnytyksen olevan lähellä, joten soitimme saman tien sekä omistajalle että eläinlääkärille, jotka saapuivat vajaan kymmenen minuutin varoitusajalla tallille. He huomasivat nopeasti, ettei kaikki ollut kunnossa, joten meidät lähetettiin tallitupaan odottamaan ja antamaan Arnikalle rauhaa ja tilaa. Ehdimme odottaa lähes kaksikymmentä minuuttia, kun omistaja tuli käymään tallituvan ovella sanomassa, että kaikki näyttäisi sujuvan hyvin. Hän kuitenkin pyysi odottamaan vielä hetken - ja mehän odotimme.

Kello oli lähes puoli kaksi, kun omistaja tuli kertomaan, että voisimme mennä tutustumaan uuteen varsaan. Arnikan karsinan vierellä oli eläinlääkäri, joka pyyhki väsyneen, mutta onnellisen, näköisenä likaisia käsiään pyyhkeeseen. Astuin tamman karsinaan sisään, jossa se tuttuun tapaansa hörähti ystävällisesti ja otti minut hyvin vastaan. Katsoin hetken maassa makaavaa pientä rautiasta varsaa ja kumarruin tämän vierelle.

”Kumpi se on?” kysyi Ida.
”Se on Avella”, vastasin hänelle hymyillen.

18.07.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siuri)

Ida ja Jenna kävivät osallistumassa Metsälammen Aurinkomaastoon:

Olimme lähteneet jälleen Jennan kanssa aikaisin aamulla ajamaan kohti Metsälammen tallia. Paikka oli meille tuttu jo muutaman vaelluksen takia. Ne olivat olleet aina yhtä mukavia, ja talliporukka oli ollut niin ystävällistä, että emme voineet välttyä seuraamasta Metsälammen tapahtumia ja osallistumasta niihin. Tällä kertaa mukanamme olivat Arnika sekä Vilpuri, jotka olimme lastanneet aamulla hevosautoon sisään. Alun perin minun oli ollut tarkoitus lähteä maastoon Apriina, mutta tamma alkoi ontua edellisenä iltana. Ei se loppujen lopuksi haitannut, Arnikalla oli aina yhtä mukava lähteä vieraisiin paikkoihin. Vilpurista taas emme olleet aivan varmoja, miten se käyttäytyisi suuren ja vieraan hevoslauman keskellä.

Kaarsimme Metsälammen pihaan puolen päivän aikaan. Tallissa oli tyhjiä karsinoita tätä päivää varten, joten lastasimme Arnikan ja Vilpurin ulos autosta ja lähdimme taluttamaan niitä kohti tallia. Arnika käveli melko hitaasti ja katsoi hyvin tarkasti laitumella juoksevia hevosia. Vilpuri kulki myös hieman epävarman oloisesti, mutta se kuitenkin näytti tottuvan pian uuteen paikkaan ja uusiin hevosiin ympärillä. Pääsimme lopulta talliin, jossa törmäsimme jo ennestään tuttuihin tyttöihin. Tervehdimme heitä, vaihdoimme muutaman sanan ja kävi ilmi, että he olivat lähdössä myös maastoon. Aloimme hoitaa tammoja vierekkäisissä karsinoissa kiireettä; maaston alkuun oli vielä pitkä aika.

Kun hevoset olivat lopulta harjattu ja Arnikan harja letitetty, lähdimme tekemään kierroksen tallin pihassa. Pihaan oli ilmestynyt uusia autoja sekä ihmisiä, joista osa hoiti hevosiaan hoitopaaluilla tallin läheisyydessä. Tapahtuman järjestäjää ei näkynyt vielä missään, mutta oletimme hänen tulevan pian paikalle. Sitä odotellessa kävimme laittamassa hevosille suitset päähän, sillä kello alkoi hiljalleen lähestyä kahta. Satulat jätimme tällä kertaa pois.

