Turmeltajan Hurlumhei

Kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nimi: Turmeltajan Hurlumhei, "Hurra" Rekisterinumero: VH15-018-0888
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Turmeltaja, dookie (VRL-04373)
Syntynyt: 20.03.2015, 8v (ikääntyy satunnaisesti) Koulutustaso: ko: heA, re/me: 110 cm, CIC1
Säkäkorkeus: 160 cm Painotus: Kenttä-/estepainotus
Väri: Musta Suku: 1-polvinen

SLA-I, SV-III, EV-II, VAR-II
20.06.2015: Hurra palkittiin SV-III -palkinnolla kesäkuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa!
25.08.2015: Elokuun estevarsojen laatuarvostelutilaisuudessa Hurra kävi ansaitsemassa itselleen EV-II -palkinnon!
15.10.2015: Hurra kävi näyttämässä taitonsa lokakuun varsa-arvostelussa ja palasi mukanaan VAR-II -palkinto!
20.06.2016: Kesäkuun SLA-tilaisuudessa Hurra palkittiin SLA-I-palkinnolla! Pisteet: (14 [3-7-4] + 23 + 23 + 23 + 20 =) 103p.

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Hurlumhei saapui Kuuralehtoon vuoden ikäisenä. Se oli jo nuorena todella reipas ja kaikin puolin energinen tapaus. Ori keksi aina piristystä muuten niin kovin tylsään päivään, eikä sen kanssa käynyt koskaan aika pitkäksi. Hurralla oli tapana napata hoitajien pipot päästä näiden putsatessa orin kavioita, ja vesiämpärit saivat kyytiä, mikäli ne jätettiin liian lähelle oria. Hurralle ei kuitenkaan voinut olla vihainen kuin hetken, sillä se painoi usein päänsä hoitajan syliin ja alkoi kerjätä rapsutusta.

Hurra on todella leikkisä ori, joka tuntuu olevan aina siellä missä tapahtuu. Tarhassa se tykkää härnätä suurempia oreja ja luikkii sitten häntä koipien välissä karkuun, jos nämä ärähtävät takaisin. Taluttaessa oria kiinnostaa kaikki ympärillä tapahtuva, oli se sitten laitumella juoksevat hevoset tai tuulen mukaan tarttunut muovipussi. Usein ori seisahtaa paikoilleen tutkimaan hieman kauempaa vierasta asiaa, kunnes se lopulta haluaa käydä katsomassa lähempää, mikä kumma se oli. Hurran talutuskäytöstä voisi verrata uteliaaseen koiraan: kaikki uusi täytyy haistaa läpi, mutta lopulta palataan kuitenkin nöyränä taluttajan vierelle.

Orin tallikäyttäytyminen on kaikin puolin mallikasta, vaikka se ei aina malttaisi pysyä paikoillaan pitkiä aikoja. Hurra antaa kuitenkin hoitaa itsensä hyvin, joskin tylsyyttään saattaa keksiä jotain tekemistä, kuten karsinan kaltereiden hamuamista tai päänsä hieromista hoitajaa vasten. Jos hoitaja osaa olla tarpeeksi ripeä toimissaan (tai vaihtoehtoisesti olla piittaamatta orin käytöksestä), ei minkäännäköistä ongelmaa pitäisi syntyä. Eläinlääkärit ja kengittäjät saavat Hurran hieman hermostumaan, mikä näkyy pienenä korvien luimimisena ja hampaiden vilauttelulla, mutta siihen se onneksi jääkin. Mikäli pelottavalla vieraalla sattuu olemaan herkkuja taskussaan, tulee siitä nopeasti orin kaveri ja hampaiden näyttäminen vaihtuu taskun kaivamiseen.

Ratsastaessa Hurra on todella miellyttävä tapaus, ja sen kanssa on todella helppoa löytää yhteinen sävel. Ori on tottunut hyvin erilaisiin ratsastajiin jo pienestä pitäen, mikä helpottaa entisestään sen kanssa toimeen tulemista. Hurra on painottunut kenttäratsastukseen, mutta sen kanssa käydään myös satunnaisesti rataestekisoissa näyttämässä muille kilpailijoille, kuinka ne esteet ylitetään oikeaoppisesti. Kouluratsastus on orin heikoin osa-alue kenttäratsastuskisoissa, vaikka taitoa sillä kyllä olisi. Hurra pysyy todella hyvin hallinnassa, mutta pitkäjänteisyyttä vaativat liikkeet saavat sen todella nopeasti tylsistymään ja jopa hieman hermostumaan, eikä pieni jännitys pohjalla ainakaan auta radan suorittamista.

Esteillä Hurra on täysin omassa elementissään. Sen kapasiteetti riittää jopa 110 senttimetrin rataesteille, ja ori todella nauttii saadessaan laittaa itsensä täysillä likoon. Hurralla on äärettömän pehmeät askeleet sekä hyvä hyppytyyli, ja se osaa hahmottaa ponnistuspaikat todella hienosti. Myöskään vaikeista kulmista lähestyminen ei tuota orille päänvaivaa, sillä se hyppää yli, vaikka ei olisikaan aivan varma, riittääkö korkeus. Ratsastajan tehtävä on yleensä ohjata hevonen oikealle esteelle ja laskea askeleet pysytelläkseen itse mukana - loput ori hoitaa itse.

Maastoesteet ovat myös ehdottomasti orin mieleen, sillä se nauttii saadessaan juosta raikkaassa ulkoilmassa ja hyppiä vaativampiakin esteitä. Tarkkuusesteet ovat yleensä orin kompastuskivi, sillä kovasta vauhdista ratsastaja reagoi hitaasti esteeseen eikä ratsukko ehdi aina täysin mukaan. Mikäli ratsastaja on kuitenkin varmasti hereillä, ylittyvät kapeat esteetkin oikein hyvin. Vesiesteet taas tuntuvat antavan orille aivan uutta energiaa, minkä huomaa varsinkin lämpiminä päivinä. Maastoesteillä Hurra ei ole aivan niin automaattihevonen kuin rataesteillä, ja ratsastajalta vaaditaan todella paljon tarkkuutta ja eteenpäinpyrkivyyttä radalla. Yleisesti maastoesteet suoriutuvat kuitenkin äärettömän hyvin, joskin matkan varrelta löytyy myös vino pino kisoissa kuljettuja vaihtoehtoisia reittejä.

Kaikin puolin ori on todella hyvä yleisratsu, jonka kanssa on kovan treenin ohella mukava käydä myös maastoreissuilla. Niissä on kuitenkin omat haasteensa, sillä jokainen postilaatikko täytyy tutkia perin pohjin ja ohittavia autoja täytyy jäädä tuijottamaan. Hiljaiset metsätiet ovat parhaita paikkoja lähteä rentoutumaan Hurran kanssa, ja parhaimmassa tapauksessa se sulkee silmänsä ja kävelee todella rauhassa eteenpäin. On myös huomattu, että ori ei häiriinny samaan aikaan maastossa kulkevista - tai edes kentällä työskentelevistä - tammoista, mikä on helpottanut suuresti tämän kanssa työskentelemistä.

Uudet tilanteet saattavat hieman jännittää Hurraa, mutta niistä selvitään, mikäli ihminen osaa pysyä rauhallisena orin seurassa. Orilla on tapana tukeutua ihmiseen hermostuessaan, mikä näkyy varsinkin kisapaikoilla. Vieraat hevoset kiinnostaisivat kovasti, mutta Hurra tyytyy katsomaan niitä vain kauempaa ja pysyttelee tiiviisti oman ihmisen vierellä. Kisakentillä ori tarvitsee hieman normaalia pidemmät lämmittelyt, jotta se saataisiin rennoksi heti alusta asti. Liika jännittäminen tuo ongelmia varsinkin kouluradoilla, mikä näkyy orin keskittymisessä - tai lähinnä sen puutteessa. Kaikin puolin ori on kuitenkin todella upea kisahevonen, jonka kanssa päivät sujuvat aina lastauksesta iltaan saakka oikein rattoisasti.

Yleisesti Hurraa voidaan kuvailla oikein hellyttäväksi ja tottelevaiseksi oriksi, jolla riittää virtaa vaikka muille jakaa. Ori osaa kuitenkin tarpeen tullen rauhoittua aloilleen, mutta sitä täytyy silti yrittää aktivoida kaikin tavoin - varsinkin laitumella oleva leikkipallo on orin mieleen. Hurra on melko työläs hevonen energisen luonteensa takia, mutta sen kanssa on kaikesta huolimatta mukava puuhailla yhdessä päivästä toiseen.


