Hetken Painajainen

Kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nimi: Hetken Painajainen, "Painajainen" Rekisterinumero: VH15-018-0692
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Sachiyo (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Hetken Suomenhevoset, (VRL-03881)
Syntynyt: 29.10.2014, 8v (ikääntyy satunnaisesti) Koulutustaso: ko: heA, re: 70 cm
Säkäkorkeus: 154 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Rautias, ti Suku: 2-polvinen

KRJ-I, SV-II, KV-II, VAR-II
20.05.2015: Painajainen palkittiin SV-II -palkinnolla toukokuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa!
20.06.2015: Painajainen kävi kesäkuun kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuudessa ja palasi mukanaan KV-II -palkinnon kera!
15.07.2015: Heinäkuun varsa-arviointitilaisuudesta Painajainen palasi kotiin VAR-II -palkinnon kera!
15.04.2016: Painajainen palasi huhtikuun kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudesta KRJ-I palkinnon kera pistein (7 + 42 + 25 + 20 + 11 =)105 p!

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Painajainen oli hevonen, johon rakastuin heti ensi näkemältä. Kävin orin kotitallilla etsimässä uutta, hieman vanhempaa, hevosta talliimme, mutta pieni rautias varsa vei kuitenkin huomioni täysin. Se oli laitumella muiden varsojen kanssa, ja mennessäni katsomaan varsaa tarkemmin se käveli minua vastaan uteliaasti. Ori nappasi hihastani kiinni leikkisästi ja pinkoi saman tien karkuun ilosta pukitellen. Onneksi orivarsa sattui olemaan myynnissä, minun ei nimittäin tarvinnut montaa kertaa miettiä, kuka hevosista lähtisi mukaani.

Painajainen oli nimensä mukaan pienenä oikea täystuho. Se oli todella leikissä varsa, joka härnäsi vanhempia oreja laitumella ja keksi milloin mitäkin ihmisten pään menoksi. Monta kertaa se avasi karsinan oven, ennen kuin siihen tajuttiin asentaa jykevämpi lukko, eikä muutkaan riimunarun kaltaiset kiinnikkeet sitä pitänyt aloillaan. Onneksi orin kuitenkin tiedettiin löytyvän aina samasta paikasta: mistäs muualtakaan kuin naapurin ohrapellolta.

Vanhemmiten Painajainen on kuitenkin rauhoittunut kaikin puolin huimasti. Siitä on tullut todella nöyrä hevonen, jolla on kuitenkin hitunen seikkailunhalua jäljellä. Orin kanssa on todella helppo tulla toimeen, sillä se rakastaa ihmisten läheisyyttä yli kaiken ja varsinkin pelottavissa tilanteissa turvautuu tuttuun kaksijalkaiseen. Kaikenlaiset hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, ja ori malttaa seistä tarvittaessa pitkiäkin aikoja paikoillaan. Etenkin viileät suihkut kuumina kesäpäivinä ovat Painajaisen mieleen, mutta myös harjaamisesta ori nauttii paljon. Oikeastaan voisi ympäripyöreästi sanoa, että kaikki ne hetket, jolloin ori voi näyttää lojaaliutensa ihmisiä kohtaan, miellyttävät sitä.

Ratsastaessa Painajainen on todella sympaattinen hevonen. Se kuuntelee tarkasti ratsastajaa, mutta tarvitsee silti suhteellisen jämäkät ja selkeät avut. Ori ei tarvitse pitkiä alkulämmittelyjä rentoutuakseen ratsastajan alla, mutta esimerkiksi pienet maastolenkit ennen harjoituksia piristävät oria kovasti. Toimiakseen kouluradoilla Painajainen kaipaa selkäänsä osaavan ihmisen, joka pystyy näyttämään orille että siihen luotetaan ja että se osaa. Yleisesti ratsuna Painajainen on todella aktiivinen ja reipas, ja se hoitaa pyydetyt tehtävät kunnialla loppuun saakka. Sen vahvuuksia kouluradoilla ovat ehdottomasti erilaiset laukkatehtävät kuten vastalaukka ja laukanvaihto käynnin kautta.

