Hetken Painajainen

Kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nimi: Hetken Painajainen, "Painajainen" Rekisterinumero: VH15-018-0692
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Hetken Suomenhevoset, (VRL-03881)
Syntynyt: 29.10.2014, 8v (ikääntyy satunnaisesti) Koulutustaso: ko: heA, re: 70 cm
Säkäkorkeus: 154 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Rautias, ti Suku: 2-polvinen

KRJ-I, SLA-I, YLA1, SV-II, KV-II, VAR-II
20.05.2015: Painajainen palkittiin SV-II -palkinnolla toukokuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa!
20.06.2015: Painajainen kävi kesäkuun kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuudessa ja palasi mukanaan KV-II -palkinnon kera!
15.07.2015: Heinäkuun varsa-arviointitilaisuudesta Painajainen palasi kotiin VAR-II -palkinnon kera!
15.04.2016: Painajainen palasi huhtikuun kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudesta KRJ-I palkinnon kera pistein (7 + 42 + 25 + 20 + 11 =)105 p!
20.09.2016: Syyskuun SLA-tilaisuudessa Painajainen palkittiin SLA-I-palkinnolla! Pisteet: (12 [4-3-2-3] + 24 + 25 + 21 + 20 =) 102 p!
30.09.2016: Syyskuun YLA-tilaisuudesta Painajainen tuli kotiin mukanaan YLA1 (AP2)-palkinto! Pisteet: (40 [20+20] - 31 [19+12] - 17 - 11 - 4 =) 103 p.

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Painajainen oli hevonen, johon rakastuin heti ensi näkemältä. Kävin orin kotitallilla etsimässä uutta, hieman vanhempaa, hevosta talliimme, mutta pieni rautias varsa vei kuitenkin huomioni täysin. Se oli laitumella muiden varsojen kanssa, ja mennessäni katsomaan varsaa tarkemmin se käveli minua vastaan uteliaasti. Ori nappasi hihastani kiinni leikkisästi ja pinkoi saman tien karkuun ilosta pukitellen. Onneksi orivarsa sattui olemaan myynnissä, minun ei nimittäin tarvinnut montaa kertaa miettiä, kuka hevosista lähtisi mukaani.

Painajainen oli nimensä mukaan pienenä oikea täystuho. Se oli todella leikissä varsa, joka härnäsi vanhempia oreja laitumella ja keksi milloin mitäkin ihmisten pään menoksi. Monta kertaa se avasi karsinan oven, ennen kuin siihen tajuttiin asentaa jykevämpi lukko, eikä muutkaan riimunarun kaltaiset kiinnikkeet sitä pitänyt aloillaan. Onneksi orin kuitenkin tiedettiin löytyvän aina samasta paikasta: mistäs muualtakaan kuin naapurin ohrapellolta.

Vanhemmiten Painajainen on kuitenkin rauhoittunut kaikin puolin huimasti. Siitä on tullut todella nöyrä hevonen, jolla on kuitenkin hitunen seikkailunhalua jäljellä. Orin kanssa on todella helppo tulla toimeen, sillä se rakastaa ihmisten läheisyyttä yli kaiken ja varsinkin pelottavissa tilanteissa turvautuu tuttuun kaksijalkaiseen. Kaikenlaiset hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, ja ori malttaa seistä tarvittaessa pitkiäkin aikoja paikoillaan. Etenkin viileät suihkut kuumina kesäpäivinä ovat Painajaisen mieleen, mutta myös harjaamisesta ori nauttii paljon. Oikeastaan voisi ympäripyöreästi sanoa, että kaikki ne hetket, jolloin ori voi näyttää lojaaliutensa ihmisiä kohtaan, miellyttävät sitä.

Ratsastaessa Painajainen on todella sympaattinen hevonen. Se kuuntelee tarkasti ratsastajaa, mutta tarvitsee silti suhteellisen jämäkät ja selkeät avut. Ori ei tarvitse pitkiä alkulämmittelyjä rentoutuakseen ratsastajan alla, mutta esimerkiksi pienet maastolenkit ennen harjoituksia piristävät oria kovasti. Toimiakseen kouluradoilla Painajainen kaipaa selkäänsä osaavan ihmisen, joka pystyy näyttämään orille että siihen luotetaan ja että se osaa. Yleisesti ratsuna Painajainen on todella aktiivinen ja reipas, ja se hoitaa pyydetyt tehtävät kunnialla loppuun saakka. Sen vahvuuksia kouluradoilla ovat ehdottomasti erilaiset laukkatehtävät kuten vastalaukka ja laukanvaihto käynnin kautta.

Uudet asiat, kuten vieraat kisapaikat tai uudet kuljetusautot, saavat orin jonkin verran hermostumaan. Se pelkää hieman hevostraileria, mutta kävelee pienen venkoilun jälkeen kuitenkin ihmisen perässä sisään. Kisapaikalla ori haluaisi päästä tekemään tuttavuutta jokaisen uuden hevosen kanssa, mutta tyytyy katselemaan niitä vähän kauempaa. Loppujen lopuksi uudet jännittävät paikat saavat orin tukeutumaan ja turvautumaan ihmiseen.