Kun hevoset oli varustettu, lähdimme taluttamaan niitä ulos. Arnika kulki todella rentona roikottaen päätään, mutta Vilpuri halusi tutkia kaikkea uutta ympärillä. Juttelimme hetken aikaa muiden maastoon lähtijöiden kanssa, kunnes tallin omistaja saapui viimein paikalle. Hän toivotti kaikki tervetulleeksi, kertoi hieman reitistä ja kävimme läpi myös kulkujärjestyksen. Olimme Jennan kanssa melko alussa, mikä kävi minulle hyvin. Valpuri pysyisi toivottavasti rauhallisena, kun tuttu ratsukko kulkisi edellä ja vieraat hevoset jäisivät taakse.

Hyppäsimme hevosten selkään korokkeilta ja asetuimme järjestykseen. Lähdimme kärkiratsukon perässä kulkemaan kohti isoa tietä, josta maastoreittimme alkaisi. Taputin Arnikaa kaulalle ja uskalsin pitää ohjia melko löysänä, sillä tamma kulki hyvin luottavaisin mielin eteenpäin. Valpuri taas piti päätään korkealla ylhäällä ja kävi katseellaan läpi tarkasti jokaisen ympärillä olevan asian. Se tuntui olevan hyvin energinen, joten Jennalla oli todella pidättelemistä, ettei se kulkisi aivan kiinni Arnikan perässä. Onneksi sekin alkoi hiljalleen rauhoittua matkan alussa, ja jonossa kulkeminen näytti sujuvan jopa ihan mallikkaasti.

Kuljimme metsien ja niittyjen halki sekä ohitimme myös joen. Reitti tuntui osittain tutulta, osittain taas hyvin vieraalta. Katsoessani taaksepäin näin hyvin rentoutuneen Vilpurin, joka kulki pää matalana eteenpäin. Myös Arnika kulki tuttuun tapaansa erittäin kuuliaasti ja luottavaisin mielin. Maastoreitti tuntui kaikin puolin mukavalta, maisemat olivat hyvin vaihtelevia ja mikä parasta, aurinko paistoi! Lähtiessämme tallilta taivas oli ollut vielä pilvinen, mutta niin se vain muuttui kirkkaaksi. Mitäpä Aurinkomaasto olisi ilman aurinkoa?

Aloimme hiljalleen saapua lähelle tallia. Sitä ennen halukkaat saivat käydä uittamassa hevosia, mutta me jäimme Jennan kanssa rantaan seisomaan. Emme olleet aivan varmoja, mitä Vilpuri sanoisi vedestä saati siitä, jos kaveri lähtisi uimaan ja se jäisi yksin rantaan. Meillä oli kuitenkin oikein hauskaa seistessämme rannalla ja jutellessamme muille maastossa kulkeville ratsastajille. Lopulta uittohetken jälkeen pääsimme lähtemään tallille.

Tallilla veimme hevoset karsinoihin ja otimme niiltä varusteet pois. Laitoimme tammoille kuljetussuojat jalkaan ja lähdimme taluttamaan niitä jo valmiiksi hevosautoon. Molemmat astelivat reippaasti sisään, eikä minkäännäköistä ongelmaa ilmennyt. Laitoimme luukun kiinni ja lähdimme vielä kahvittelemaan ennen lähtöä. Päivä oli kaikin puolin oikein mukava, vaikka olimmekin aivan umpiväsyneitä päästessämme illalla takaisin kotiin. Olin todella ylpeä hevosistamme, ja voisin vaikka vannoa, että tämäkään kerta ei ollut viimeinen, kun osallistuisimme Metsälammen tapahtumiin!

27.06.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Jenna, tallityttö (Siuri)

Olimme Idan kanssa päättäneet osallistua Kuuralehdossa pidettävään päiväleiriin. Odotimme leiriä porukalla jo monta päivää, kunnes lopulta kyseinen lauantai koitti. Olimme tulleet Idan kanssa jo aikaisin aamulla tallille, jotta voisimme vielä hieman siistiä aluetta ja tarkistaa myös vieraskarsinat, mikäli joku haluaisi sinne majoittaa hevosensa.