Uudet asiat, kuten vieraat kisapaikat tai uudet kuljetusautot, saavat orin jonkin verran hermostumaan. Se pelkää hieman hevostraileria, mutta kävelee pienen venkoilun jälkeen kuitenkin ihmisen perässä sisään. Kisapaikalla ori haluaisi päästä tekemään tuttavuutta jokaisen uuden hevosen kanssa, mutta tyytyy katselemaan niitä vähän kauempaa. Loppujen lopuksi uudet jännittävät paikat saavat orin tukeutumaan ja turvautumaan ihmiseen.

Kaikin puolin Painajainen on todella ihana ja persoonallinen hevonen, joka seuraa ihmisiä kuin koiranpentu, mutta jos silmä välttää, juoksee ori jo kaukana ihmisten ulottumattomissa. Ori on yhä taitava avaamaan lukkoja ja solmuja, ja mikäli ei tahdo lähteä hevosenmetsästysreissulle, tulee karsinan ovessa oleva lukko tarkistaa kolmeen kertaan. Orilla on kuitenkin onneksi tapana tulla luokse, mikäli tätä kutsuu - kukaties kutsujalla olisi herkkuja mukanaan?


Suku

i. Unisielu
sh, trn, 154cm
KTK-III, KRJ-II, KERJ-I, ERJ-II, SLA-I
ii. Ikuisuuskehrääjä
VIR MVA Ch, KTK-II
iii. Pohjanoteeraus
evm
iie. Ilosanoma
evm
ie. Alaina
VIR MVA Ch, KTK-II
iei. Ruupetti
evm
iee. Suveriina
evm
e. Kajon Poutapilvi
sh, rt, 153cm
SV-II, KRJ-II, SLA-II
ei. Pohjanpalon Peetu
-
eii. Pukkilan Pilmeri
evm
eie. Koljalan Saana
evm
ee. Kalliomaan Vilja
-
eei. Kaskelan Mysli
evm
eee. Ikolan Meeri
evm

i. Sukuselvitys tulossa.

e. Sukuselvitys tulossa.

Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
   06.02.2015 t. Mörkövaaran Isla Kajon Illusinaatio 40+ krj-sij. / SV-II, VAR-II
   06.03.2015 t. Haaveuni Ventoksen Jääharha 40+ krj-sij.
   06.05.2015 t. Pirunkorven Navinka Mörkövaaran Nimetön 40+ krj-sij.
   12.10.2015 t. Kuukarin Unetta Fiktion Valpuri 19 krj-sij.

Tarjolla jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


KRJ sijoituksia 43 kpl

16.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
17.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
20.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
20.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
21.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
21.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
22.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
23.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
23.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/28
24.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
24.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
24.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
25.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
25.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
26.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40

26.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
27.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
27.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
29.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/28
30.04.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
01.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
02.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
03.05.2014 - kutsu - KRJ / heA - 2/100
05.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/30
07.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
08.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
08.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40
08.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
08.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/30
15.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40

16.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
18.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
19.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
19.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
20.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 6/40
20.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
21.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 2/40
22.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
24.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
27.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 4/40
28.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 3/40
29.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 5/40
29.05.2015 - kutsu - KRJ / heA - 1/40

30.06.2015 - kutsu - KRJ-Cup / heB - 5/250
31.03.2016 - kutsu - KRJ-Cup / heB - 40/403

29.02.2016 - kutsu - VSR-Cup / koulu, heC - 4/66

08.08.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: vieraileva talliapulainen (Sylvester)

