Hurmanhetki

Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nimi: Hurmanhetki, "Hurma" Rekisterinumero: VH15-018-0286
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasv. / ex-om. : Eija Tuonela evm / VRL-05766
Syntynyt: 01.01.2015, (6v, ikääntyy satunnaisesti) Koulutustaso: ko: heB, re: 60 cm
Säkäkorkeus: 142 cm Painotus: Koulupainotus
Väri: Kimo (rt) Suku: Evm-sukuinen

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Hurman luonne tulossa, kunhan pääsemme tutustumaan oriin paremmin!


Suku

i. Turmiontuoja
sh, prt, 146cm
evm
ii. Turmanne
evm
iii. Mannerla
evm
iie. Neliina
evm
ie. Tuoneriina
evm
iei. Rimakauhu
evm
iee. Tuomenkukka
evm
e. Lumonhetki
sh, rtkm, 144cm
evm
ei. Rellestelijä
evm
eii. Kuviainen
evm
eie. Ilo-Liisa
evm
ee. Lumimarjanne
evm
eei. Väätäinen
evm
eee. Enneuni
evm

i. Turmiontuoja on punarautias, 146 senttimetriä korkea suomenpienhevosori. Tämä pienikokoinen oriherra omaa varsin temperamenttisen luonteen, joka ei helposti luovuta arvoasemaansa muiden käsiin. Turmiontuojalla on erinomaiset askellajit, eikä työmotivaatiotakaan tältä herralta puutu. Se on kilpaillut aktiivisesti kouluratsastuksessa Helppo B-luokissa, mutta sen kyvyt eivät riittäneet kansalliselle tasolle saakka. Kisauran päätyttyessä oria yritettiin saada kirjoihin ja kansiin, mutta jäikin muutaman pisteen päähän kolmospalkinnosta. Turmiontuoja tuli suosituksi jalostusorina, sillä se siirsi jälkeläisilleen upeat askellajit ja valitettavasti myös kehnon luonteensa. Orilla on tällä hetkellä neljäkymmentä jälkeläistä ja se on siirtynyt täysiaikaiselle eläkkeelle - nauttimaan elämästä.

ii. Turmanne oli punarautias, 151 senttimetriä korkea suomenhevosori, jolla kilpailtiin menestyksekkäästi kouluratsastuksessa Helppo A:ta. Luonteeltaan se oli voimakastahtoinen, mutta erityisen ihmisrakas. Turmanne ei koskaan ollut erityisen suosittu jalostuspiireissä, mutta jätti jälkeensä kaksikymmentä jälkeläistä, joille periytti tasaiset ja ilmavat liikkeet. Ori jouduttiin päästämään taivaslautumille kunnioitettavan 23-vuoden iässä, pahan ähkyn seurauksena.

iii. Mannerla oli tummanpunarautias, 150 senttimetriä korkea suomenhevosori. Se kilpaili aktiivisesti kouluratsastuksessa Helppo B-luokissa, mutta starttasia muutamia kertoja esteratsastuksessa 80 senttimetrin luokissa. Mannerla omasi vahvan luonteen, mikä teki siitä haastavan hevosen tilanteesssa kuin tilanteessa. Haastavan luonteensa vuoksi, sen varsinainen kisaura jäi varsin lyhyeksi, sillä juuri kukaan ei pärjännyt sen kanssa. Mannerla päätettiin siirtää täyspäiväisesti jalostuskäyttöön, jonka aikana sille kertyi parikymmentä potenttiaalista ja tahdonvoimaista jälkeläistä. Ori nukkui pois omassa karsinassaan 20-vuoden ikäisenä.

iie. Neliina oli rautias, 148 senttimetriä korkea suomenpienhevostamma. Se kilpaili menestyksekkäästi kouluratsastuksessa Helppo A-luokissa, pääasiassa aluetasolla. Tamma omasi helpon luonteen, jonka myötä sopeutui erinomaisesti kisauraansa aloittelevien junioreiden ratsuksi. Neliina keräsi uransa aikana palkintokaappiinsa lukuisia ruusukkeita kuin pokaaleitakin. Kisaura jäi lyhyeksi, sillä tamma menehtyi varsin nuorena, 16-vuoden iässä hevosauton suistuttua tieltä. Se kerkesi kuitenkin jättää maailmaan yhden upean punarautiaan orivarsan nimeltä Turmanne.