Suku

i. Hurmusti
sh,m, 154cm
KERJ-I, SLA-II, Jälk C
ii. Hurumuste
evm
iii. Hurmus
evm
iie. Vilman Muru
evm
ie. Hillan Misteli
evm
iei. Hillan Herkko
evm
iee. Miljastiina
evm
e. Astarella
sh, vprt, 163cm
KTK-III, Jälk C
ei. Aapeli
evm
eii. Aateli
evm
eie. Vilppa
evm
ee. Monarella
evm
eei. Monarkki
evm
eee. Tikurilla
evm
KATSO 5-POLVINEN SUKUTAULU

i. Sukuselvitys tulossa.

e. Sukuselvitys tulossa.

Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
   01.10.2015 o. Heinähattu BAM Pärren Justiina -
   11.10.2015 o. Kuuralehdon Rillumarei Ventoksen Elegia -
   15.10.2015 o. Fiktion Hurroosi Mäkisuon Kirma -
   01.07.2016 o. Kuuralehdon Vihavaino Huvitutin Tiitu-Teresa -
   27.06.2016 o. Kuukarin Hurjamieli Riikinnevan Hulmutar -

Tarjolla jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


ERJ sijoituksia 45 kpl, KERJ sijoituksia 44 kpl

12.06.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/50
15.06.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/50
11.07.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 6/50
12.07.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 7/50
13.07.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 7/50
16.07.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 2/40
16.07.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 7/50
17.07.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 5/40
19.07.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 3/50
20.07.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 6/50
22.07.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 3/40
02.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 4/30
03.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 1/30
04.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 2/30
05.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 4/30
06.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 3/30
06.08.2015 - kutsu - ERJ / 100 cm - 3/40
06.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 2/40
07.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 5/40
07.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 5/30
09.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 3/30
09.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 5/30
09.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 3/40
10.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 1/30
10.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 1/30
10.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 4/30
12.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 5/40
16.08.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/30
18.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 5/40
18.08.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/30

19.08.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/30
21.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 1/40
21.08.2015 - kutsu - ERJ / 100 cm - 5/30
23.08.2015 - kutsu - ERJ / 100 cm - 5/30
24.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 4/40
25.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 1/40
27.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 4/40
29.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 1/40
14.09.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 2/40
15.09.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 6/40
22.09.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/40
23.09.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 4/40
25.09.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/40
28.09.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/40
29.09.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/40

18.06.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/16
19.06.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/16
02.07.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/20
05.07.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/20
15.07.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/40
04.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/30
04.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/30
07.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/30
09.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/30
12.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/27
13.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/27
14.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/30
15.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/27
16.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/30

17.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/38
18.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/53
20.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/30
21.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/53
22.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 5/30
22.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/40
23.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/53
23.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/40
24.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 5/40
26.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/30
27.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/30
29.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/30
29.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/30
29.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/40
06.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/30
08.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/40
12.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 6/40
13.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/30
13.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/24
13.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/38
14.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/30
14.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/40
16.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/40
17.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 6/40
18.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 5/30
20.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 6/40
28.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/40
05.10.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/40
07.10.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/30
08.10.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/40

31.05.2015 - kutsu - ERJ-Cup / 110 cm - 21/245
30.04.2016 - kutsu - ERJ-Cup / 110 cm - 8/220
30.01.2016 - kutsu - KERJ-Cup / CIC1 - 6/54
30.03.2016 - kutsu - KERJ-Cup / CIC1 - 7/75
31.05.2016 - kutsu - KERJ-Cup / CIC1 - 4/83

30.06.2015 - kutsu - VSR-Cup / este, 110 cm - 1/55
31.08.2015 - kutsu - VSR-Cup / este, 110 cm - 5/43
30.09.2015 - kutsu - VSR-Cup / este, 110 cm - 5/36

05.06.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Annika, tallityttö (Siuri)

Hurra oli lähdössä kevään viimeisiin kisoihin ennen kesälaitumille lähtöä, ja olin luvannut mennä aikaisin tallille laittamaan orin kuntoon. Lähdin jo ennen kuutta polkemaan kohti tallia ja perillä olin noin kaksikymmentä minuuttia myöhemmin. Tallialue oli todella hiljainen, eikä täällä selvästikään ollut tähän aikaan vielä muita.

Astelin oritalliin, jossa Hurra jo odotti karsinassaan. Hain orin varusteämpärin ja aloin hoitaa hevosta. Taputtelin ensin isoimmat pölyt ja irtokarvat pois, kunnes siirryin harjaamaan oria perusteellisesti. Kuljin harjojen kanssa aina päästä kavioihin saakka, ja Hurra liikkui paikallaan hieman levottomana. Lienee turha sanoa, että seuraavaksi oli harjasanko kumossa ja harjat ympäri karsinan lattiaa.

Pian, kun harjat oli kerätty maasta ja Hurra oli valmis, tarkistin orin kaviot vielä nopeasti läpi ja lähdin sitten viemään varusteämpäriä takaisin paikoilleen. Hain varustehuoneesta myös kuljetussuojat orin jalkoihin. Takaisin karsinaan tullessani törmäsin matkalla Saritaan, joka oli lähtemässä Hurran kanssa kisareissulle. Juttelimme hetken aikaa tallin käytävällä ja lähdimme sitten yhdessä hoitamaan oria.

Hurra sai suojat jalkoihinsa, ja se näytti kaikin puolin valmiilta lähtöön. Lähdin taluttamaan oria ulos, jossa Sarita oli jo avaamassa hevostrailerin luukkua. Hurra kulki todella nätisti perässäni sisään, eikä lastauksessa ollut muutenkaan ongelmia. Autoin Saritaa sulkemaan trailerin luukun ja toivotin heille oikein paljon onnea kisoihin. Jäin katsomaan, kun Sarita hyppäsi autoon ja lähti ajamaan kohti kisapaikkaa. Minä itse menin hoitamaan aamutallia, vaikka kello ei ollut kuin hieman yli seitsemän. Samalla se tässä kuitenkin hoituisi, nyt kun olin jo hereillä.

02.06.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siuri)

Emma oli päässyt tänä keväänä ylioppilaaksi, ja hän toivoi kovasti saavansa kiitoskorttikuvat otettua tallilla. Emman pirteään ja valoisaan olemukseen kävi ehdottomasti musta hevonen, joten päädyimme puunaamaan Hurran puhtaaksi ja laittamaan tämän kauniiksi kuvausta varten.

Minä ja Jenna olimme luvanneet auttaa kuvien kanssa. Jennalla oli hieman enemmän kokemusta valokuvaamisesta, ja hänellä näyttikin olevan mukanaan suuriputkinen kamera, jolla saisi varmasti hyviä kuvia. Jennan säätäessä kameran asetuksia minä laitoin Hurran harjan kauniille letille ja koristellun riimun päähän.

Kun kaikki oli valmista, lähdimme taluttamaan Hurraa ulos. Päätimme mennä kuvaamaan laitumelle, sillä tarvitsisimme ehdottomasti aidatun paikan, jos ori päättäisikin ottaa ilon irti vapaudesta. Onneksi se vaikutti toistaiseksi ihan rauhalliselta, ja se kulki perässäni oikein mukavasti.

Laitumelle päästyämme jätin Hurran Emmalle. Emma oli laittanut hiukset kiharalle, ja hänen päätä koristi luonnollisesti uusi ylioppilaslakki. Minua hieman hirvitti Emman vaalean mekon puolesta, mutta onneksi maa oli kuivaa pitkään jatkuneen helteen takia. Jenna taas ei välittänyt sen suuremmin liasta, vaan saattoi mennä maahan makaamaan ja kokeilla kuvia eri kulmista. Hurra seisoi paikoillaan ja katseli milloin kameraan ja milloin muualle.

Kuvasimme lähes puoli tuntia, kunnes Hurra alkoi näyttää hieman tylsistymisen merkkejä. Se yritti laittaa päätään alas ja alkaa syödä, eikä Emma tuntunut enää jaksavan komentaa sitä. Niinpä päätimme yhdessä lähteä takaisin talliin - eiköhän kamerasta joku hyvä kuva löytyisi kiitoskortteja varten.