Tunti meni yllättävän nopeasti vaikka vain istuskelin orin harjalaatikon vieressä tallikäytävällä ja luin hänen hoitokirjaa, johon sain pian lisätä omat merkintäni. Valmennukseen mennyt daami talutti Painajaisen luokseni ja kitti poistuessaan. Taputin hikistä Painajaista kaulalle ja talutin hänet pesuboksiin suoraan napaten samalla riimun mukaani. Leppoisa Painajainen seurasi kiltisti ja asettui oikeinpäin karsinaan. Riisuin varusteet ja laskin ne lähinnälle vapaalle satulapuomille, kuolaimet koukkuun ja pintelit hätäpäissään nopeasti mytyksi seinänviereen. Laskin hanasta kylmää vettä ensin lattialle etsien sopivampaa lämpötilaa, ori seisoi kiltisti paikallaan. Äkkäsin läheltä vesisankkoja johon laskun orille juomavettä, hyvin näyttikin maistuvan. Orin juotua laitoin letkun uudelleen päälle ja suikuttelin hikisimmät kohdat ja jalat erikseen viileämmällä vedellä. Vedet vedin hikiviilalla pois ja talutin orin akaisin käytävälle ja kiinnimin molemminpuolin. Harjasin orin dandyllä ja siistin jalat. Kaviot puhdistin ja pään harjasin. Kuivattelmaan ori pääsi omana karsinaansa, jonne oli jaettu päiväheinät. Tyytyväisenä ori astui karsinaansa ja asteli heinien luo. Suljin karsinanoven ja menin viemään satulan paikoilleen, pesin kuolaimet ja vein ne satulan luo. Pintelin nappasin lattialta mukaan ja kiikutin harjalaatikolle, jossa harjasin hiekkaa pois ennen rullalle kiertämistä. Kirjoitin hoitovihkoon mahdollisimman selvällä ja kauniilla käsialalla mitä olimme tehneet ja että varusteet ovat asiallisesti puhdistettu. Laitoin ihanan (kliseisesti) <3:lla Sylvester, jota toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa. Vein harjalaatikon paikoilleen ja kävin ilmoittautumassa tilan emännälle.

08.08.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: vieraileva talliapulainen (Sylvester)

Olin lupautunut avuksi Kuuralehdon hevostilalle ja ensimmäinen pestini oli tietenkin karsnoiden siivous, no ei vaiskaan! Sain hoidettavakseni valmennustunniste Painajaisen, joka enteili pahaa jo nimestään. Tallin omistaja vei minut orin karsinalle ja odottamani ihmissyöjä vaihtuikin säyseäksi ja erittäin komiaksi oriksi, joka omistajan mukaan nautti harjauksesta. Olin helpottunut etten saanut painajaista vaan mukavanlaisen Painajaisen. Siirsin orin tallin käytävälle ja kiinnitin sen molemminpuolin riimustaan kiinni tallin käytävälle. Minulle tuotiin orin varusteet ja ohjeistus suullisesti. Kuin armeijassa tein lippaanvedon kannat napsahtaen ja kiitin tehtävästä. Avasin orin harjalaatikon ja kaivoin sieltä kaipaamani kumisuan ja dandyn. Ori katseli minua kiinnostuneena samalla varmasti toivoen odotettua herkkua. Valittelin tilannetta ettei herkkuja tänään löytyisi ainakaan minulta, ori hengähti syvään, katsoi harjoja ja jämähti niille sijoilleen. Juttelin Painajaiselle mukavia samalla, kun kuljetin kumisukaa pyörivin voimakkain liikkein orin kaulalta alkaen kohti lautasia. Pyyhin dandyllä irronneet karvat ja pienen pölyn lattialle. Klassista. Orin karva oli lyhyt, siisti ja kiiltävä. Ori ei selvästikään viettänyt talvipakkasia ulkona ilman loimea kuten omat mammutit. Harjattuani orin kertaalleen heitin kumisuan laatikkoon ja harjasin orin jalat ja selvitin vuohistupsut puhtaiksi. Seuraavaksi valikoin pääharjan, jolloin riimu tuli siirtää orin kaulalle. Painajainen ei ollut niinkseenkään hoitotoimenpiteistäni vaan nökötti paikallaan, katsoi hieman hämmästellen minua, uutta henkilöä, mutta tasainen puheentulva sai hänetkin varmasti väsyneeksi. Päänharjauksen jälkeen oli kavioiden vuoro. Kavioista siirryin nopeaan selvitykseen harjan ja hännän kanssa, mutta kello alkoi tikittää kovaa vauhtia kohti tasaa. Nyt piäiti kääräistä orille pintelit ja satuloida. Pinteläinti meni kuin vanhasta muistista ja orin yhteistyökyky vain helpotti tilannetta. Satuloinnissa pientä luimauttelua, mutta ei suurempaa kommenttia. Vyön sai juuri ensimmäiselle rei'älle ja pian valmennuskeen menevä ratsastaja saapui. Laitoin nopeasti vielä suitset päätän ja kerroin vyön olevan ensimmäisessä rei'ässä. Ratsastaja kiitti ja ottin orin riimun tämän kaulalta pois. Palaavat tunni päästä, hän sanoi ja lähti orin kanssa ulos.