Kello alkoi hiljalleen lähestyä yhdeksää, ja tallialue täyttyi vieraista ihmisistä. Juttelimme hetken aikaa Saritan kanssa, kunnes hän otti ohjat haltuunsa ja alkoi esitellä itseään sekä kertoa hieman tulevasta päivästä. Katsoin vieraita ihmisiä, ja olin jopa hieman yllättynyt, kuinka paljon porukkaa oli saapunut paikan päälle. Kun Sarita lopettu puhumisen, juttelimme hetken aikaa muiden leiriläisten kanssa ja tutustuimme hieman toisiimme. Pian kello tuli kymmenen, ja oli aika siirtyä estetunnille.

Menin päätalliin hoitamaan Arnikaa ja juttelin samalla viereisessä karsinassa olevalle Idalle, joka harjasi Apriinaa. Tammat vaikuttivat todella rauhallisilta, vaikka edessä olikin melko pitkä ja rankka päivä. Ehkä ne eivät vielä tienneet, millainen mekkala tallin ulkopuolella oli - 15 vierasta ihmistä ja yhtä monta uutta hevosta!

Saimme tammat nopeasti kuntoon ja lähdimme kentälle. Tiina odotti siellä valmiina, ja hän oli jakanut kentän kahteen osaan tuntia varten. Jäimme Idan kanssa samalle puolelle, sillä tiesimme, etteivät Arnika ja Apriina olisi ihan omassa elementissään esteradoilla. Teimme kuitenkin pitkät alkuverryttelyt ja lähdimme ylittämään ihan hyvillä mielin esteitä. Apriina onnistui kieltäytymään jopa kolmella esteellä, mutta Arnikalla ne jäivät vain yhteen kertaan ja sekin oli täysin omaa vikaani.

Esteratsastuksen jälkeen oli aika siirtyä syömään. Juttelimme leiriläisten kanssa ja tutustuimme myös henkilöön, jolta olimme ostaneet muutaman hevosen. Lisäksi saimme kuulla, että leirille oli tullut ratsastaja myös meren yli Sveitsistä. Kaikin puolin ihmiset olivat todella mielenkiintoisia ja mukavia, ja puhumista todella riitti!

Kun kello alkoi lähestyä yhtä, lähdimme valmistelemaan jälleen hevosia. Arnika vaikutti hieman levottomalta karsinassaan, mutta rauhoittui heti, kun kävelin tämän viereen harjaämpäri kädessäni. Se selvästi tiesi, että pian olisi aika taas päästä liikkumaan. Hoidimme jälleen hevosia vierekkäisissä karsinoissa ja katsoin, kuinka Apriina nuokkui paikoillaan ja antoi Idan hoitaa tätä hyvin. Pian kaikki leiriläiset olivat valmiita, ja lähdimme jälleen kentälle harjoittelemaan koulukiemuroita.

Tunti oli melko kevyt, jopa hieman leikkisä, ja se sujui kaikin puolin hyvin. En ehtinyt hirveästi seurata ympärillä olevia ratsukoita, sillä keskityin kunnolla Arnikan kanssa touhuamiseen. Tamma kulki todella upeasti allani, ja se oli niin mielettömän rauhallinen ja helppo ratsu. Tunti tuntui kuluvan todella nopeasti, ja pian olikin aika käydä välipalalla ja aloittaa hevosten valmisteleminen leikkimielistä kauneuskilpailua varten.

Pidimme Arnikaa ja Apriinaa ruohikolla riimunarun päässä, ja annoimme niiden syödä ruohoa sillä aikaa kun letitimme näiden harjoja ja teimme kukista erilaisia koristeita. Pian kokoonnuimme sovitulle paikalle, ja Sarita valitsi voittajan kaikkien hevosten joukosta. Lisäksi hän nimesi myös erikoisimman ilmestyksen, ja naureskelimme hyvillä mielin yhdessä hevoselle, joka oli päättänyt kieriä maassa juuri ennen kilpailua, ja toiselle, joka oli syönyt koristeeksi tarkoitetun seppeleen kaulaltaan. Apriina sijoittui jopa toiseksi, mutta me Arnikan kanssa emme pärjänneet.