Emma lähti vaihtamaan tallivaatteet ja Jenna meni selaamaan kuvia läpi. Minä jäin luonnollisesti laittamaan Hurran iltakuntoon. Koska keli oli lämmin, saivat hevoset nukkua yönsä ulkona. Niinpä vaihdoin orin päässä olevan koristeriimun normaaliin riimuun ja lähdin taluttamaan Hurraa laitumelle. Taputin sitä kaulalle kiitokseksi siitä, kun se oli jaksanut seistä hyvin paikoillaan ja malttanut poseerata komeana kameralle. Voin uskoa, että Emmasta ja Hurrasta saatiin monia upeita kuvia!

29.04.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siuri)

Serkkuni Kiira oli tullut käymään luonani viikonlopun ajan, ja olin luvannut viedä hänet tallille tutustumaan hevosiin. Kiira oli vasta 9-vuotias, mutta hän tiesi sanojensa mukaan kaiken hevosista ja oli lukenut kaikki hevosiin liittyvät kirjat. Päätin yllättää hänet ja laittaa hänet hevosen selkään, sillä hän ei ollut aikaisemmin ratsastanut.

”Mä tykkään vaan isoista hevosista kun pienet on ihan liian pieniä”, sanoi Kiira itsevarmana, kun kävelimme Mörön karsinan ohi.
”Niinkö?” varmistin häneltä.
”Jos saisit joskus ratsastaa, niin eikö olisi kuitenkin kivempi aloittaa jollain pienemmällä? Olisi lyhyempi matka pudota maahan”, kysyin Kiiralta hymyillen. Hän kuitenkin pudisti päätään ja totesi, että iso hevonen sen olla täytyy.

Käytävällä meitä vastaan käveli Petra, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan, kun Kiira kulki karsinoiden ohi ja ihaili hevosia vuoron perään. Pyysin Petraa auttamaan ratsastusyllätyksessä ja laittamaan kuntoon jonkun ison hevosen, Kiiralle kun tuntui kelpaavan vain suuret hevoset. Petra lähti mielellään mukaan juoneen, ja hän sanoi, että vartin päästä meitä odottaisi hevonen maneesissa.

Kun vartti oli kulunut, lähdin näyttämään Kiiralle vähän talliympäristöä. Ei häntä hirveästi olisi kentät ja muut kiinnostanut, sillä niissä ei ollut hevosia. Kun pääsimme maneesiin, ja Kiira huomasi suuren mustan orin, jota Petra piti kiinni, hän vaikutti innostuvan silmänräpäyksessä. Kävelimme Petran luo, joka laittoi Kiiralle kypärän päähän.
”Pidät sitten tiukasti kiinni”, hän sanoi samalla, ja Kiira nyökkäili. Nostimme Kiiran Hurran selkään, ja lähdin taluttamaan ratsukkoa maneesin ympäri.

Olihan Hurra selvästi liian iso hevonen pienelle tytölle, mutta Kiiralla näytti olevan kaikin puolin hauskaa. Hän hymyili selässä ja halusi kokeilla ravia, mutta menimme kuitenkin pitkän aikaa käyntiä, jotta Kiira saisi hieman tuntumaa hevoseen. Kuljin koko ajan ratsukon vierellä riimunarun päässä, ja Hurra tuntui hyväksyvän uuden ratsastajan selkäänsä tuosta noin vaan.

Kun olimme kävelleet pitkän aikaa ja tehneet erilaisia tehtäviä, kuten pohkeenväistöä minun avustuksellani, lähdimme nostamaan ravia. Autoin Kiiraa keventämään, ja hän selvästi tykkäsi olla hevosen selässä. Kiiran tasapaino oli jopa yllättävän hyvä, eikä hän meinannut horjahtaa kertaakaan sivulle.

Kun olin saanut tarpeeksi ratsukon vierellä juoksemisesta, pyysin Kiiraa antamaan Hurralle pitkät ohjat. Kävelimme muutaman kerran kentän ympäri ja lähdimme sitten Kiira orin selässä kävelemään takaisin tallille. Tyttö saisi vielä harjata orin ja taluttaa tämän laitumelle, mikäli haluaisi. Ja Kiirahan halusi!

Tallille päästyämme Kiira kävi etsimässä Petran käsiinsä ja kiittämässä tätä ”kivan orin lainaamisesta”. Sen jälkeen harjasimme Hurran ja puhdistimme tämän kaviot. Kiira ei olisi halunnut millään lopettaa harjaamista ja lähteä viemään oria pois, mutta lopulta sain tämän suostuteltua ja lähdimme kävelemään ori riimunarun päässä kohti laidunta. Hurra käveli mielettömän hienosti pienen tytön vierellä, ja se käyttäytyi muutenkin todella hyvin.

Kun Hurra pääsi laitumelle, lähti se saman tien leikkimään laitumella olevan pallonsa kanssa. Jäimme Kiiran kanssa istumaan laitumen viereen ja katselemaan orin menoa. Hurrasta oli tullut nopeasti Kiiran lempihevonen, ja hän tahtoi kuulemma ratsastaa sillä uudestaan, kun tulisi seuraavan kerran kyläilemään luokseni.

13.03.2016 Estevalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siuri)

Tänään oli Hurran kolmas ja viimeinen valmennuskerta. Olimme päättäneet siirtyä kouluratsastuksesta orin omalle alalle ja hyppiä hieman esteitä. Olin koonnut maneesin reunaan pari pienempää lämmittelysarjaa ja loppuosaan rakentanut viidestä esteestä koostuvan esteradan. Hurra ja Sarita saapuivat pian maneesiin seurakseni, joten autoin ratsastajan selkään ja katsoimme jalustimet yhdessä sopivan lyhyeksi.

Annoin ratsukon hetken aikaa suorittaa alkukäyntejä, ja kuten viime kerralla totesin, tekivät orin takajalat hieman eri tahtiin töitä. Se kuitenkin vaikutti katoavan aina valmennuksen loppua kohti, joten ehkäpä orin toisen puolen lihakset olivat vain hieman enemmän jumissa kuin toisen. Syytä siihen en osannut sanoa, joten kehotin Saritaa olemaan yhteydessä hevoshierojaan, joka voisi katsoa, oliko kyseessä jokin rakenteellinen vika.

Alkukäyntien jälkeen pyysin Saritaa tekemään jälleen tuttuja ravi- ja laukkasiirtymisiä. Hurra kulki äärettömän hyvin avuilla heti alusta saakka, ja sillä selvästi tuntui olevan energiaa. Siirtymisten jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään puomeille, jotka olin asetellut melko pitkän matkan päähän toisistaan, orin siis tuli ottaa pitkät askeleet päästäkseen puomien yli. Se ei kuitenkaan näyttänyt olevan mikään ongelma: ravissa Hurra suorastaan venytti jalkojaan ja laukassa se pidensi askeliaan hienosti.

Puomien jälkeen pyysin ratsukkoa pääty-ympyrälle, jolle olin asetellut neljä kavalettia tasaisin välein. Tarkoitus oli kulkea laukassa, lähestyä kavaletteja hieman viistosta, mutta pitää laukka kuitenkin yllä ja etsiä hyvät ponnistuspaikat. Ratsukko lähti ympyrälle, ja jo heti alusta asti huomasi, ettei Hurra ollut ihan täysillä mukana hypyissä. Se ei tuntunut löytävän hyvää ponnistuspaikkaa, vaikka Sarita selvästi tiesi, millä askeleella hypätä. Annoin heille kuitenkin hieman aikaa, ja hyppytekniikka löytyikin todella nopeasti.

Aloitimme todella helposta 30 senttimetrin korkuisesta radasta. Tarkoitus oli ottaa tämä estevalmennus huomattavasti kevyemmin, jotta orin ei tarvitsisi aina suorittaa täysillä. Esittelin radan Saritalle, joka näytti oppivan sen nopeasti. Hän nosti melko reipastempoisen laukan ja lähti suuntaamaan ensimmäiselle esteelle.

Hurra hidasti ennen ensimmäistä estettä ja ylitti sen ravilla, vaikka aivan varmasti se olisi päässyt myös laukalla yli. Toiselle esteelle ratsukko tuli hieman paremmassa tempossa, ja he hyppäsivät erittäin hyvin matalan esteen. Kolmas este sujui myös erittäin hyvin, vaikkakin vauhtia oli melko paljon ja Hurra hyppäsi enemmän pituutta kuin korkeutta. Sama kävi neljännellä esteellä, mutta viides sujui jälleen hyvin.

Ratsukko hyppi rataa, ja hiljalleen uskalsin nostaa esteitä hieman korkeammaksi. Yhtäkään kieltäytymistä ei radalla tullut, ja mitä tutummaksi rata kävi sen paremmin hypyt sujuivat.