06.08.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: vieraileva talliapulainen (Salazar)

Pakko myöntää, että olin hieman ennakkoluuloinen saapuessani valmentamaan minulle ennestään tuntematonta Painajaista. Orin nimestä olin saanut mielikuvia, joiden perusteella olin valmistautunut siihen, että paikan päällä minua odottaisi haastava hevonen. Mutta mitä vielä, valmennuksen pyörähdettyä käyntiin jouduin nielemään äskeiset ajatukseni todetessani omin silmin, että maneesissa verrytteli mitä kiltein ja sympaattisin pikku ori. Tänään treenaisimme pohkeenväistöjä sekä laukannostoja pysähdyksestä. Verkkojen jälkeen ratsukko aloitti pohkeenväistöt ensin käynnissä. Painajainen oli varsin pehmeä avuille ja väisti kumpaakin pohjetta sujuvan näköisesti. Väistö säilyi koko sen ajan kuin oli tarkoituskin ja näytti hienolta ratsastajan pitäessä oria melko koottuna. Otimme samaa tehtävää vielä ravissa. Painajainen oli reipasaskelinen hevonen, joten raviväistöissä ratsastaja sai kiinnittää enemmän huomiota siihen, että runko pysyi lyhyenä ja vauhti minimissä. Laukkatehtävää varten halusin nähdä muutaman siistin pysähdyksen käynnistä tehtynä ja varmistaa, että ratsastaja sai hevosen seisomaan rauhassa paikoillaan. Kuski ei oikein tuntunut luottavan siihen, että hevonen jäisi paikoilleen, joten hän varmisteli asiaa jättämällä paineen ohjiin vielä sen jälkeenkin, kun Painajainen oli jo pysähtynyt. Tämä johti siihen, että hevonen alkoi seisomisen sijaan peruuttaa pää ylhäällä. Otimme pysähdyksen uudestaan ja tällä kerralla neuvoin ratsastajaa löysäämään tuntumaa suuhun heti, kun ori lopetti kävelemisen. Ohjan löysääminen ratkaisi peruutusongelman ja samalla kuskin pelko todistettiin vääräksi, sillä Painajainen ei lähtenyt yksinään liikkeelle vaan odotti myötämielisen näköisenä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Herkästi apuihin reagoivana hevosena ori nosti molemmat laukat ilman ainuttakaan askelta muissa askellajeissa. Valmennus oli onnistunut kaikkien asioiden osalta todella hyvin, enkä voinut muuta kuin ihailla Painajaista, jota olin alussa niin kovin epäillyt.

12.03.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siuri)

Ida ja Petra kävivät osallistumassa Walman ja Painajaisen kanssa Metsälammen maalistmaastoon:

Olimme tulleet Petran kanssa tallille jo aikaisin aamulla, vaikka tänään olikin lauantai. Olimme saaneet tallityöt hoidettua nopeasti, joten menimme istahtamaan hoitajien huoneeseen ja miettimään tekemistä päiväksi. Koska kummallakaan ei ollut ideoita, päätimme katsoa tallin kannettavalta, olisiko lähialueella jotakin päivätapahtumaa. Melko automaattisesti avasimme myös Metsälammen sivut katsoaksemme tulevia tapahtumia, emmekä olleet uskoa, kun näimme erään maalismaasto-nimellä toimivan maastoretken tänään. Tänään?! Kuinka tuo tapahtuma olikaan voinut mennä meiltä ohi? Petra otti saman tien puhelimen käteensä, soitti Metsälammen omistajalle, joka onneksemme varmisti maastoon vielä mahtuvan. Seuraavaksi oli edessä pikainen hevosten päättäminen, pakkaaminen ja lähteminen - onneksi maasto alkoi vasta yhdeltä!

Aamun kiireestä ja hieman ongelmaisesta lastauksesta huolimatta matka sujui todella nopeasti ja rattoisasti tallille. Olimme päättäneet ottaa tällä kertaa mukaan Walman sekä pitkän pohdinnan jälkeen Painajaisen. Painajainen oli ori, mutta ainakin kotitallilla se pystyi täysin ongelmitta työskentelemään tammojen kanssa samassa tilassa. Toivoimme myös, että voisimme kulkea jonon perällä ihan siitä syystä, jos Painajaisen kanssa koituisikin jotain ongelmaa.