Kaikin puolin Painajainen on todella ihana ja persoonallinen hevonen, joka seuraa ihmisiä kuin koiranpentu, mutta jos silmä välttää, juoksee ori jo kaukana ihmisten ulottumattomissa. Ori on yhä taitava avaamaan lukkoja ja solmuja, ja mikäli ei tahdo lähteä hevosenmetsästysreissulle, tulee karsinan ovessa oleva lukko tarkistaa kolmeen kertaan. Orilla on kuitenkin onneksi tapana tulla luokse, mikäli tätä kutsuu - kukaties kutsujalla olisi herkkuja mukanaan?


Suku

i. Unisielu
sh, trn, 154cm
KTK-III, KRJ-II, KERJ-I, ERJ-II, SLA-I
ii. Ikuisuuskehrääjä
VIR MVA Ch, KTK-II
iii. Pohjanoteeraus
evm
iie. Ilosanoma
evm
ie. Alaina
VIR MVA Ch, KTK-II
iei. Ruupetti
evm
iee. Suveriina
evm
e. Kajon Poutapilvi
sh, rt, 153cm
SV-II, KRJ-II, SLA-II
ei. Pohjanpalon Peetu
-
eii. Pukkilan Pilmeri
evm
eie. Koljalan Saana
evm
ee. Kalliomaan Vilja
-
eei. Kaskelan Mysli
evm
eee. Ikolan Meeri
evm
KATSO 5-POLVINEN SUKUTAULU

iii. Pohjanoteeraus (m, 159 cm) on kenttäpainotteinen ori, joka on menestynyt nuoruudessaan hyvin kisakentillä. Virallisesti ori on jo eläkkeellä, mutta sen kanssa käydään yhä satunnaisesti virkistämässä muistia helpoissa kenttäratsastuskisoissa. Pohjanoteeraus on ollut jonkin verran haluttu jalostukseen kisamenestyksensä vuoksi, ja oikeastaan palkintorivi onkin se ainoa syy, miksi orista halutaan jälkeläisiä; Pohjanoteeraus ei ole järjin komea tapaus, eikä loppujen lopuksi edes kovin rodunomaisen näköinen suomenhevonen.

iie. Ilosanoma (trn 154 cm) oli yleispainotteinen tamma, joka kävi näyttämässä kykyjään kenttä-, este- ja koulukisoissa. Kaikista lajeista tamma keräsi menestystä sekä mainetta, minkä lisäksi tamma kantakirjattiin 13-vuotiaana toisella palkinnolla. Valitettavasti kantakirjaustilaisuus jäi tamman viimeiseksi mahdollisuudeksi näyttäytyä yleisölle, sillä tapahtuman jälkeen kotimatkalla hevosauto joutui pahaan auto-onnettomuuteen, mikä päätti myös Ilosanoman elämän. Varsoja tamma oli saattanut maailmaan vain yhden kappaleen, joka kilpailee emänsä tavoin menestyksekkäästi yleispainotteisena.

iei. Ruupetti (rn, 140 cm)

iee. Suveriina (rn 143 cm)

eii. Pukkilan Pilmeri (vkk, 153 cm) on komea pienikokoinen ori, joka periyttää jälkeläisilleen upeaa voikkoa väritystä. Pilmeri on kisaillut menestyksekkäästi 120-senttimetrisillä rataesteillä, ja se on voittanut Suomessa monia arvokilpailuja. Ori on jättänyt jälkeensä yhteensä 12 jälkeläistä, joista moni on perinyt isänsä nöyrän ja herrasmiesmäisen luonteen.

eie. Koljalan Saana (vrt 156 cm) on estepainotteinen tamma, joka on elänyt elämänsä ratsastuskoululla. Tamman kisahistoria pitää sisällään lähinnä seurakisoja lähitalleilla, mutta taitoa sillä olisi ollut suuremmillekin kisakentille; tamma on hyvin tarkka jaloistaan ja tiputuksia tulee erittäin harvoin. Luonteeltaan Saana on hyvin kuuliainen, mistä johtuen se on monen lempihevonen ratsastuskoululla. Jälkeläisiä tamma on saanut elämänsä aikana neljä kappaletta, jotka ovat kaikki menestyneet hyvin esteradoilla.

eei. Kaskelan Mysli (vprt, 155 cm) on todellinen kouluhevonen, ja se on kerännyt suuret määrät ruusukkeita ja palkintoja. Mysli oli tarkoitus myydä heti luovutusiässä toiselle tallille, mutta se sulatti kasvattajan sydämen täysin ja jäi tämän kanssa kisaratsuksi. Jälkeläisiä ori sai nuoruusvuosinaan reilut kymmenen kappaletta, ja nykyään ori viettää eläkepäiviään kasvattajansa luona Lapissa.

eee. Ikolan Meeri (rt 146 cm) on ehtinyt elämänsä aikana nähdä toimintaa niin ratsastuskoulussa kuin aktiivisena kisaratsuna. Meeri lähti jo nuorena varsana kiertoon, ja nykyinen omistaja on tämän viides - toivottavasti myös viimeinen. Tamma omistajineen asuu Itä-Suomessa, jossa se viettää harrasteratsun elämää jalkaongelmien vuoksi. Tähän päivään mennessä Meeri on varsonut kolme hyväluonteista ja osaavaa varsaa, ja todennäköisesti se tullaan astuttamaan vielä muutamaan kertaan ennen eläkeikää.

Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
   06.02.2015 t. Mörkövaaran Isla Kajon Illusinaatio 40+ krj-sij. / SV-II, VAR-II
   06.03.2015 t. Haaveuni Ventoksen Jääharha 40+ krj-sij.
   06.05.2015 t. Pirunkorven Navinka Mörkövaaran Nimetön 40+ krj-sij.
   12.10.2015 t. Kuukarin Unetta Fiktion Valpuri 19 krj-sij.