Otimme välissä muutaman käynti- ja ravipätkän ja lähdimme lopulta hyppäämään 60 senttimetrin rataa. Sarita lähti todella itsevarmana radalle, ja Hurrakin näytti löytäneen hyvän tasapainon radalle. He suorittivat radan puhtaasti hyvällä ajalla, eikä hyppytyylissäkään ollut mitään moitittavaa. Orin askeleet ja hypyt näyttivät todella pehmeiltä, ja Saritan oli helppo pysytellä Hurran tahdissa mukana.

Annoin ratsukon hyppiä rataa niin kauan kuin ratsastaja halusi. Hurra tuntui hieman hidastavan askeliaan väsyessään, mutta esteet se kuitenkin ylitti. Muutaman kerran ori lähti hyppäämään lähes paikoiltaan, mutta onneksi Sarita pysyi hyvin orin ajatusten mukana.

Muutamien kierrosten jälkeen Sarita siirtyi hetkeksi aikaa ravipuomeille ja sitten käyntiin. Hän antoi Hurralle pitkät ohjat ja taputti sitä todella hienosta suorituksesta. Hurra oli ehdottomasti estehevonen henkeen ja vereen, eikä pienellä harjoittelulla sen työskentelystä tullut mieleeni mitään negatiivista sanottavaa.

Siivosin esteitä sivuun sillä aikaa kun ratsukko suoritti pitkiä loppukäyntejä. Seurasin hieman orin askeleita, ja ero takajalkojen välillä oli jälleen pienentynyt lähes huomaamattomaksi. Muistutin Saritaa vielä hevoshierojasta, ja hän lupasi puhua Kuuralehdon omistajan kanssa. Kun maneesi oli siisti ja loppukäynnit suoritettu, lähdimme kävelemään kohti tallia.

09.03.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siuri)

Saapuessani maneesiin huomasin Saritan ja Hurran lämmittelemässä jo hyvää vauhtia. He tekivät ravivoltteja ja ympyröitä sekä siirtymisiä, joten katsoin hetken aikaa sivusta heidän menoaan, kunnes ratsukko näytti valmiilta aloittamaan itse valmennuksen.

Kerroin Saritalle heti alkuun, että tänään lähtisimme työstämään tasapuolisesti orin molempia puolia, sillä viime kerralla Hurralla ratsastaessani huomasin pientä epätasapainoa. Pyysin heitä aloittamaan ravissa kiemurauraa mahdollisimman pienillä kiemuroilla ja niin, että ori todella taipuisi kunnolla mutkissa. Sarita nosti todella reippaan ravin ja lähti tekemään kiemurauraa.

Jo kiemurauran aikana huomasin, että ennen kun ori on kunnolla lämmennyt, sen takajalat astelevat hieman eri mittaisesti. Toisen takajalan askeleet olivat hieman pidemmät kuin toisen. Ajattelin kuitenkin katsoa tilanteen uudelleen seuraavalla kerralla heti valmennuksen alusta, jotta pääsisin varmuuteen siitä, ettei kyseessä ei ollut vain satunnainen jumi. Kysyin Saritalta asiaa, ja hän kertoi myös tuntevansa sen, mutta ei ollut koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota sillä kyseessä oli vain pieni ero.

Pitkän kiemurauraharjoituksen jälkeen lähdimme tekemään seuraavanlaista rataa: pitkän sivun alusta tuli lähteä ravissa loivalle kiemurauralle, palata takaisin uralle, tehdä kulmavoltti, lähteä lyhyen sivun puolivälistä laukassa puolikkaalle ympyräkahdeksikolle ja tehdä sama toiseen suuntaan. Sarita vaikutta ymmärtävän radan ja lähti suorittamaan sitä ravissa.

Jo loivan kiemurauran aikana huomasin, että Hurra väisti takaosallaan, joten pyysin Saritaa suoristamaan itsensä ja sen myötä myös Hurra alkoi liikkua paremmin. Kulmavoltti sujui hyvin kuten myös laukannosto lyhyen sivun puolivälistä. Myötälaukka kahdeksikolla näytti hyvältä, mutta Hurra vaihtoi automaattisesti laukan ennen toista ympyrää. Käskin Saritaa pitämään seuraavalla kierroksella huolta, että sama laukka pysyisi tehtävän loppuun asti.

Toisella kerralla rata sujui hieman paremmin, eikä Hurrakaan enää näyttänyt väistävän loivalla kiemurauralla. Kulmavoltti sujui jälleen oikein hyvin, ja myös kahdeksikon laukka säilyi loppuun asti oikeana. Ratsukko jatkoi harjoitusta melko pitkään, jotta kumpikin puoli saisi ympyröillä harjoitusta saman verran.

Radan jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään käyntiin ja kävelemään hetken aikaa uraa pitkin. Valmennuksen lopuksi halusin ratsukon tekevän hieman reagointiharjoituksia. Jäin seisomaan kentän reunalle ja pyysin Saritaa olemaan valmiina: minä huusin tehtävän ja ratsukon tuli siirtyä tekemään se niin nopeasti kuin pystyi. Ensimmäisenä huusin laukka, ja hetken mietittyään ratsukko nosti laukan uraa pitkin. Pyysin heitä tekemään pitkän sivun lopussa täyskaarron ja vaihtamaan laukan uralle palattuaan. Ratsukko suoritti todella hienon täyskaarron laukassa, eikä vaihdon kanssa ollut ongelmia. Pyysin heitä pysähtymään, peruuttamaan ja nostamaan laukan, ja ratsukko suoritti tehtävän moitteetta.

Jatkoimme harjoitusta melko pitkään, ja Saritan ilmeestä päätellen hän todella keskittyi tehtävään. Kun viimeisenä huusin ”käyntiin ja pitkät ohjat”, kesti Saritalla hetki tajuta tilanne, mutta lopulta hän siirtyi käyntiin ja heitti ohjat pois. He jäivät uran sisäpuolelle suorittamaan loppukäyntejä, ja minä menin Saritan luokse kertomaan mielipiteeni päivän valmennuksesta. Kaikin puolin kaikki oli mennyt hyvin, ja Hurran olotilasta päätellen tunti oli ollut sille melko rankka. Mainitsin myös lopuksi, että seuraavan kerran hyppisimme hieman esteitä. Loppukäyntien jälkeen lähdimme yhdessä kävelemään takaisin tallille.

06.03.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siuri)

Kuuralehdon omistaja oli ollut minuun yhteydessä ja pyytänyt minua auttamaan Hurraa kouluratsastuksen kanssa. Koska sen kanssa oltiin keskityttö niin kovasti vain esteisiin, oli kouluratsastus jäänyt vähemmälle, ja niitä taitoja tarvittiin kesäkauden kenttäratsastuskisoissa.

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun saavuin tallille valmentamaan Hurraa. Olin kerran nähnyt ohimennen orin työskentelevän ratsastajan alla, joten päätin tänään nousta itse selkään ja katsoa, millainen ori ratsastaessa oikein oli.

Hurra odotti minua valmiina varusteet päällä karsinassaan, josta hain sen ja lähdin taluttamaan maneesiin. Sisälle päästessäni hyppäsin orin selkään ja pyysin sitä käyntiin. Ensimmäisten askelten perusteella pystyin vain toteamaan, että Hurra todella tarvitsi melko pitkät alkulämmittelyt saadakseen askeleensa hyväksi.

Kävelimme melko pitkään maneesia ympäri, kunnes otin ohjat tuntumalle. Lähdimme tekemään ravisiirtymisiä sekä pysähtymisiä, jotta saisin Hurran varmasti avuilleni. Sitä ei tarvinnut montaa kertaa pyytää eteenpäin, sillä jo ensimmäisestä pyynnöstä ori nosti ravin ja hidasti pelkästään istunnan avulla. Se vaikutti todella herkältä suustaan, joten ajattelin pitää ohjat kunnolla rentona ja keskittyä lähinnä painoapuihin.

Pitkien siirtymisten jälkeen lähdimme tekemään kiemurauraa ravissa. Hurra kulki todella reippaasti eteenpäin, ja se todella kuunteli minua. Teimme kiemurauraa maneesin läpi välillä suuremmilla ja välillä pienemmillä kaarteilla, jotta saisimme tamman varmasti auki kaikkialta. Jo muutaman kierroksen jälkeen Hurra alkoi näyttää rentoutumisen merkkejä.