Ilta alkoi hiljalleen laskeutua, mutta vielä oli vuorossa maastoreissu. Päätimme Idan kanssa lähteä ilman satuloita liikkeelle, sillä tiesimme reitin olevan oikein mukava istua selässä. Lähdimme tallipihalta siistissä jonossa eteenpäin, eikä kukaan hevosista lähtenyt ohittelemaan saati saanut mitään muuta kohtausta. Kaikki tuntui menevän todella hyvin, ja ilta tuntui oikein mukavalta. Uskalsin jopa antaa Arnikalle hieman pidemmät ohjat, sillä se kyllä tiesi, kuinka kulkea jonossa. Myös takanani oleva Apriina sai kulkea hieman löysemmin ohjin, sillä Ida luotti tämän käytökseen täysin. Pian saavuimme takaisin tallipihaan, ja oli aika valmistella hevoset lähtöä varten.

Laitoimme Apriinan sekä Arnikan nopeasti talliin ja menimme auttamaan muita leiriläisiä hevosten lastauksen kanssa. Juttelimme vielä hetken aikaa ihmisten kanssa, kunnes kello alkoi lähestyä yhdeksää ja ihmiset alkoivat yksi kerrallaan lähteä tallialueelta. Lopulta pihassa olivat minun lisäkseni enää Sarita ja Ida, ja jäimme hetkeksi aikaa vielä juttelemaan päivästä. Kehuimme Arnikaa sekä Apriinaa siitä, miten ne olivat niin mahdottoman hienoja hevosia tämmöisiä tapahtumia varten. Lopulta lähdimme hoitamaan vielä iltatallia ennen kotiinlähtöä. Päivä oli ollut kaikin puolin ihana, ja toivoimme, että jatkossakin pystyisimme järjestämään yhtä mukavia tapahtumia!

19.06.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siuri)

Ida ja Petra kävivät Apriinan sekä Arnikan kanssa osallistumassa Metsälammen juhannukseen:

Olimme lähteneet Idan sekä Apriinan ja Arnikan kanssa kohti Metsälammen tallia jo hyvissä ajoin. Me molemmat odotimme innolla tulevaa iltaa, sillä edellinen maastoretki kyseisellä tallilla oli ollut ihan huikea! Ajomatka sujui todella nopeasti, ja lopulta saavuimme tutulle tallille.

Aloimme lastata hevosia ulos ja talutimme ne samalle puomille, jossa olimme viimeksikin olleet Amarian sekä Raisan kanssa. Porukkaa ei ollut vielä hirveästi, mutta netissä olleen osallistujalistan mukaan meitä pitäisi olla suurin piirtein saman verran kuin viime kerran maastoreissulla. Minä jäin harjailemaan hevosia sillä aikaa, kun Ida lähti hieman kiertelemään ja katsomaan, näkyikö tallilla tuttuja naamoja. Hän tuli kuitenkin pian takaisin ja kertoi löytäneensä tallin omistajan päätallilta. Muutama tuttu tallityttökin näkyi, mutta heillä oli sen verran kiire omien hevostensa kanssa, että keskustelu jäi vain tervehtimiseen.