Tarjolla jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


KRJ sijoituksia 43 kpl

16.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
17.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
20.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
20.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
21.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
21.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
22.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
23.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
23.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/28
24.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
24.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
24.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
25.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
25.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
26.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40

26.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
27.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
27.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
29.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/28
30.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
01.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
02.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
03.05.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/100
05.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/30
07.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
08.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
08.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
08.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
08.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
15.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40

16.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
18.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
19.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
19.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
20.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
20.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
21.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
22.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
24.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
27.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
28.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
29.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
29.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40

30.06.2015 - kutsu - KRJ-Cup / heB - 5/250
31.03.2016 - kutsu - KRJ-Cup / heB - 40/403

29.02.2016 - kutsu - VSR-Cup / koulu, heC - 4/66

07.09.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siguri)

”Voi hemmetin hemmetti!”

Sain juuri pyöräni nojaamaan tallin seinää vasten, kun Sarita tuli tuohtuneen näköisenä oritallista. En ehtinyt kysyä naiselta sen enempää, kun tämä huomasi minut ja käveli huokaisten luokseni.
”No se on nyt sitten taas jossain”, totesi Sarita ja alkoi katsella ympärilleen.
”Niin että mitä?” sain kysyttyä häneltä.
”No Painajainen! Se on pysynyt hyvin lukkojen sisällä jo vuoden ajan, mutta nytkö se on taas ottanut tavaksi karkailla? Samperi!”

Saritalla taisi olla takanaan huono päivä, harvemmin hän oli noin tuohtunut. Nyt ei kuitenkaan auttanut, lähdimme kumpikin hakemaan tallista riimunarut ja käymään läpi sekä tallialuetta että lähimetsiä. Yleensä Painajainen tuli luokse, kun sitä huusi, mutta tällä kertaa orista ei näkynyt jälkeäkään.
”Minne ihmeeseen se on voinut mennä?” ihmettelin ääneen.

Ehdimme etsiä oria lähes puolitoista tuntia, kunnes saimme vihdoin apua etsintöihin. Omistaja saapui hevosauton kanssa pihaan ja tuli ihmeissään kysymään, mitä puuhasimme. Kerroimme kuorossa huokaillen, että Painajainen oli livistänyt karsinastaan, mikä sai omistajan ilmeen vääntymään kummalliseksi. Ensin hän katsoi meitä pitkään kuin varmistaakseen, että olimme tosissamme, ja sitten hän räjähti sellaiseen nauruun, ettei tallialueella oltu toista kuultu. Katsoimme Saritan kanssa toisiamme kummastuneina, kun omistaja nauraa räkätti naama punaisena. Ei kai tämä nyt näin hauskaa sentään ollut?

Niinpä niin, omistaja viittoi meitä tulemaan perässämme hevosautolle samalla kun hän pyyhki naurukyyneleitä poskiltaan. Hän avasi hevosauton oven, ja ilmeemme oli varmasti näkemisen arvoinen, kun huomasimme Painajaisen seisovan paikoillaan autossa.
”Voi juma..”, ehti Sarita todeta, ja pian omistajan nauru tarttui meihinkin.

Kävi ilmi, että Saritan hoitaessa oritallia oli omistaja käynyt hakemassa Painajaisen ja ilmeisesti jättänyt oven auki. Täysin huomaamatta omistaja oli lastannut orin autoon ja käyttänyt tämän naapurikaupungissa tammojen luona. Eipä Saritalla käynyt mielessäkään, että joku olisi voinut niin nopeasti käydä lastaamassa yhden hevosen autoon - eikä toisaalta omistajallakaan käynyt mielessä ilmoittaa kenellekään, ettei Painajainen olisi tänään karsinassaan. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja Painajainen saatiin takaisin talliin.

03.09.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siguri)

Saavuin iltapäivällä maneesiin odottamaan päivän ratsukkoa. Emppu ja Painajainen saapuivat pian seurakseni, joten autoin ratsastajan selkään ja pyysin heitä aloittamaan alkukäynnit. Olin viime kerralla pyytänyt ratsukkoa saapumaan paikalle ilman satulaa, sillä tänään lähtisimme tekemään hieman tasapainoharjoituksia.

Alkukäyntien jälkeen aloimme tehdä erilaisia siirtymisiä sekä seuraavanlaista rataa toisella puolen kenttää: pitkä sivu tuli kulkea myötälaukassa, sivun lopussa tehdä täyskaarto ja jatkaa vastalaukassa pitkän sivun halki. Ennen lyhyttä sivua ratsukon tuli siirtyä raviin, pysähtyä lyhyen sivun puolivälissä, tehdä takaosankäännös ja suorittaa sama tehtävä uudelleen. Ratsastaja vaikutti ymmärtävän radan ja lähti suorittamaan sitä Painajaisen kanssa.

Rata vastalaukkoineen kaikkineen sujui erittäin hyvin ilman satulaakin. Painajainen tuntui olevan jopa hieman paremmin kuulolla, mikäli mahdollista. Varsinkin pohjetta se kuunteli upeasti, ja takaosankäännökset sujuivat erittäin hyvin. Jatkoimme radan parissa jonkin aikaa, kunnes siirryimme tekemään hetkeksi aikaa temponlisäystä pitkillä sivuilla ravissa. Ratsastajan tuli todella pitää istunta hyvänä, ettei se pomppinut orin selässä kovasti, mutta kaikin puolin lisäykset näyttivät hyvältä. Niinpä pyysin ratsastajaa siirtymään käyntiin ja antamaan orille pitkät ohjat.