ie. Tuoneriina oli punaruunikko, 149 senttimetriä korkea suomenpienhevostamma, jolla kilpailtiin nuorena kouluratsastuksen parissa, mutta siirtyi myöhemmin toimittamaan siitostamman virkaa. Tuoneriina oli kuvankaunis ja omasi lempeän luonteen. Se varsoi kaiken kaikkiaan kahdeksan kertaa elämänsä aikana ja periytti jälkeläisilleen rauhallista luonnettaan. Tuoneriina jouduttiin lopettamaan 25-vuoden iässä vanhuuden tuomien jalkavaivojen vuoksi.

iei. Rimakauhu oli tummanpunaruunikko, 150 senttimetriä korkea suomenhevosori. Tämä hyväsydämminen oriherra näytti osaamistaan niin kouluratsastuksen kuin esteratsastuksenkin parissa. Se siirtyi kisauransa jälkeen toimittamaan jalostusorin virkaa, sillä sen haluttiin periyttävän potenttiaalisen ja lempeän luonteensa myös tuleville sukupolville. Rimakauhu jouduttiin lopettamaan munuaisten vajaatoiminnan vuoksi 22-vuoden ikäisenä.

iee. Tuomenkukka oli vaaleanrautias, 145 senttimetriä korkea suomenpienhevostamma. Tämä pieni ja pippurinen tamma oli erinomainen kouluratsu. Sillä kilpailtiin menestyksekkäästi Vaativa B-luokissa ja avasi tiensä kansalliselle tasolle, jossa kerkesi startata vain muutamia kertoja. Tamman omistaja päätti myydä sen ratsastuskouluun siirtyessään isompiin hevosiin. Ratsastuskoululla Tuomenkukalla teetettiin kaksi varsaa, joista molemmista kasvoi potettiaalisia kouluratsuja. Tamma jouduttiin lopettamaan selkävaivojen vuoksi 21-vuotiaana.

e. Lumonhetki on rautiaankimo, 144 senttimetriä korkea suomenpienhevostamma. Se on niittänyt mainetta ja kunniaa erityisesti näyttelykehistä, mutta kilpailee myös kouluratsastuksessa Helppo B-luokissa. Tämä ponikokoinen tamma on luonteeltaan ystävällinen ja erityisen ihmisrakas, joka ei tekisi pahaa kenellekkään. Lumonhetki on kantakirjattu II-palkinnolla, jonka myötä onkin ollut siitoksessa kovinkin suosittu. Sillä on teetetty vasta kaksi jälkeläistä, joista odotetaan kasvavan potenttiaalisia kisakavereita niin näyttely- kuin koulukentillekkin. Tamma on periyttänyt hyvää luonnettaan vähän jokaiselle jälkeläiseen.

ei. Rellestelijä oli tummanrautiaankimo, 146 senttimetriä korkea suomenpienhevosori, joka keräsi palkintosijansa näyttelykentiltä. Se omasi hienot liikkeet ja upean rakenteen, joka teki siitä halutun jalostusorin. Luonteeltaan se oli äkkipikainen, mutta ratsastettaessa siitä kuoriutui täysin eri hevonen - kuuliainen ja miellyttämishaluinen. Jalostuskautenaan sille kertyi huimat sata jälkeläistä, joille periytti upeaa rakennettaan ja kimoa väriään. Rellestelijä jouduttiin vaivuttamaan ikiuneen 24-vuotiaana, iän tuomien vaivojen saattelemana.

eii. Kuviainen oli mustankimo, 145 senttimetriä korkea suomenpienhevosori, joka tuli tunnetuksi suomenratsujen kuninkaallisten näyttelykehän parhaana orina vuonna 1984. Tämä potenttiaalinen ja energiaa uhkuva ori oli aktiivisessa kisakäytössä niin este- kuin kouluratsastuksessakin, joista ansaitsi lukuisia ruusukkeita kuin pokaaleitakin. Se kantakirjattiin I-palkinnolla, joka takasi myöhemmällä iällä aktiivisen jalostuskäytön. Kuviainen periytti jälkeläisilleen erinomaista rakennettaan. Tämä kaikkien tuntema menestyksekäs ori nukkui ikiuneen 27-vuotiaana.

eie. Ilo-Liisa oli punarautias, 148 senttimetriä korkea suomenpienhevostamma. Rauhallisen ja lempeän luonteen omaava tamma niitti mainetta ja kunniaa näyttelykehissä jo nuorena. Se toimitti tuntiratsun virkaa pienellä ratsastuskoululla, josta siirtyi kasvattajalleen siitoskäyttöön. Ilo-Liisa pyöräytti maailmaan kolme kaunista ja hyvän rakenteen omaavaa varsaa. Tamma menehtyi saattaessaan kolmatta varsaansa maailmaan 21-vuotiaana.