Laitoimme Apriinan ja Arnikan kuntoon melko nopeasti ja seurasimme sivusta, kun tallialueelle ilmestyi uusia ihmisiä. Varsinkin Apriina seisoi todella nätisti paikoillaan eikä näyttänyt välittävän edes ohi kävelevistä hevosista, mutta myös Arnika pysyi rauhallisena, joskin vieraat hevoset kiinnostivat tätä hieman enemmän. Kun varusteet oli saatu päälle, jäimme odottelemaan lisäohjeita. Kello oli noin varttia vaille kymmenen, eli lähtö olisi aivan pian edessä. Lopulta tallin omistaja ilmestyi pihaan, pyysi kaikkia kerääntymään ympärilleen ja kertoi hieman tulevasta maastoreissusta sekä ohjelmasta sen jälkeen. Pian kaikki lähtivät hakemaan hevosiaan, ja katsoimme yhdessä ratsastusjärjestyksen. Minä ja Apriina olisimme jonon loppupäässä, ja Ida ja Amaria kulkisivat heti perässämme. Lopulta kaikki olivat jonossa, osa hieman rauhallisemmin ja osa, no, ei ehkä niin rauhallisesti. Pääsimme kuitenkin lähtemään pian liikkeelle.

Kuljimme isoa tietä pitkin melko pitkän aikaa ja ohitimme muutamia talleja. Tieliikenne oli aivan ihanan hiljaista juhannusyönä, sillä kaikki olivat siirtyneet mökeilleen. Apriina käveli todella rauhallisesti eteenpäin, ja kun vilkaisin taakseni, näytti Arnikakin suorastaan nauttivan hiljaisesta kävelystä. Ida oli jopa uskaltanut antaa tällä hieman pidemmät ohjat, ja tamma kulki silmät lähes puoliummessa eteenpäin jonon mukana.

Kävelimme mukavia metsäteitä pitkin, ylitimme välillä suurempia autoteitä, ja varsinkin Pirunmetsä vaikutti suorastaan jännittävältä tähän aikaan yöstä. Keli oli oikein mukava, joskin hieman viileä, ja kaikki mukana olevat tuntuivat nauttivan matkasta. Aloimme pian saapua tutun näköiselle alueelle, ja tallin omistaja jäikin kyydistä pois. Hän lähti lämmittämään rantasaunaa iltaa varten, ja me muut jatkoimme matkaa tallille saakka.

Tallilla hyppäsin alas Apriinan selästä ja lähdin taluttamaan tätä tutulle paalulle. Kello oli noin puoli kaksitoista, ja ihmiset näyttivät samaan aikaan sekä pirteiltä että väsyneiltä. ”Menipä se nopeasti”, sanoin Idalle ja haukottelin.
”Niinpä, olisin mielelläni kävellyt vielä pidempäänkin!” hän vastasi ja alkoi nostaa satulaa pois Arnikan selästä. Minäkin jatkoin Apriinan purkamista, ja kun hevoset olivat valmiita, lähdimme viemään niitä tarhaan. Sen jälkeen haimme autosta vielä saunomisvarusteita ja lähdimme etsimään yhdessä rantasaunaa.

Suuri osa ratsastajista oli saunomassa, mutta osa oli jo mennyt nukkumaan. Lämmittelimme melko pitkään, juttelimme mukavia ja paistoimme jopa muutaman makkaran grillillä. Ida kävi uimassa, mutta minä jäin mieluummin nauttimaan saunan lämmöstä. Saunan jälkeen jotkut ihmiset jäivät vielä keräämään kukkia tyynyn alle laitettavaksi - myös minä ja Ida. Löysimme seitsemän erilaista kukkaa, ja lähdimme sitten kävelemään kohti yöpymispaikkaa.

Purimme tavarat sänkyjemme lähelle ja katsoimme ikkunasta, kuinka savu nousi rannasta päin.
”Voi ei, kokko!” sanoi Ida, ja lähdimme hetken päästä takaisin rantaan. Olimme meinanneet unohtaa koko kokon, joten lähdimme melko kiireellä juoksemaan. Onneksi sitä oltiin vasta sytyttämässä, ja se palaisi varmasti vielä pitkään.