Lopputunnista lähdimme tekemään hieman leikkisämpiä tehtäviä, kuten maailmanympärysmatkaa ja muutamia muita jumppatehtäviä ratsastajalle. Tämän tuli kurkottaa vastakkaisen puolen käsillä toisen puolen varpaita, mennä hevosen selälle makaamaan, koskettaa hevosen korvia ja lyödä jalat yhteen hevosen niskan päällä. Kaikin puolin Emppu selviytyi tehtävistä hyvin muutamaa horjahdusta lukuun ottamatta. Selässä hän kuitenkin pysyi ja myönsi myös, että leikkitunti oli ihan virkistävä valmennusviikon päätteeksi.

Annoin ratsukon vielä kävellä hetken aikaa pitkin ohjin uralla, kunnes oli aika siirtyä tallille. Lähdin kävelemään ratsukon kanssa yhdessä kohti oritallia, jossa hoidimme Painajaisen tarhakuntoon.

02.09.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siguri)

Tänään oli valmennusviikon toiseksi viimeinen päivä. Eilinen valmennus oli jäänyt hieman kesken sulku- ja avotaivutusten osalta, joten annoin ratsukon suorittaa itsenäisesti huolelliset alkulämmittelyt ennen kuin lähtisimme käymään läpi taivutuksia.

Kun Painajainen oli rentoutunut ratsastajan alla, lähdimme harjoittelemaan avotaivutuksia uraa pitkin. Ratsastaja asetti hevosen hyvään asentoon ja lähti sitten etenemään uralla upeassa taivutuksessa. Ihmettelin ääneen, mitä ihmettä eilisen jälkeen oikein tapahtui, sillä orihan osasi taivutukset erittäin hyvin. Ratsastaja myönsi olleensa eilisen valmennuksen lopulla jo niin väsynyt, että vika löytyi mahdollisesti sieltä päästä. Jatkoimme avotaivutuksia ensin uraa pitkin ja sitten vapaalla uralla keskihalkaisijalla.

Kun avot sujuivat hyvin, siirryimme sulkutaivutuksiin. Nekään eivät tuntuneet tuottavan ratsukolle ongelmia, kunhan ratsastaja vain viitsi asetella hevosen kunnolla ennen tehtävää. Niinpä teimme sulkujakin hetken aikaa sekä uralla että vapaalla uralla, kunnes vaihdoimme seuraavaan tehtävään.

Lähdimme tekemään laukkakahdeksikkoa ensin niin, että toinen ympyrä kuljettaisi myötälaukassa ja toinen ravissa. Sen jälkeen jatkomme kahdeksikkoa niin, että kahdeksikon keskipisteessä tuli vaihtaa laukka käynnin kautta. Lopulta jätimme myös vaihdot pois, jolloin toinen ympyrä mentiin myötä- ja toinen vastalaukassa. Ratsukon tuli todella tehdä töitä kahdeksikolla, ja se näkyi. Ratsastajan ilme oli todella keskittynyt, ja myös Painajainen kuunteli jokaista pientäkin apua tarkasti. Ratsukko kuitenkin suoritti jokaisen tehtävän kunnialla, joten annoin heille hiljalleen luvan siirtyä pitkin ohjin käyntiin.

Ratsukon suorittaessa loppukäyntejä kerroin, että seuraavan valmennuksen menisimme ilman satulaa - ratsastajan tuli siis varautua tasapainottelemaan kunnolla!

01.09.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siguri)

Painajainen oli viettänyt edellisenä päivänä vapaapäivää, ja se todella näkyi. Ori tuntui tarvitsevan tänään normaalia pidemmät alkulämmittelyt rentoutuakseen ratsastajan alla, mutta onneksi meillä oli hyvin aikaa. Teimme erilaisia siirtymisiä, voltteja, kiemurauria ja vastalaukkaharjoituksia, kunnes ratsukko alkoi vaikuttaa valmiilta päivän varsinaisiin tehtäviin.

Lähdimme harjoittelemaan lisättyjä askellajeja uralla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ratsukon tuli kulkea pitkät sivut lisättynä ja hidastaa vauhti normaaliin ennen lyhyttä sivua. Emppu ja Painajainen lähtivät hyvillä mielin työskentelemään, ja ensimmäinen lisäys sujui oikein mallikkaasti. Toisella kerralla tehtävä näytti enemmän temponlisäykseltä, mutta Emppu tsemppasi huomattavasti seuraavaa pitkää sivua varten. Muutaman epäonnistumisen jälkeen lisäykset alkoivat sujua niin hyvin, että uskalsimme siirtyä suorittamaan tehtävää ravissa.

Lisäykset ravissa onnistuivat jopa paremmin kuin käynnissä, sillä ratsukko oli saanut ideasta kiinni. Muutimme rataa hieman, ja ratsukon tuli tehdä tiimalasin muotoista kuviota lyhyillä sivuilla sekä lävistäjillä. Koska lisäykset näyttivät todella hyviltä, annoin ratsukon suorittaa tehtävää jonkin aikaa itsenäisesti ja jäin itse ihailemaan vierestä ratsukon liikkumista.