ee. Lumimarjanne oli musta, 147 senttimetriä korkea suomenpienhevostamma, joka omasi rauhallisen luonteen. Kaiken kukkuraksi se oli varsin viehättävä tamma, joka pärjäsi erinomaisesti kouluratsastuksessa. Se siirtyi siitostammaksi jo 15-vuotiaana, hankoside vamman vuoksi. Sillä tehtiin kaksi jälkeläistä, joista kumpikin esittelee osaamistaan kouluradoilla. Lumimarjanne saatettiin ikiuneen pahentuneiden jalkavaivojen saattelemana 24-vuotiaana.

eei. Väätäinen oli tummanrautias, 152 senttimetriä korkea suomenhevosori, joka kilpaili hyvällä menestyksellä esteratsastuksessa 110 senttimetrin luokkiin asti. Se omasi erinomaisen hyppytekniikan, joka mahdollisti kilpailemisen kansalliselle tasolle asti. Sitä käytettiin jalostuksessa pääasiassa uusien estelinjojen luomiseen, mutta sai nimensä myöskin koululinjaisten sukutauluun. Se periytti jälkeläisilleen erinomaista hyppytekniikkaa että notkeutta koululinjoihin. Väätäinen jouduttiin vaivuttamaan ikiuneen sydänvaivojen vuoksi kunnioitettavan 28-vuoden iässä.

eee. Enneuni oli musta, 142 senttimetriä korkea suomenpienhevostamma, joka ansaitsi näyttelykentiltä monta pokaalia. Se toimi pienuutensa ansiosta erinomaisesti junioreiden kisaratsuna koulu- ja esteratsastuksessa. Luonteeltaan kiltti ja potenttiaalinen tamma, jonka kanssa pärjäsivät kaiken tasoiset ratsastajat. Enneuni loi maailmaan viisi hyväluonteista ja rakenteista varsaa. Tamma nukkui ikiuneen 23-vuotiaana.

Sukuselvitys © VRL-05766

Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
   10.12.2015 t. Kaiholehdon Hunilla Ratiriti Ralla -
   10.06.2016 t. Mäkisuon Kielas Nevan Karelia -
   24.06.2016 t. Kuuralehdon Pihla Pintaliitäjä -

Tarjolla jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


KRJ-sijoituksia 45 kpl

11.03.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/40
12.03.2016 - kutsu - KRJ / heC - 4/40
16.03.2016 - kutsu - KRJ / heC - 2/40
18.03.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/40
19.03.2016 - kutsu - KRJ / heB - 3/40
20.03.2016 - kutsu - KRJ / heB - 6/40
20.03.2016 - kutsu - KRJ / heC - 5/40
21.03.2016 - kutsu - KRJ / heC - 6/40
21.03.2016 - kutsu - KRJ / heB - 2/40
22.03.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/40
25.03.2016 - kutsu - KRJ / heC - 3/40
26.03.2016 - kutsu - KRJ / heB - 3/40
26.03.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/30
27.03.2016 - kutsu - KRJ / heC - 1/40
27.03.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/43

29.03.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/43
29.03.2016 - kutsu - KRJ / heB - 5/30
01.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/30
01.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 2/30
02.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/30
02.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/30
03.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/30
04.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/30
05.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/30
05.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/30
05.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 3/30
06.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 3/30
07.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 5/30
07.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 5/30
08.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/30

09.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/30
09.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/30
10.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 2/30
10.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 3/30
10.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 5/30
11.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/30
11.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/30
12.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/30
12.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 2/30
13.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 2/30
15.03.2016 - kutsu - KRJ / heB - 5/50
17.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/30
18.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 2/30
18.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 5/30
20.04.2016 - kutsu - KRJ / heB - 5/30


00.00.0000 - Päiväkirjamerkintä
Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä

00.00.0000 - Valmennus
Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä

27.12.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Sachiyo)

Olin lähtenyt vanhempieni luokse Lappiin viettämään tuttuun tapaan joulua. Kuuralehdon omistaja oli pyytänyt minua ottamaan suuren hevostrailerin mukaan - ihan vain varmuuden vuoksi - jos vaikka tarvitsisi tuoda pohjoisesta päin hänelle joululahjoja. Päivää ennen lähtöäni takaisin Keski-Suomeen hän soitti minulle ja pyysi palvelusta. Olisihan se pitänyt tietää jo siinä vaiheessa, kun lupauduin ottamaan trailerin autoni perään.