Ihailtuamme kokkoa melko pitkään muiden hereillä olevien tallilaisten kanssa lähdimme laittamaan Arnikan sekä Apriinan talliin. Yö olisi melko viileä, eikä meillä tietenkään ollut loimia mukana. Tammat laidunsivat kaikessa rauhassa, eikä niitä tuntunut haittaavan, että haimme ne sisätilaan yöksi. Onneksi muutama karsina oli vielä vapaana, ja saimme hevoset majoitettua sisälle.

Lopulta lähdimme takaisin nukkumapaikalle, ja osa ihmisistä olikin jo sikeässä unessa. Jotkut supattelivat vielä keskenään, mutta minusta ainakin tuntui, että simahtaisin saman tien. Katsoin vielä, että kukat olivat varmasti tyynyni alla ja painoin pääni niiden päälle.
”Hyvää yötä”, sanoin vielä Idalle, joka nukkui vieressäni.
”Kauniita unia. Ja oman kullan kuvia”, hän sanoi hymyillen ja tuntui nukahtavan saman tien. Minäkin suljin silmäni ja toivoin, että juhannustaika toimisi.

17.04.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Jenna, tallityttö (Siuri)

Tänään oli ensimmäinen päiväni Kuuralehdossa. Olin eksynyt kävelyreissullani tallille muutamia päivä aiemmin ja vaihtanut muutaman sanan tallin omistajan kanssa. Hän oli toivottanut minut tervetulleeksi hoitamaan tallia, mikäli halusin. Ja minähän halusin! Siitä oli jo ainakin viisi vuotta, kun olin viimeksi ollut tekemisissä hevosten kanssa.

Olin juuri kiertämässä tammatallia, kun minua vastaan käveli tyttö ämpäri kädessään. Hän esittäytyi Idaksi ja kysyi, tahtoisinko lähteä hänen kanssaan maastoon. Yksin kun oli niin tylsä ratsastaa. Hieman vaikeroiden kieltäydyin ensin, mutta tyttö puhui minut ympäri. Hän antoi minulle kädessään olevan ämpärin, jossa luki Arnika. Ida sanoi tämän Arnikan olevan todella kiva ja kiltti hevonen hoitaa ja ratsastaa. Hän näytti minulle tamman karsinan ja sanoi itse lähtevänsä hoitamaan hevosta nimeltään Raisa.

Astuin hevosen karsinaan. Minua jännitti hieman, kun lähestyin hevosta, joka kääntyi katsomaan minua. Se kuitenkin hörähti rauhoittavasti ja jatkoi ruokakuppinsa tyhjentämistä. Otin käteeni ämpärin päällimmäisen harjan ja aloin harjata tammaa varovasti. Se ei näyttänyt olevan moksiskaan, ja ehdin jo miettiä, huomasiko hän ollenkaan minun olevan vieressään.

Harjaamisen jälkeen edessä oli kavioiden putsaus. Otin ämpäristä koukun ja astuin varovasti tamman viereen. Otin sen jalasta kiinni ja nojasin hieman tammaa kohti. Se kuitenkin nosti jalkansa todella nätisti ja antoi minun putsata kaviot. Tämä kaikki tuntui niin jännältä monen vuoden tauon jälkeen, tuntui että olin ehtinyt jo unohtaa kaiken hevosiin liittyvän.

Ida tuli pian Arnikan karsinan eteen ja lähti näyttämään minulle varustehuonetta. Otin sieltä tammalle satulan ja suitset ja menin takaisin hevosen luokse. Tamma ei tehnyt elettäkään, kun minä laitoin tälle satulan selkään. Ida taisi olla oikeassa sen suhteen, että tämä oli todella helppo hevonen. Se oli kaiken lisäksi niin pienikokoinen, että suitsia laittaessa minun ei edes tarvinnut kurottaa, jotta saisin niskahihnan korvien taakse.

Arnika oli nopeasti ratsastuskunnossa. Otin sen suitsista kiinni ja lähdin taluttamaan sitä pihalle. Ida oli Raisan kanssa juuri sopivasti samaan aikaan valmis.