Lisäysten jälkeen lopputunnista aloimme vielä harjoitella avo- sekä sulkutaivutusta käynnissä. Ne eivät kuitenkaan tuntuneet tänään onnistuvan ollenkaan, joten muutaman yrityksen jälkeen siirryimme loppuverryttelyihin ja totesin ratsastajalle, että tässä olikin meille huomisen valmennuksen ohjelma.

30.08.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siguri)

Valmennusviikon toisen päivän aloitimme lämmittelemällä maapuomeilla. Emppu ja Painajainen olivat valmennuksen alusta asti todella motivoituneita työskentelemään, joten askelten pidentämiset ja lyhentämiset puomien avuilla onnistuivat odotettua paremmin. Laitoimme puomeja myös kaarevalle uralle sekä joka toisen välin lyhemmäksi ja joka toisen pidemmäksi, ja ratsukko selätti vaikeatkin tehtävät erinomaisesti.

Puomilämmittelyjen jälkeen aloitimme laukkatyöskentelyn. Teimme ensin muutamia ravi-laukka-käynti-siirtymisiä uralla, jotta Painajainen saataisi kunnolla avuille. Siirtymisten jälkeen lähdimme tekemään myötälaukassa pääty-ympyröitä, joiden aikana Painajainen meinasi hieman työntyä sisäänpäin ympyrältä. Ratsastaja sai kuitenkin orin kulkemaan halutulla uralla, joten työskentely alkoi näyttää todella hyvältä.

Jatkoimme laukkaharjoituksia keskiympyrällä ensin myötälaukassa, ja kun se näytti erittäin mallikkaalta, siirryimme vastalaukkaan. Tasapainon löytäminen oli ratsukolla hieman hukassa, mutta ratsastajan suoristamisen sekä muutaman siirtymisen jälkeen ratsukko löysi hyvän, aktiivisen ja tasapainoisen vastalaukan.

Jatkoimme ympyrällä työskentelyä, kunnes oli aika lopetella. Annoin ratsukon suorittaa huolelliset loppukäynnit, sillä tunti oli ollut melko rankka. Huomenna olisi vapaapäivä, mutta jatkaisimme työskentelyä tästä torstaina. Kiitin ratsukkoa hyvästä valmennuksesta ja annoin heidän palata tallille, kun itse jäin siivoamaan puomeja sivuun.

29.08.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siguri)

Tänään pyörähti käyntiin valmennusviikon ensimmäinen päivä. Odotin maneesissa valmiina, kun Emppu ja Painajainen astelivat sisään. Pyysin ratsukkoa suorittamaan itsenäiset alkulämmittelyt ja jäin itse seuraamaan sivusta, kuinka ratsastaja ja hevonen pelasivat yhteen.

Alkulämmittelyjen jälkeen päätimme käydä aivan perusasioita läpi. Aloitimme siirtymisistä, jotka sujuivat ratsukolta oikein hyvin, sillä ratsastaja osasi käsitellä Painajaista hyvin napakoilla avuilla. Teimme alkuun myös hetken aikaa voltteja sekä kiemurauria, jotta saisimme orin varmasti kaikkialta auki. Kun ori alkoi hiljalleen rentoutua kunnolla ratsastajan alla, pääsimme aloittamaan päivän varsinaiset tehtävät.

Teimme ratsukon kanssa muutamia pohkeenväistötehtäviä ensin uralla ja sitten halkaisijalla vapaalla uralla. Painajainen kulki todella upeasti ohjan ja pohkeen välissä, ja se todella kuunteli ratsastajaa. Raviväistöt tuottivat Empulle ensin hieman ongelmia, sillä hän teki tarvittavat pidätteet liian myöhään, jolloin myös Painajainen reagoi myöhässä, mutta muutaman virheen jälkeen myös raviväistöt sujuivat ongelmitta.

Tunnin lopuksi pyysin ratsukkoa vielä siirtymään keskiympyrälle laukkaan. Painajaisen takajalat jäivät ensimmäisillä kierroksilla lähes laahaamaan maassa ja laukka oli hyvin tahmeaa, mutta napakoilla avuilla ratsastaja sai lopulta Painajaisen liikkumaan halutulla tavalla. Kun laukka sujui molempiin suuntiin hyvin, annoin ratsukolle luvan siirtyä käyntiin pitkin ohjin. Tästä oli hyvä aloittaa valmennusviikko!

28.08.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siguri)

Kuuralehdon omistaja oli soittanut minulle eräänä lauantaiaamuna ja kysynyt, olisiko minulla kiinnostusta tulemaan paikalle ja viettämään muutaman hevosen kanssa tehovalmennusviikon. Kalenterini näytti tyhjää jo parin viikon päähän, joten lupasin aloittaa valmennukset kyseisen viikon maanantaina. Niinpä aloin suunnitella hieman etukäteen tulevia valmennuksia ja kävin paikan päällä myös ratsastamassa valmennettavat hevoset kertaalleen, jotta tiesin, mitä minulla oli vastassa.

Painajainen kauhistutti minua jo nimensä puolesta, mutta paikalle päästyäni naurahdin, kuinka väärän nimen ori olikaan saanut. Se antoi minun hoitaa itsensä liikauttamatta korvaansakaan ja seurasi minua kiltisti maneesiin. Orista huomasi, että se oli viettänyt pitkän kesän laitumilla, sillä pieni heinämaha oli piilottanut lihakset alleen. Onneksi siitäkin päästäisi kovalla liikunnalla eroon.