Saapuessamme tallille kello oli jo kaksitoista. Lastasimme hevoset nopeasti ulos ja jäimme hoitamaan niitä pihaan. Petra kävi kiertämässä tallialuetta sillä aikaa kun minä harjasin hevosia puhtaiksi matkan jäljiltä. Hän tuli kuitenkin pian takaisin auttamaan minua ja kertoi nähneensä myös tuttuja kasvoja.

Ehdimme juuri ennen yhtä varustaa hevoset. Moni oli jo ratsujensa kanssa lämmittelemässä tallipihalla, mutta osa oli vielä sisällä hoitamassa hevosiaan kaikessa rauhassa. Pian myös tallin omistaja ilmestyi tuttuun tapaansa paikalle, ja pääsimme lähtemään maastoon. Onneksi Painajainen sai kulkea jonon hännillä, vaikka kaikin puolin se vaikuttikin rauhalliselta ottaen huomioon uuden ympäristön ja uudet hevoset.

Lähdimme kulkemaan tutun oloisia polkuja - tällä kertaa tosin eri suuntaan kuin normaalisti. Walma kulki allani todella energisenä, mutta se pysyi hyvin jonossa. Painajainen taas kulki meidän perässämme erittäin rauhallisena ja rentona, ja Petra uskalsi pitää tällä jopa melko pitkiä ohjia. Maa oli jo osittain sulanut loskaksi, mutta se tuntui silti kaikin puolin hyvältä maastolenkkiä varten.

Kuljimme metsissä, teillä ja niityillä, ja kieltämättä aika kului todella rattoisasti. Keli oli mitä parhain, ja osallistujillakin vaikutti olevan ihan mukavaa. Hiljalleen palasimme takaisin tutulle tielle, joka vei meidät takaisin tallille. Puolitoistatuntinen kului todella nopeasti, ja siinä ajassa Walmakin ehti rauhoittua todella hyvin.

Tallille saapuessamme laitoimme hevoset jälleen pihalle kiinni ja pakkasimme näiden varusteet autoon sitä mukaan kun otimme ne pois. Hevoset eivät vaikuttaneet suoranaisesti väsyneiltä, vaan ennemminkin äärettömän rentoutuneilta matkan jäljiltä. Ne seisoivat vierekkäin rauhallisesti, eikä niitä tuntunut haittaavan ympärillä pyörivät ihmiset ja ratsukot.

Kun Painajainen ja Walma olivat valmiita, lastasimme ne autoon ja lähdimme Petran kanssa vielä ihmisten pariin kahville. Suurin osa oli jo päässyt paikalle, mutta osa hoiti vielä hevosiaan kuntoon. Kävimme juttelemassa muutaman ihmisen kanssa, joiden kanssa olimme aikaisemmissa tapahtumissa tutustuneet. Jäimme melko pitkäksi aikaa viettämään iltapäiväämme tallilaisten kanssa, sillä meno oli ihan erilaista kuin meillä Kuuralehdossa - porukkaa todella oli paljon ja kaikki tuntuivat olevan hyviä ystäviä keskenään, vaikka osa olikin täällä vasta ensimmäisiä kertoja.

Kellon liikkuessa eteenpäin päätimme mekin lopulta lähteä takaisin kotiin. Kiitimme omistajaa ja muita ihmisiä mukavasta päivästä ja lähdimme kohti hevosautoa, jonka ajaminen jäi jälleen Petran huoleksi. Onneksi suuret tiet olivat jo sulaneet, joten kotimatka oli sen suhteen helppo.

Kuuralehdossa otimme hevoset autosta ulos ja talutimme niitä hetken aikaa pihamaalla. Painajainen roikutti päätään rentona ja kulki rauhallisin askelin. Walma taas kulki eteenpäin korvat pystyssä ja katseli jatkuvasti ympärilleen. Pian päätimme lähteä Petran kanssa eri teille: minä Walman kanssa tammatalliin ja Petra Painajaisen kanssa oritalliin.