Hyppäsin oven vieressä olevalta korokkeelta hevosen selkään ja huokaisin syvään. Tästä se lähtisi, ensimmäinen ratsastusreissuni vuosiin. Onneksi allani olisi turvallinen, pieni ja ennen kaikkea superkiltti hevonen!

15.04.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Annika, tallityttö (Siuri)

Kuuralehdon omistaja oli saanut aamulla soiton. Lähellä olevan toritapahtuman talutusratsu oli viime tipassa perunut tulonsa, ja nyt he olivat hevosta vailla. Paikan päältä oli soitettu ja kysytty, josko meidän talliltamme löytyisi päivän ajaksi hevonen lasten talutusratsuksi. Muita kriteerejä ei ollut, kun että pitäisi olla kiltti hevonen, joka ei olisi hirveän suuri.

Omistaja tuli puhelun jälkeen nauraen talliin ja pyysi kaikilta paikalta olevilta apua. Pitäisi löytää pieni suomenhevonen. Onneksi meillä oli hevosia moneen lähtöön, myös niitä pienempiä. Harmi vain että monet näistä pienistä hevosista olivat oreja tai muuten epäsopivia noin levottomaan tapahtumaan. Hetken mietittyämme päädyimme kuitenkin yksimielisesti nuoreen tammaan, joka oli ainakin tallialueella todella kiltti ja rauhallinen - Arnika. Tässä oli vain sellainen riski, että emme tienneet yhtään, kuinka näin nuori ja uusi tamma suhtautuisi moiseen väkijoukkoon ja meteliin. Niinpä omistaja määräsi minut laittamaan tamman kuntoon ja lähtemään sen mukaan torille taluttajaksi. Olin sen verran työskennellyt tamman kanssa, että osasin käsitellä sitä hyvin.

Toritapahtuma alkoi kymmeneltä, ja kello alkoi lähestyä uhkaavasti puolta. Pyysin Idaa avukseni harjaamaan tamman ja tarkistamaan yleisesti, että se olisi hyvässä kunnossa työskentelemään monta tuntia. Minä pakkasin sillä aikaa autoa yrittäen muistaa tärkeimmät tavarat, kuten riimunaru, satula ja kypäriä lapsille. En ollut aiemmin ollut tämän kaltaisessa tilaisuudessa, joten minua hieman jopa hermostutti. Täytyi toivoa, että Arnika pysyisi vain rauhallisena, vaikka taluttaja hieman hermoilisikin.

Lopulta hevonen oli valmis, ja se lastattiin tavaroineen hevosautoon. Ida lupasi lähteä ainakin aamusta mukaan katsomaan, että kaikki sujuisi hyvin. Hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan kohti noin kahden kilometrin päässä sijaitsevaa toria.

Kun saavuimme paikalle, väkeä oli jo jonkin verran. Kello oli viisi yli kymmenen, emme olleet kovin myöhässä. Kirpputoripöytiä oli kasattu ympäri aluetta, ja suuri lava oli pystytetty torin reunaan. Jätimme auton hieman sivummalle rauhalliselle paikalle ja nousimme autosta ulos. Ida jäi lastaamaan Arnikaa ulos. ja minä lähdin etsimään tapahtuman järjestäjää.

Kovin pitkälle minun ei tarvinnut kävellä, kun minua vastaan tuli hymyilevä noin nelikymppinen nainen. Hän tervehti ja kiitti kovasti, että olimme näin nopealla aikataululla pystyneet tuomaan paikan päälle hevosen. Hän kertoi hieman toripäivän tapahtumasta, esiintyjistä ja aikatauluista. Meille oli varattu sivummalta oma piste, ja talutusreitti kulki pienen puiston halki lammen vierestä takaisin. Kiitin naista infosta ja menin valmistelemaan tammaa.

Asetuimme Idan kanssa talutusratsastuspisteelle, jossa oli hoitopaalu odottamassa. Paikalla oli myös kolme penkkiä ja paljon tilaa levittää tavarat. Saimme Arnikaa valmistellessamme paljon katseita, ja moni tyttö taisi sanoa, että tahtoisi tänään ponin selkään.