Ratsastushetki sujui Painajaisen kanssa erittäin hyvin, ja pääsin nopeasti jyvälle siitä, millainen ori oli ratsastaa. Niinpä annoin sen kulkea loppuajan pitkin ohjin kenttää ympäri ja mietin loppuun tulevan valmennusviikkomme. Ratsastuksen jälkeen lähdimme kulkemaan takaisin tallille, jossa purin orin varusteet sen yltä ja laitoin tämän iltakuntoon. Hieno hevonen, kieltämättä, meille tulisi oikein hyvä viikko.

08.08.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: vieraileva talliapulainen (Sylvester)

Tunti meni yllättävän nopeasti, vaikka vain istuskelin orin harjalaatikon vieressä tallikäytävällä ja luin hänen hoitokirjaa, johon sain pian lisätä omat merkintäni. Valmennukseen mennyt daami talutti Painajaisen luokseni ja kitti poistuessaan. Taputin hikistä Painajaista kaulalle ja talutin hänet pesuboksiin suoraan napaten samalla riimun mukaani. Leppoisa Painajainen seurasi kiltisti ja asettui oikeinpäin karsinaan. Riisuin varusteet ja laskin ne lähinnälle vapaalle satulapuomille, kuolaimet koukkuun ja pintelit hätäpäissään nopeasti mytyksi seinänviereen. Laskin hanasta kylmää vettä ensin lattialle etsien sopivampaa lämpötilaa, ori seisoi kiltisti paikallaan. Äkkäsin läheltä vesisankkoja johon laskun orille juomavettä, hyvin näyttikin maistuvan. Orin juotua laitoin letkun uudelleen päälle ja suikuttelin hikisimmät kohdat ja jalat erikseen viileämmällä vedellä. Vedet vedin hikiviilalla pois ja talutin orin akaisin käytävälle ja kiinnimin molemminpuolin. Harjasin orin dandyllä ja siistin jalat. Kaviot puhdistin ja pään harjasin. Kuivattelmaan ori pääsi omana karsinaansa, jonne oli jaettu päiväheinät. Tyytyväisenä ori astui karsinaansa ja asteli heinien luo. Suljin karsinanoven ja menin viemään satulan paikoilleen, pesin kuolaimet ja vein ne satulan luo. Pintelin nappasin lattialta mukaan ja kiikutin harjalaatikolle, jossa harjasin hiekkaa pois ennen rullalle kiertämistä. Kirjoitin hoitovihkoon mahdollisimman selvällä ja kauniilla käsialalla mitä olimme tehneet ja että varusteet ovat asiallisesti puhdistettu. Laitoin ihanan (kliseisesti) <3:lla Sylvester, jota toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa. Vein harjalaatikon paikoilleen ja kävin ilmoittautumassa tilan emännälle.

08.08.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: vieraileva talliapulainen (Sylvester)

Olin lupautunut avuksi Kuuralehdon hevostilalle ja ensimmäinen pestini oli tietenkin karsnoiden siivous, no ei vaiskaan! Sain hoidettavakseni valmennustunniste Painajaisen, joka enteili pahaa jo nimestään. Tallin omistaja vei minut orin karsinalle ja odottamani ihmissyöjä vaihtuikin säyseäksi ja erittäin komiaksi oriksi, joka omistajan mukaan nautti harjauksesta. Olin helpottunut etten saanut painajaista vaan mukavanlaisen Painajaisen. Siirsin orin tallin käytävälle ja kiinnitin sen molemminpuolin riimustaan kiinni tallin käytävälle. Minulle tuotiin orin varusteet ja ohjeistus suullisesti. Kuin armeijassa tein lippaanvedon kannat napsahtaen ja kiitin tehtävästä.

Avasin orin harjalaatikon ja kaivoin sieltä kaipaamani kumisuan ja dandyn. Ori katseli minua kiinnostuneena samalla varmasti toivoen odotettua herkkua. Valittelin tilannetta ettei herkkuja tänään löytyisi ainakaan minulta, ori hengähti syvään, katsoi harjoja ja jämähti niille sijoilleen. Juttelin Painajaiselle mukavia samalla, kun kuljetin kumisukaa pyörivin voimakkain liikkein orin kaulalta alkaen kohti lautasia. Pyyhin dandyllä irronneet karvat ja pienen pölyn lattialle. Klassista. Orin karva oli lyhyt, siisti ja kiiltävä. Ori ei selvästikään viettänyt talvipakkasia ulkona ilman loimea kuten omat mammutit.

Harjattuani orin kertaalleen heitin kumisuan laatikkoon ja harjasin orin jalat ja selvitin vuohistupsut puhtaiksi. Seuraavaksi valikoin pääharjan, jolloin riimu tuli siirtää orin kaulalle. Painajainen ei ollut niinkseenkään hoitotoimenpiteistäni vaan nökötti paikallaan, katsoi hieman hämmästellen minua, uutta henkilöä, mutta tasainen puheentulva sai hänetkin varmasti väsyneeksi.

Päänharjauksen jälkeen oli kavioiden vuoro. Kavioista siirryin nopeaan selvitykseen harjan ja hännän kanssa, mutta kello alkoi tikittää kovaa vauhtia kohti tasaa. Nyt pitäisi kääräistä orille pintelit ja satuloida. Pintelöinti meni kuin vanhasta muistista ja orin yhteistyökyky vain helpotti tilannetta. Satuloinnissa pientä luimauttelua, mutta ei suurempaa kommenttia. Vyön sai juuri ensimmäiselle rei'älle ja pian valmennuskeen menevä ratsastaja saapui. Laitoin nopeasti vielä suitset päätän ja kerroin vyön olevan ensimmäisessä rei'ässä. Ratsastaja kiitti ja ottin orin riimun tämän kaulalta pois. Palaavat tunnin päästä, hän sanoi, ja lähti orin kanssa ulos.