Kiemuraurien jälkeen otimme muutaman kierroksen käynnissä ja lähdimme tekemään hieman pohkeenväistöä uran sisäpuolelle ja takaisin. Hurra vaati selvästi melko voimakkaat painoavut, mutta kaikin puolin se kulki todella nätisti, eikä ohjista todella tarvinnut juurikaan välittää muuten kuin pienen asettamisen suhteen. Teimme pohkeenväistöharjoituksia lisäksi volteilla, eivätkä ne näyttäneet tuottavan orille juurikaan ongelmia.

Väistöjen jälkeen nostin laukan, ja lähdimme ratsastamaan pääty-ympyröitä. Hurra kulki todella reippaassa laukassa, joskin sen takajalat meinasivat ensin jäädä hieman laahaamaan maata pitkin. Pienillä avuilla se kuitenkin alkoi toimia myös takaa, ja laukkaympyrät tuntuivat todella hyviltä ratsastaa. Hurra pysytteli hyvin ympyrällä, eikä lähtenyt työntämään ulospäin eikä oikomaan. Olin suorastaan yllättynyt, kuinka osaava ori olikaan.

Teimme pääty-ympyröitä sekä myötä- että vastalaukassa. Vastalaukassa Hurralla kesti hetki löytää tasapaino, mutta melko nopeasti se lopulta löytyi. Huomasin, että vastalaukassa vasempaan kierrokseen ori selvästi painautui enemmän pohjetta vasten, ja lapojen työskentely tuntui erilaiselta. Ero oli ihan hiuksen hieno, mutta päätin kuitenkin keskittyä siihen tarkemmin myöhemmin.

Ympyröiden jälkeen siirryin käyntiin ja annoin orille pitkät ohjat. Seuraavalla kerralla olisin valmentamassa ulkopuolisin silmin, joten oli kaikin puolin hyvä tietää, kuinka ori todella selästä käsin toimi. Kävelimme melko pitkään maneesissa, kunnes lähdimme kulkemaan hitaassa käynnissä kohti tallia.

28.01.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siuri)

Emppu oli tänään ensimmäistä kertaa valmennettavanani. Olin pyytänyt häntä valitsemaan itse hevosen, jonka toisi paikalle, ja katsoisimme sitten sen mukaan, mitä lähtisimme tänään harjoittelemaan. Pian tallin takaa ilmestyi Emma ja musta ori, jonka tunnistin saman tien Hurraksi. Kaksikko käveli kentälle, ja kävin auttamassa Empun orin selkään. Pyysin heitä aloittamaan alkukäynneillä uran sisäpuolella ja aloin suunnitella hieman päivän ohjelmaa.

Kun ratsukko oli suorittanut alkukäynnit, pyysin Emppua nostamaan ravin ja tekemään hetken aikaa ympyräkahdeksikkoa. Tyttö oli selvästi osaava ratsastaja, ja hän osasi pitää hevosen todella hyvin kuulolla. Ratsukon suorittaessa ympyräkahdeksikkoa kerroin Empulle, mitä päivän valmennus sisältäisi. Lähtisimme ensin tekemään erilaisia siirtymisiä, sitten harjoittelisimme hetken aikaa lisättyä ravia ja lopputunnista tekisimme vielä hetken aikaa harjoitusta vastalaukan merkeissä. Pyysin ratsukkoa pian siirtymään uralle ja tekemään omaan tahtiin siirtymisiä käynnin, ravin ja laukan välillä, ja sisältämään tehtävään myös peruutuksia sekä pysähtymisiä. Tarkoitus oli saada Hurra kaikin puolin hyvin kuulolle, ennen kuin lähtisimme tekemään vaativampia tehtäviä.

Emppu pysäytti orin, peruutti, lähti peruutuksesta suoraan raviin ja pysäytti taas. Hän teki todella monipuolisesti siirtymisiä, ja Hurra kuunteli ratsastajaa todella tarkasti. Ratsukolla selvästi pelasi yhteistyö, enkä nähnyt ratsastajan työskentelyssä mitään moitittavaa. Emppu käytti todella napakoita ja selkeitä apuja, joihin Hurra reagoi todella nopeasti. Kun he olivat tehneet jonkin aikaa siirtymisiä, pyysin Emppua siirtymään ravissa uralle. Pyysin heitä aloittamaan heti pitkän sivun alusta lisätyn ravin, ravaamaan sivun loppuun saakka ja ennen lyhyttä sivua hidastamaan keskiraviin. Toinen pitkä sivu tulisi myös yhtä lailla kulkea lisätyssä ravissa. Emma kulki hetken aikaa uralla, kunnes lähti seuraavan pitkän sivun alusta suorittamaan lisäystä.

Hurran askeleet näyttivät niin hienoilta, mitä nyt estepainotteiselta hevoselta voi odottaa. Ne olivat kuitenkin hyvin matkaatavoittavat ja Hurra selvästi yritti kovasti ojentaa jalkojaan pitkälle. Ratsukko teki hetken aikaa lisäyksiä kumpaankin suuntaan, kunnes annoin heille luvan siirtyä hetkeksi käyntiin. Kysyin samalla Empulta, oliko vastalaukka hänelle tuttu juttu, ja hän vastasi myöntävästi. Niinpä pyysin häntä pian ottamaan Hurran takaisin kuulolle ja lähtemään keskiympyrälle, jolla tuli kulkea vastalaukkaa. Emppu lähti nostamaan todella varmasti laukkaa, joskin Hurra reagoi hieman hitaasti. Lopulta sieltä kuitenkin lähti reipas laukka, ja he siirtyivät ympyrälle.

Vastalaukka näytti todella hienolta, ja ratsastaja osasi hyvin pitää hevosen tasapainossa. Myös Hurra kulki todella varman oloisesti, ja ratsastus näytti kaiken puolin hienolta. He laukkasivat kumpaankin suuntaan jonkin aikaa, kunnes annoin luvan siirtyä takaisin uralle. Ratsukko kulki käyntiä, ja Hurra taipui upeasti muotoon ratsastajan alla. Se kulki hyvin rentona kaula kaarella ja paino takaosalla. Kehuin ratsastajaa hienosta peräänannosta ja annoin hänelle luvan antaa Hurralle pitkät ohjat.

Ratsukko käveli jonkin aikaa kenttää ympäri, ja kehuin samalla heitä hienosta suorituksesta. Emppu oli todella taitava ratsastaja, joka selvästi osasi pitää hevosen hallinnassa ja kuulolla koko tunnin ajan. Hurra taas oli ollut todella hyvällä tuulella tänään, ja valmennus oli sujunut kaikin puolin mukavasti. Kiitin ratsukkoa valmennuksesta ja odotin, kun Emppu hyppäsi alas orin selästä. Lähdimme kävelemään yhdessä kohti tallia hyvillä mielin valmennuksesta.

09.01.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siuri)

”Nelli sitten lähti”, totesin ääneen harjatessani Hurraa. Ori yritti jatkuvasti viskellä harjasangosta harjoja, joten minun oli siirrettävä koko sanko karsinan ulkopuolelle.
”Ei uskoisi. Eihän hän ole ehtinyt käydä täällä aikoihin, mutta silti, Ouluun? Miten he niin kauaksi muuttavat?” vastasi Petra Askarin karsinasta. Katsoin, kuinka Petra harjasi oria ja vertasin mielessäni omaa mustaa sekä vastapäisessä karsinassa seisovaa hevosta - Hurra ei malttanut seisoa hetkeäkään paikoillaan, kun taas Askar näytti lähes nukkuvan seisaallaan Petran käsittelyssä.
”Nellin isä sai kuulemma töitä”, vastasin Petralle. En minä oikeastaan sen enempää heidän tilanteestaan tiennyt, Nelli ei hirveästi kertonut elämästään täällä ollessaan.
”No, väki vaan vähenee. Ensin Riina, nyt Nelli”, totesi Petra.
”Jep. Ja hevoset vaan lisääntyy”, vastasin hänelle. Hukkuisimme aivan pian töihin - meitä oli tällä hetkellä enää kuusi minun lisäkseni.
”Älkääs hätäilkö tytöt, sain aamulla ihan positiivisen puhelinsoiton”, kuului käytävältä. Tallin omistaja oli ilmestynyt seuraksemme hoitamaan oritallia.
”Eräs tyttö kyseli, olisiko meillä tarvetta hevosten liikuttajalle”, hän sanoi ja siirtyi tavaraämpärin kanssa Napenterin karsinaan.
”Ja sinä et tietenkään voinut kieltäytyä ilmaistyövoimasta”, naurahti Petra. Myös minun suupieleni nousivat ylöspäin, sitähän tämä nimenomaan oli.
”No miksikäs minä niin olisin tehnyt? Hän tulee käymään täällä noin tunnin päästä. Laittakaa vaikka Askar hänelle valmiiksi, niin käydään katsomassa, millainen ratsastaja on”, jatkoi omistaja hymyillen. Minä jatkoin Hurran harjaamista ja Petra lähti hakemaan satulan sekä suitset valmiiksi karsinan eteen odottamaan.