Arnika vaikutti todella rauhalliselta, mutta eipä ihmisiä vielä ollut kovin paljoa. Laitoimme tälle satulan selkään ja suitset päähän. Hyppäsin itse ensin tamman selkään ja lähdin kävelemään sen kanssa lämmittelyksi talutusradan läpi. Rata oli mukavan rauhallinen ja autotie jäi mukavasti aivan torin toiselle puolelle. Reitti oli hyväpohjainen, ja se tosiaan vei pienelle lammelle ja sieltä toista kautta takaisin lähtöpisteelle. Arnika kulki todella rauhassa ja rentona allani, eikä se näyttänyt stressaavan yhtään uutta tilannetta. Pääsimme takaisin talutuspisteelle, ja sinne olikin ehtinyt ilmestyä jo yksi tyttö äitinsä kanssa. He kyselivät kovasti Idalta hieman talutuksesta ja varmistivat vielä, että talutus oli varmasti turvallista.

Hyppäsin alas Arnikan selästä ja vaihdoin itsekin muutaman sanan tytön äidin kanssa. Katsoimme pienelle tytölle sopivan kokoisen kypärän kolmesta vaihtoehdosta, ja laitoin Arnikan satulan jalustimet vielä lyhyemmäksi, jotta pienten lasten olisi helpompi istua kyydissä. Tyttö löysi pian kypärän, ja autoimme äitinsä kanssa yhteistuumin tytön selkään.

Lähdimme kävelemään rauhallisesti talutusreittiä. Tyttö hymyili Arnikan selässä ja toisteli sitä, kuinka iso hevonen oli - hän oli ratsastanut aiemmin vain pienellä Netta-nimisellä ponilla. Hymyilin ja nyökkäilin tytölle. Kun pääsimme takaisin lähtöpisteelle, oli hän heti kertomassa äidilleen, miten kivaa hevosen selässä oli. Äiti lupasi, että tyttö pääsisi myöhemmin uudestaan ratsastamaan, mutta ensin he kävisivät katsomassa, mitä muuta paikalla oli.

Päivän mittaan ehti käydä jos minkämoisia ihmisiä ratsastamassa. Suurin osa oli arviolta 7-vuotiaita tyttöjä, mutta mahtui mukaan myös aivan pieniä lapsia ja jopa 15-vuotias tyttö kävi ratsastamassa. Moni kyseli tallista, josta Arnika oli kotoisin ja tamma sai paljon rapsutuksia päivän aikana.

Lopulta kello alkoi lähestyä kuutta, ja toritapahtuma oli loppumaisillaan. Esiintyjiä tulisi vielä illan mittaan, mutta meidän oli hiljalleen aika lähteä takaisin kotiin. Arnika oli ollut koko päivän todella rauhallinen ja oma rento itsensä, ja se näytti melkein jopa nauttivan rauhallisista kävelyreissuista, eivätkä huutavat lapset häirinneet sitä yhtään. Olin todella ylpeä tammasta, vaikka luotinhan minä siihen, että päivä sujuisi hyvin. Oli se vaan niin hieno hevonen.


1 v - 28.02.2015
2 v - 29.03.2015
3 v - 29.04.2015
4 v - 29.05.2015
5 v - 29.09.2015
6 v - 29.01.2016
7 v - 29.05.2016
8 v - 29.09.2016
9 v - 29.01.2017
10 v - 29.05.2017
11 v - 29.09.2017
12 v - 29.01.2018
13 v - 29.05.2018
14 v - 29.09.2018
15 v - 29.01.2019
16 v - 29.05.2019
17 v - 29.09.2019
18 v - 29.01.2020
19 v - 29.05.2020
20 v - 29.09.2020
21 v - 29.01.2021
22 v - 29.05.2021
23 v - 29.09.2021
24 v - 29.01.2022