06.08.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: vieraileva talliapulainen (Salazar)

Pakko myöntää, että olin hieman ennakkoluuloinen saapuessani valmentamaan minulle ennestään tuntematonta Painajaista. Orin nimestä olin saanut mielikuvia, joiden perusteella olin valmistautunut siihen, että paikan päällä minua odottaisi haastava hevonen. Mutta mitä vielä, valmennuksen pyörähdettyä käyntiin jouduin nielemään äskeiset ajatukseni todetessani omin silmin, että maneesissa verrytteli mitä kiltein ja sympaattisin pikku ori. Tänään treenaisimme pohkeenväistöjä sekä laukannostoja pysähdyksestä. Verkkojen jälkeen ratsukko aloitti pohkeenväistöt ensin käynnissä. Painajainen oli varsin pehmeä avuille ja väisti kumpaakin pohjetta sujuvan näköisesti. Väistö säilyi koko sen ajan kuin oli tarkoituskin ja näytti hienolta ratsastajan pitäessä oria melko koottuna. Otimme samaa tehtävää vielä ravissa. Painajainen oli reipasaskelinen hevonen, joten raviväistöissä ratsastaja sai kiinnittää enemmän huomiota siihen, että runko pysyi lyhyenä ja vauhti minimissä. Laukkatehtävää varten halusin nähdä muutaman siistin pysähdyksen käynnistä tehtynä ja varmistaa, että ratsastaja sai hevosen seisomaan rauhassa paikoillaan. Kuski ei oikein tuntunut luottavan siihen, että hevonen jäisi paikoilleen, joten hän varmisteli asiaa jättämällä paineen ohjiin vielä sen jälkeenkin, kun Painajainen oli jo pysähtynyt. Tämä johti siihen, että hevonen alkoi seisomisen sijaan peruuttaa pää ylhäällä. Otimme pysähdyksen uudestaan ja tällä kerralla neuvoin ratsastajaa löysäämään tuntumaa suuhun heti, kun ori lopetti kävelemisen. Ohjan löysääminen ratkaisi peruutusongelman ja samalla kuskin pelko todistettiin vääräksi, sillä Painajainen ei lähtenyt yksinään liikkeelle vaan odotti myötämielisen näköisenä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Herkästi apuihin reagoivana hevosena ori nosti molemmat laukat ilman ainuttakaan askelta muissa askellajeissa. Valmennus oli onnistunut kaikkien asioiden osalta todella hyvin, enkä voinut muuta kuin ihailla Painajaista, jota olin alussa niin kovin epäillyt.

23.04.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Annika, tallityttö (Siguri)

Tallin omistaja oli soittanut minulle edellisenä iltana. Hän oli pyytänyt minua avuksi jo heti aamusta laittamaan muutaman hevosen kisakuntoon. Tallilta oltiin lähdössä koulukisoihin toiselle puolen Suomea kolmen hevosen voimin, joten apukädet olivat tarpeen. Lähdin mielelläni auttamaan hevosten kanssa ja olin tallilla aamulla jo ennen kuutta.

Painajainen oli ollut yön pihalla, sillä keli oli ollut mukavan lämmin, vaikka elettiin vasta huhtikuuta. Kävin hakemassa orin laitumelta ja talutin sen sisälle omaan karsinaansa. Hain harjasangon varustehuoneesta ja palasin takaisin Painajaisen luokse. Se näytti olevan todella pirteä ja selkeästi valmiina lähtemään kisareissulle. Harjasin orin päästä häntään saakka ja putsasin tämän kaviot. Ajattelin aikani kuluksi myös letittää orin harjan yhdelle palmikolle, vaikka se saattaisikin purkautua matkan aikana. Tein kuitenkin tiukan letin, joka hyvällä tuurilla kestäisikin iltaan saakka siistinä.

Kun ori oli päällisin puolin hoidettu, lähdin hakemaan sille kuljetussuojia. Törmäsin matkalla tallin omistajaan, joka kertoi autojen olevan jo pakatut. Hän kysyi myös minua mukaan reissulle, mutta jouduin kieltäytymään, sillä olin sopinut päiväksi jo muuta menoa. Hain kuitenkin kuljetussuojat varustehuoneesta ja lähdin hoitamaan orin loppuun asti.

Kun Painajainen oli lopulta valmis, lähdin taluttamaan sitä ulos. Lastaus onnistui tuttuun tapaan todella helposti, ja lopulta Painajainen oli valmiina lähtemään matkalle. Suljin trailerin oven vielä perässäni ja lähdin etsimään omistajaa, jos tallilla olisi vielä jotain, mitä voisin tehdä. Kaikki tärkeä oli kuitenkin jo hoidettu, joten lähdin hiljalleen pyöräilemään takaisin kotiin ja jatkamaan kesken jääneitä yöuniani.