Kun kello alkoi lähestyä kahta, me aloimme Petran kanssa laittaa sekä Askarille että Hurralle varusteet. Olin päättänyt pitkästä aikaa lähteä Hurran selkään, ja nämä kaksi pärjäsivät oikein hyvin keskenään kentällä. Pian hevoset olivat valmiita ratsastukseen, ja samalla hetkellä omistaja tuli talliin sisään uudelta kuulostavan ihmisen kanssa. Vilkaisimme Petran kanssa toisiamme - millainenkohan tämä uusi ihminen olisi?
Kävelimme omistajaa ja uutta tyttöä vastaan. Hän oli todella reippaan oloinen, hieman punertavahiuksinen, oikein normaalin näköinen tapaus.
”Tässä on Emppu”, omistaja esitteli tytön meille.
”Sarita, Petra”, hän jatkoi osoittaen meitä molempia.
”Ja mikäli en ihan väärässä ole, on Askar valmiina kentälle”, hän sanoi ja lähti tämän Empun kanssa kävelemään kohti orin karsinaa. Lähdimme heidän peräänsä hakemaan Hurraa ja pian olimme valmiina kulkemaan peräkkäin kentälle.

Pakkasta ei ollut tänään kovin paljoa, ja toistaiseksi ulkona oli vielä valoisaa. Kentälle päästessämme Petra tuli auttamaan minut Hurran selkään, ja omistaja taas katsoi, että Empulla ja Askarilla oli kaikki kunnossa.
”En ole sitten hetkeen ratsastanut, saa nähdä, mitä tästäkin tulee”, kuulin Empun sanovan. Hymyilin ratsukolle.
”Hyvin se menee, Askar on helppo hevonen”, vastasin hänelle ja pyysin Hurraa eteenpäin.

Kiersimme kentän muutaman kerran ympäri käynnissä, ja Askar sekä Emppukin ottivat meidät melko nopeasti kiinni. Lähdimme tekemään alkulämmittelyiksi erilaisia siirtymisiä, ja Hurra näytti olevan tänään todella hyvällä tuulella. Se kulki yllättävän rentona, eikä vaikuttanut olevan juuri ollenkaan hermostunut. Vilkaisin myös Askaria sekä Emppua, jotka näyttivät löytäneen nopeasti yhteisen sävelen. Emppu oli selvästi tottunut hieman herkempiin hevosiin, eikä hän uskaltanut antaa hirveän napakoita apuja, mutta omistajan pienellä tsemppauksella heidän ratsastus näytti todella hyvältä.

Vajaan tunnin ratsastuksen jälkeen aloimme olla jo valmiita lopettamaan. Kävelimme hetken aikaa pitkin ohjin kenttää ympäri, kunnes lähdimme hevosten selässä ratsastamaan takaisin tallille. Me menimme Hurran kanssa edellä, ja toinen ratsukko kulki heti perässämme. Tallipihalla hyppäsimme alas hevosten selästä ja lähdimme taluttamaan niitä takaisin karsinoihin.
”No, millaista oli?” kysyi Petra Empulta.
”Ihan hauskaa! Askar oli vähän erilainen hevonen, mihin olen tottunut”, hän vastasi.
”No se osaa olla vähän alkujäykkä ja vaativa apujen suhteen. Mutta oikein hyvältä se minun silmiin näytti”, vastasin hänelle. Pian pääsimme karsinoiden luo, ja minä menin hoitamaan Hurran kuntoon, kun taas Petra meni auttamaan Emppua Askarin kanssa.
”Jos sinulla on aikaa niin jää ihmeessä tänne hoitamaan hevosia! Meillä on vielä lähes puolet oreista harjaamatta”, ehdotti Petra.
”Ei minulla mikään kiire ole. Pitääkin tutustua paikkoihin vähän paremmin - siis jos vaan pääsen tänne hoitamaan ja ratsastamaan hevosilla”, Emppu vastasi.
”Tervetuloa vaan! Apu on aina tarpeen. Ja näytti muuten hyvältä teidän meno Askarin kanssa”, omistaja sanoi ilmestyessään jälleen kesken keskustelun viereemme. Emppu kiitti omistajaa ja jäi hoitamaan Askaria, joka jälleen seisoi paikallaan nätisti. Minun vierellä Hurra taas, no, kovasti se yritti kurkottaa vieressäni olevaan harjasankoa.

07.11.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Riina, tallityttö(Siuri)

Siitä oli nyt jo muutama kuukausi, kun olin viimeksi käynyt Kuuralehdon tallilla. Kun talli muutti kauemmaksi, lopetin siellä käymisen ja siirryin ravihevosten pariin. Tänään päätin kuitenkin pakata ratsastustarvikkeeni laukkuun ja lähteä ajamaan kohti Kuuralehtoa.

Päästessäni oritalliin huomasin Katin, joka lakaisi käytävää. Hän vaikutti iloiselta nähdessään minut, ja vaihdoimme jonkin aikaa kuulumisia. Kati lähti näyttämään minulle Kuuralehdon uusia hevosia, ja niitä riitti. Lopulta Katin piti mennä jatkamaan tallitöitä tammatalliin, ja minä astelin suoraan varustehuoneeseen. Kenellä muullakaan lähtisin maastoesteille kuin Hurralla?

Kävelin varustesanko kädessäni Hurran karsinaan, jossa minua odotti jo ratsastushetkeä odottava ori. Se näytti muistavan minut nopeasti, ja pääsimme hyvin yhteisymmärrykseen hoitotoimenpiteistä. Pian ori oli harjattu ja varustettu, ja lähdin taluttamaan sitä ulos.

Hyppäsin jo heti ulko-oven edessä orin selkään. Lähdimme kävelemään melko reippaasti kohti metsässä sijaitsevaa maastoesterataa. Keli oli ollut kuiva jo monta päivää, joten maastossa olisi varmasti todella hyvä kulkea.

Ravasimme ja laukkasimme jonkin aikaa metsäteitä pitkin, kunnes päädyimme helpon radan aloituspisteelle. Pysäytin Hurran, annoin sen hengähtää hetken ja taputin tämän kaulaa. Tätä olin kaivannut jo pitkän! Annoin orille pian käskyn lähteä eteenpäin, ja se lähti kulkemaan todella suurilla ja pehmeillä laukka-askelilla kohti ensimmäistä estettä.

Hurra hyppi esteiden yli kuin vanha tekijä. Kaviot eivät käyneet lähelläkään esteitä, eikä vauhdista ollut pulaa. Se selvästi nautti raikkaasta ulkoilmasta ja vauhdista. Niin tein minäkin.

Koska pääsimme niin hyvin vauhtiin, kiersimme maastoesteradan kahteen kertaan. Sen jälkeen lähdimme kävelemään rauhassa kohti tallia, jossa Kati odottelikin jo meitä. Hän auttoi minut alas selästä ja lähti mukaani purkamaan Hurralta varusteita. Ratsastuksen jälkeen jäin vielä hetkeksi tallille juttelemaan muiden kanssa, mutta kellon lähestyttyä kymmentä oli minunkin aika jo lähteä kotiin.

30.10.2015 Estevalmennus - kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siuri)

Hurra ja Kati olivat lämmittelemässä maneesissa saapuessani paikalle. Tervehdin Katia ja aloin rakentaa ratsukolle pientä lämmittelysarjaa valmennuksen aluksi. Sarja koostui pienistä kavaleteista, jotka oli aseteltu uralle niin, että vuoronperään niiden välissä tuli ottaa joko yksi tai kaksi askelta. Ratsukko ravasi hetken aikaa omia teitä pitkin, kunnes ne lähtivät suuntaamaan lämmittelyradalle.

Hurra lähestyi kavaletteja todella tahdikkaasti ja hyppäsi paljon korkeammalta, mitä oli tarkoitus. Pyysin Katia hieman rauhoittelemaan oria, mutta vauhdista huolimatta hypyt olivat suuria. Ratsukon lämmitellessä kokosin uran sisäpuolelle viidestä, noin 80 senttimetriä korkeista esteistä koostuvan sarjan. Kun ratsukko näytti valmiilta, esittelin heille sarjan ja annoin luvan aloittaa heti kun haluaisivat.