Ja niin koittivat välipäivät ja minun tuli aika lähteä jatkamaan arkielämääni. Lähdin ennen aamuseitsemää ajamaan kohti Kaiholehdon tallia, jonka olin kuullut lopettavan toimintansa. En tiennyt yhtään, millaiset hevoset minua olisi vastassa, mutta niitä oli kuulemma kolme. Onneksi omistaja oli pyytänyt minua ottamaan mukaani uuden Minimax-vaunun - toista reissua en nimittäin hevosen vuoksi näin pohjoiseen tekisi. Olisi omistaja itse saanut lähteä ajamaan, mikäli joku hevosista ei olisi mahtunut kyytiin.

Kaiholehto oli mukava pienehkö viihtyisän oloinen talli. Paikalla olevat ihmisetkin vaikuttivat todella ystävällisiltä, kun esittelin itseni ja kerroin hakevani kolmea hevosta. Eräs tallityöntekijä osasi ohjata minut oikeiden hevosten karsinoille, ja hän kertoi myös, että tarvittavat paperihommat oli omistajien kesken jo vaihdettu. Niinpä hän auttoi minua laittamaan orit matkustuskuntoon ja taluttamaan ne traileriin. Suurikokoinen rautias ori, Repe nimeltään, asteli todella luottavaisin mielin perässäni traileriin. Toisin oli mustan, Vinnari-nimisen, orin kanssa; se nosteli päätään ja steppaili paikoillaan, mutta saimme yhdessä tallityöntekijän kanssa hevosen lopulta kiinni autoon. Hurma oli hieman epäluuloinen uutta ihmistä kohtaan, mutta tämän luottamus oli helppo ansaita - ja niin viimeinenkin ori saatiin traileriin. Kiitin tallityöntekijää avusta ja lähdin ajamaan lasti mukanani kohti Kuuralehtoa.

Paluuliikenteestä huolimatta matka sujui oikein rauhallisesti. Teimme pienen pysähdyksen Oulussa, mutta jatkoimme kuitenkin matkaa melko reippaasti. Keli oli ollut mukavan aurinkoinen, eivätkä tietkään tuntuneet liukkailta. Perille Kuuralehtoon me pääsimme iltakymmeneltä, ja meitä oli vastassa tuttuun tapaan kasa toinen toistaan innokkaampia tallityttöjä sekä omistaja.

”Menikö matka hyvin?” omistaja kysyi heti astuttuani ulos autosta. Vastasin tälle myöntävästi ja vaihdoimme hetken aikaa kuulumisia. Koska kello oli jo paljon, päätimme ottaa orit saman tien autosta ulos ja viedä ne karsinoihin. Omistaja auttoi minua avaamaan oven, jonka takaa ilmestyi kolme siistiä oria. Työnjako oli helppo; Emma otti Hurman (heidän olikin hyvä tutustua jo tässä vaiheessa, olihan Emma pienen kokonsa puolesta ainoa, joka kimolla pystyisi ratsastamaan), minä otin Repen ja omistaja Vinnarin. Talutimme oreja hetken aikaa pihalla, sillä lähes kymmenen tunnin ajomatka otti varmasti niidenkin jalkoihin. Pian lähdimme taluttamaan oreja sisälle talliin.

Laitoimme orit vierekkäisiin karsinoihin, sillä ilmeisesti ne olivat tulleet hyvin toimeen keskenään edellisessäkin kodissa. Kaikki hevoset vaikuttivat todella helpoilta ja erittäin miellyttäviltä käsitellä.
”Minä en sitten tosiaan ole koeratsastanut näitä, että voisimme vaikka ylihuomenna lähteä kokeilemaan, miltä nämä tuntuvat selästä käsin”, omistaja totesi. Niinpä tietenkin, taas kolme sikaa säkissä.
”Mikäli entiseen omistajaan on uskominen, niin kyllä näistä vielä hyviä kisahevosia saadaan”, hän jatkoi. Toivotaan, toivotaan.
”Hei muuten, miksi Hurmanhetki kuulostaa niin tutulta?” kysyi Petra pian omistajalta.
”Se on Hunnin, Rallan varsan, isä”, omistaja vastasi. En ollut itse yhdistänyt nimeä tähän hevoseen, mutta tarkemmin mietittynä yhdistelmä kuulostikin tutulta.
”Jännä..”, totesi Petra vielä hämmentyen. Olihan se kieltämättä mielenkiintoista, että juuri tämä kyseinen hevonen oli meille päätynyt.

Katselimme vielä hetken aikaa kolmikkoa, joista pienin, Hurma, haisteli toisella puolella karsinassaan olevaa Kaspiaa. Vinnari hamusi maasta heiniä ja Repe yritti työntää turpaansa karsinasta ulos rapsutusten toivossa. Pian jätimme kolmikon tutustumaan rauhassa uuteen talliinsa; johan meillä muilla olikin nukkuma-aika.