12.03.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siguri)

Ida ja Petra kävivät osallistumassa Walman ja Painajaisen kanssa Metsälammen maalistmaastoon:

Olimme tulleet Petran kanssa tallille jo aikaisin aamulla, vaikka tänään olikin lauantai. Olimme saaneet tallityöt hoidettua nopeasti, joten menimme istahtamaan hoitajien huoneeseen ja miettimään tekemistä päiväksi. Koska kummallakaan ei ollut ideoita, päätimme katsoa tallin kannettavalta, olisiko lähialueella jotakin päivätapahtumaa. Melko automaattisesti avasimme myös Metsälammen sivut katsoaksemme tulevia tapahtumia, emmekä olleet uskoa, kun näimme erään maalismaasto-nimellä toimivan maastoretken tänään. Tänään?! Kuinka tuo tapahtuma olikaan voinut mennä meiltä ohi? Petra otti saman tien puhelimen käteensä, soitti Metsälammen omistajalle, joka onneksemme varmisti maastoon vielä mahtuvan. Seuraavaksi oli edessä pikainen hevosten päättäminen, pakkaaminen ja lähteminen - onneksi maasto alkoi vasta yhdeltä!

Aamun kiireestä ja hieman ongelmaisesta lastauksesta huolimatta matka sujui todella nopeasti ja rattoisasti tallille. Olimme päättäneet ottaa tällä kertaa mukaan Walman sekä pitkän pohdinnan jälkeen Painajaisen. Painajainen oli ori, mutta ainakin kotitallilla se pystyi täysin ongelmitta työskentelemään tammojen kanssa samassa tilassa. Toivoimme myös, että voisimme kulkea jonon perällä ihan siitä syystä, jos Painajaisen kanssa koituisikin jotain ongelmaa.

Saapuessamme tallille kello oli jo kaksitoista. Lastasimme hevoset nopeasti ulos ja jäimme hoitamaan niitä pihaan. Petra kävi kiertämässä tallialuetta sillä aikaa kun minä harjasin hevosia puhtaiksi matkan jäljiltä. Hän tuli kuitenkin pian takaisin auttamaan minua ja kertoi nähneensä myös tuttuja kasvoja.

Ehdimme juuri ennen yhtä varustaa hevoset. Moni oli jo ratsujensa kanssa lämmittelemässä tallipihalla, mutta osa oli vielä sisällä hoitamassa hevosiaan kaikessa rauhassa. Pian myös tallin omistaja ilmestyi tuttuun tapaansa paikalle, ja pääsimme lähtemään maastoon. Onneksi Painajainen sai kulkea jonon hännillä, vaikka kaikin puolin se vaikuttikin rauhalliselta ottaen huomioon uuden ympäristön ja uudet hevoset.

Lähdimme kulkemaan tutun oloisia polkuja - tällä kertaa tosin eri suuntaan kuin normaalisti. Walma kulki allani todella energisenä, mutta se pysyi hyvin jonossa. Painajainen taas kulki meidän perässämme erittäin rauhallisena ja rentona, ja Petra uskalsi pitää tällä jopa melko pitkiä ohjia. Maa oli jo osittain sulanut loskaksi, mutta se tuntui silti kaikin puolin hyvältä maastolenkkiä varten.

Kuljimme metsissä, teillä ja niityillä, ja kieltämättä aika kului todella rattoisasti. Keli oli mitä parhain, ja osallistujillakin vaikutti olevan ihan mukavaa. Hiljalleen palasimme takaisin tutulle tielle, joka vei meidät takaisin tallille. Puolitoistatuntinen kului todella nopeasti, ja siinä ajassa Walmakin ehti rauhoittua todella hyvin.

Tallille saapuessamme laitoimme hevoset jälleen pihalle kiinni ja pakkasimme näiden varusteet autoon sitä mukaan kun otimme ne pois. Hevoset eivät vaikuttaneet suoranaisesti väsyneiltä, vaan ennemminkin äärettömän rentoutuneilta matkan jäljiltä. Ne seisoivat vierekkäin rauhallisesti, eikä niitä tuntunut haittaavan ympärillä pyörivät ihmiset ja ratsukot.

Kun Painajainen ja Walma olivat valmiita, lastasimme ne autoon ja lähdimme Petran kanssa vielä ihmisten pariin kahville. Suurin osa oli jo päässyt paikalle, mutta osa hoiti vielä hevosiaan kuntoon. Kävimme juttelemassa muutaman ihmisen kanssa, joiden kanssa olimme aikaisemmissa tapahtumissa tutustuneet. Jäimme melko pitkäksi aikaa viettämään iltapäiväämme tallilaisten kanssa, sillä meno oli ihan erilaista kuin meillä Kuuralehdossa - porukkaa todella oli paljon ja kaikki tuntuivat olevan hyviä ystäviä keskenään, vaikka osa olikin täällä vasta ensimmäisiä kertoja.

Kellon liikkuessa eteenpäin päätimme mekin lopulta lähteä takaisin kotiin. Kiitimme omistajaa ja muita ihmisiä mukavasta päivästä ja lähdimme kohti hevosautoa, jonka ajaminen jäi jälleen Petran huoleksi. Onneksi suuret tiet olivat jo sulaneet, joten kotimatka oli sen suhteen helppo.

Kuuralehdossa otimme hevoset autosta ulos ja talutimme niitä hetken aikaa pihamaalla. Painajainen roikutti päätään rentona ja kulki rauhallisin askelin. Walma taas kulki eteenpäin korvat pystyssä ja katseli jatkuvasti ympärilleen. Pian päätimme lähteä Petran kanssa eri teille: minä Walman kanssa tammatalliin ja Petra Painajaisen kanssa oritalliin.