Kati ohjasi Hurraa hyvin määrätietoisesti esteille. Ori hyppäsi esteet leikiten, eikä lähestymisissäkään ollut mitään moitittavaa. Pyysin Katia käyttämään hieman varovaisemmin apuja, sillä Hurra oli tänään selkeästi hyvällä ja tottelevaisella päällä. Pyysin ratsukkoa ylittämään radan vielä muutamaan kertaan, jonka jälkeen annoin heille luvan ottaa muutaman käyntiaskeleen.

Kävin nostamassa esteet metrin korkeuteen, jossa valmennukseen saataisiin hieman haastetta. Kati kokosi ohjat ja lähti suuntaamaan tutulle radalle. Korkeus vaikutti hieman Hurran hyppytyyliin, ja sen täytyi todella käyttää voimaa hypätessään esteiden yli, mutta ratsukko suoriutui radasta kunnialla. He ylittivät radan muutaman kerran puhtaasti, minkä jälkeen pyysin heitä siirtymään käyntiin ja lopettelemaan tältä päivältä.

Kun ratsukko käveli ympäri maneesia, minä siivosin esteitä. Kehuin ratsukkoa samalla hyvästä valmennuksesta ja neuvoin Katia luottamaan vain rohkeammin Hurraan. Kerran kun sen kanssa pääsee yhteistyöhön, niin jatko onkin helpompaa. Kun esteet oli siivottu ja ratsukko rauhoittunut ratsastuksen jäljiltä, lähdimme kävelemään yhdessä takaisin tallille.

17.10.2015 Estevalmennus - kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siuri)

Olin tullut aikaisin aamulla valmentamaan Hurraa ja Katia. Olin laittanut maneesin pääty-ympyrälle muutamia puomeja, joiden kanssa toivoin Katin ja Hurran lämmittelevän. Ratsukko saapuikin pian maneesiin, ja alkukäyntien jälkeen he lähtivät ravaamaan ympyrää kumpaankin suuntaan ylittäen puomeja. Hurralla vaikutti olevan todella hyvä päivä ja keskittymiskyky, sillä se kulki alusta asti todella rauhassa ja hötkyilemättä Katin alla. Kaiken lisäksi se piti painoaan todella hyvin takaosallaan, ja pääty-ympyrä näytti oikein mallikkaalta sekä ravissa että laukassa.

Seuraavaksi rakensin toiselle pitkälle sivulle puomi-este-puomi- este -harjoituksen, joka siis sisälsi kaksi estettä ja niitä ennen puomit. Esteet olivat matalia, mutta tarkoitus olikin harjoitella jälleen oikeaoppista lähestymistä ja asettaa askeleet hyvin ennen hyppyä. Ratsukko lähti tulemaan sarjaa päin, ja ensimmäinen ylitys vaikutti todella hyvältä. Toisen kerran sarjalle tullessa Kati hieman horjahti satulassa, mutta Hurra ylitti esteet siitä huolimatta mallikkaasti. Katin ei oikeastaan tarvinnut tehdä muuta kuin hieman rauhoitella ja asetella oria, ja tämä teki kaiken työn itse.

Harjoitusten jälkeen kokosin neljän esteen radan maneesiin. Ne oli aseteltu ympyräkahdeksikolle tasaisin välein, ja ratsukon tuli vaihtaa laukka keskellä kahdeksikkoa. Esteet alkoivat lähestyä metriä, joten Hurran täytyi todella keskittyä hyppyihin. Ratsukko ravasi hetken aikaa ympäri maneesia ja lähti sitten ylittämään rataa.

Hurra kiirehti ensimmäiselle esteelle hieman liikaa, joten pyysin Katia tekemään kulmavoltin ja aloittamaan alusta. Tällä kertaa lähestyminen oli paljon hallitumpaa, ja hyppykin oli hyvä. Toinenkin este ylittyi leikiten, mutta laukanvaihdon kanssa oli hieman hankaluuksia. Ratsukko tuli kolmannelle esteelle vastalaukassa, mutta he saivat laukan vaihdettua esteen päällä. Hetken aikaa säädettyään myös ympyräkahdeksikko alkoi sujua, ja muutamaa pudotusta lukuun ottamatta meno oli kerrassaan hienoa.

Hioimme kahdeksikkoa pitkään, kunnes alkoi olla aika lopetella. Pyysin ratsukkoa tekemään hetken aikaa raviympyröitä ja siirtymään sitten lopulta käyntiin. Kiitin ratsukkoa valmennuksesta ja lähdin loppukäyntien jälkeen heidän kanssa samaa matkaa kohti tallia.

06.10.2015 Estevalmennus - kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siuri)

Tämän päivän valmennukseen meille oli varattuna aikaa vain puoli tuntia. Olin pyytänyt Idaa sekä Hurraa aloittamaan alkuverryttelyt jo ennen virallista valmennusta, jotta pääsisimme saman tien aloittamaan työskentelyn. Saapuessani maneesiin ratsukko olikin jo täydessä työn touhussa, joten katsoin heidän menoa hetken aikaa ja aloin rakentaa päivän rataa.

Tänään meillä oli melko helppo, mutta hyvin paljon keskittymistä vaativa tehtävä. Olin laittanut maahan ensin kaksi puomia, sitten ristikon, kolme puomia, ristikon, yhden puomin ja matalan pystyesteen. Puomit oli aseteltu Hurran askelten mukaan melko lyhyiksi, joten tarkoitus oli ylittää rata todella rauhassa ja tarkasti.

Ida ja Hurra lähtivät suorittamaan puomi-este-harjoitusta, ja heistä huomasi, että he olivat työstäneet rauhallisen vauhdin löytämistä. Pitkä rata onnistui todella hyvin, ja vauhti pysyi hyvin keinuvana ja tasaisena. Annoin ratsukon ylittää tehtävää kaikessa rauhassa, jotta he saisivat jatkossakin pidettyä yhtä rauhallisen otteen lähestymisiin ja hyppyihin.

Kun ratsukko alkoi jopa hieman väsyä tehtävään, pyysin heitä siirtymään hetkeksi aikaa käyntiin. Otin edellisestä harjoituksesta puomit pois ja jätin tilalle kolme pystyestettä, joita lähdimme ratsastamaan rauhalliseen tahtiin. Ida valmisti Hurran takaisin rauhalliseen laukkaan, ja he lähtivät ylittämään mielettömän hyvällä tempolla esteitä. En ollut aiemmin nähnyt yhtä hyvää lähestymistä kyseiseltä ratsukolta, joten en voinut kuin kehua heidän edistystään.

Ratsukko ylitti esteitä jonkin aikaa, kunnes aikamme alkoi olla hiljalleen lopussa. Pyysin ratsukkoa ravaamaan vielä hetken aikaa, kun minä siivosin esteet sivuun. Kiitin Idaa todella hyvästä valmennuksesta ja pyysin häntä valmistautumaan henkisesti siihen, että jatkaisimme tästä seuraavalla kerralla.

05.09.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siuri)

Tänään oli kulunut kaksi viikkoa siitä, kun Hurralle oli määrätty karsinalepoa. Ori oli joutunut seisomaan karsinassa kaksi pitkää viikkoa, eikä se saanut mennä edes laitumelle. Tänään kuitenkin eläinlääkäri tulisi antamaan tuomion jalasta.

Odotin Hurran kanssa pihassa, kun eläinlääkärimme Marit saapui paikalle. Hän tutki hetken aikaa orin yleiskuntoa ja siirtyi sitten jalkaan. Marit taivutti sitä varovasti muutaman kerran ja paineli viime kerralla kipeistä kohdista. Kaikki vaikutti olevan hyvin, joten Marit pyysi meitä kävelemään hetken aikaa tallipihaa ympäri, jotta näkisi, varoisiko Hurra jalkaansa.

Orin askeleet olivat todella jäykät ja kohmeiset, mutta jalka toimi. Ori astui sille ensin melko varovasti, mutta muutaman askeleen jälkeen kävely näytti todella hyvältä. Otimme myös muutaman raviaskeleen, ja Hurra näytti suorastaan innostuvan liikkumisesta. Sen täytyi kuitenkin ottaa vielä rauhallisesti, ettei jalka venähtäisi uudelleen.

Marit antoi meille puhtaan paperit ja lähti ajamaan takaisin asemalleen. Minä taas vein Hurran pitkästä aikaa laitumelle, jossa se saisi varovasti alkaa kuntouttaa itsenäisesti jalkaansa. Ratsastuksesta ei tulisi vielä hetkeen mitään, mutta tärkeintä on, että Hurra parantuu!

01.09.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siuri)

Kello oli kymmenen. Olin juuri lähdössä tallille, kun Ida soitti itku kurkussa ja puhui hätäisesti jotain Hurran jalasta. Sain selville, että ratsukko oli noin kolmen kilometrin päässä tallista suuren tien vieressä. Lähdin saman tien ajamaan kiireellä tallille, josta otin mukaani kuljetustrailerin ja lähdin ajamaan paikkaan, jossa Ida sanoi olevansa.

Ratsukko odotti tien vieressä pellolla, ja Hurra näytti varovan vasenta takajalkaansa. Jätin auton tien viereen ja kävelin Idan luokse. Hän kertoi heidän laukanneen pellolla, kun yhtäkkiä Hurran jalka oli pamahtanut eikä se varannut painoa sille yhtään. Idan ilmeestä huomasi, että hän pelkäsi pahinta - jos jalka olisi murtunut, ei mitään olisi tehtävissä. Saimme Hurran talutettua traileriin ja lähdimme ajamaan hiljaa kohti Kuuralehtoa.

Tallille päästessämme meitä oli vastassa eläinlääkärimme Marit, jolle olin ehtinyt soittaa tulomatkalla. Peruutimme Hurran ulos trailerista ja jätimme sen seisomaan tallipihaan. Marit katsoi orin jalkaa ja taivutteli sitä hieman. Hurra ei vaikuttanut hirveästi välittävän kosketuksesta, mutta välillä se hieman värähteli kivusta. Ida piti Hurraa ohjista kiinni, ja hänen kätensä olivat lähes valkoiset kovasta puristuksesta.

”Jalka ei ole murtunut, se on luultavasti vain vähän venähtänyt”, totesi eläinlääkäri. Huokaisimme Idan kanssa helpotuksesta. Marit kertoi Hurran tarvitsevan muutaman viikon karsinalepoa ja kylmää, ja sen jälkeen katsoisimme uudestaan, mikä tilanne oli. Kiitimme eläinlääkäriä kovasti ja lähdimme taluttamaan Hurraa karsinaan.

Kun saimme Hurralta varusteet pois, saapui tallin omistaja paikalle. Hän oli hieman hätääntyneen oloinen, mutta rauhoittui nopeasti, kun kerroimme tilanteen. Lähdin omistajan kanssa juttelemaan Hurran karsinalevosta, kun taas Ida jäi puuhailemaan orin kanssa. Ennen kuin olimme kadonneet nurkan taakse, käännyin vielä katsomaan orin karsinaan. Ida halasi Hurraa tiukasti, hän oli selvästi helpottunut, ettei pahemmin käynyt. Kuten me kaikki.

20.08.2015 Irtohypytysvalmennus - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siuri)

Hurra keksi tänään uuden leikin. Vaikka ori näytti olevan innoissaan, ei leikistä irronnut riemua laisinkaan meille ihmisille. Kutsuimme sitä leikkiä nimellä ”epätoivon loikat”.

Ajattelimme piristää energisen orin päivää irtohypytyshetkellä. Olimme koonneet maneesiin kolme estettä, jotka olivat korkeudeltaan alle metrin; aivan lasten leikkiä orille. Lämmittelimme oria hetken aikaa liinassa juoksuttaen, kunnes se vaikutti olevan tarpeeksi vetreä esteille. Asetuimme riviin tsemppaamaan oria eteenpäin, ja ensin kaikki näytti oikein mallikkaalta. Hurra tiesi mitä tehdä, ja se ylitti esteet helposti. Muutaman kierroksen jälkeen orin keskittyminen kuitenkin herpaantui täysin, ja se alkoi ladella omat säännöt hyppyihin; kierrokset alkoivat sisältää kieltäytymisiä, esteen ali ryömimisiä, pukkilaukkaa maneesin ympäri ja kaikkea muuta, mikä selvästi oli orista niin hurjan hauskaa.

Irtohypytystuokio tuntui muuttuvan hetki hetkeltä epätoivoisemmaksi, ja Hurra karkasi täysin kontrollista. Välillä se suuntasi kohti estettä ja hyppäsi sen, mutta enemmän energiaa se kulutti juoksemiseen ja riehumiseen. Mukana ollut valmentaja Tiina yritti kaikin keinoin rauhoitella oria, ja vasta kymmenien ääniapujen ja pysäytysyritysten jälkeen Hurra alkoi vihdoin rauhoittua. Kaikki paikallaolijat huokaisivat helpotuksesta, kun Hurra lopulta siirtyi käyntiin.

Ori ei vaikuttanut olevan moksiskaan energiapläjäyksestään. Se käveli pää matalana meidän luokse hakemaan rapsutuksia, emmekä me oikeastaan voineet olla orille edes vihaisia. Annika oli sitä mieltä, että Hurra tuli pahoittelemaan käytöstään, mutta minä en moista uskonut - se ketku oli vain niin huomionkipeä kakara ettei tosikaan!

Päätimme lopettaa hypyt tältä päivältä ja laitoimme orin kiinni riimunaruun. Lähdin taluttamaan sitä takaisin talliinsa, ja se käveli tuttuun tapaansa aivan kiinni minussa.
”Ihme otus”, sanoin orille ja taputin hymyillen tämän kaulaa.

26.04.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Tallin omistaja (Siuri)

Se oli huhtikuun loppua, kun kävin ensimmäisen kerran tutustumassa Hurraan. Päivä oli ollut todella sateinen ja viileä, ja muistan vieläkin, kuinka keli oli saanut mieleni mustaksi. Kun lopulta pääsin Turmeltajan pihaan, alkoi todellinen myrsky. Vettä tippui taivaan täydeltä, ja kastuin läpimäräksi. Katsoin hetken aikaa ihmisiä, jotka hakivat osaa hevosista tarhoista sisälle, sillä tummat pilvet enteilivät ukkosta. Minä olin juoksemassa talliin pidellen huppua pääni päällä, kunnes havahduin kuullessani kavioiden ääntä. Käännyin katsomaan, mistä ääni tuli, ja huomasin kovaa vauhtia minua kohti juoksevan mustan hevosorin, jonka perässä käveli kaksi tyttöä huutaen. Musta hevonen juoksi ohitseni, ja jäin seuraamaan tätä katseellani. Se kuitenkin katosi pian tallin kulman taakse, joten jatkoin matkaani talliin.

Tallista löysin Turmeltajan omistajan, jonka kanssa kävimme pitkän keskustelun. Tutustuimme puolin ja toisin ja lopulta päätimme lähteä katsomaan, millaisia hevosia oli myynnissä. Kuljimme tallien läpi, ja omistaja esitteli minulle todella mukavan näköisiä hevosia, mutta yksikään ei tuntunut oikealta. Lopulta pääsimme oritallissa mustan orin luokse, joka tunki turpansa karsinan kaltereiden läpi, kun astelimme tämän viereen. Huomasin orin harjasta valuvan vettä ja tunnistin sen pian hevoseksi, joka oli kiitänyt ohitseni tallipihalla. Ori näytti todella sottaiselta ja märältä, mutta se ei vaikuttanut ollenkaan välittävän olemuksestaan. Ori haisteli suurilla sieraimilla minua karsinastaan, ja se näytti kaikin puolin innokkaalta tutustumaan paremmin. Astelin orin karsinaan, jossa se alkoi heti hieroa päätään jalkaani. Tarkistin orin pikaisesti läpi, ja päätökseni orista tein sillä hetkellä, kun se nappasi hupustani kiinni (päästäen tosin saman tien irti). Lähdimme omistajan kanssa juttelemaan tarkemmin orista, tämän suvusta, eläinlääkärin tarkastuksesta ja kaikesta tarpeellisesta. Lopulta päädyimme melko yksimieliseen päätökseen - Turmeltajan Hurlumhei muuttaisi Kuuralehtoon.

Pakkasimme melko ripeästi orin tavarat autoon, eikä taivaalta tippuva vesi tuntunut enää haittaavan yhtään. Kun tavarat oli lastattu, oli aika hakea itse hevonen. Hurra odotti karsinassaan jo valmiina suojat jalassaan, joten avasin riimunarun solmun ja lähdin taluttamaan oria ulos. Se kulki melko levottomasti narun päässä, mutta kun ukkonen jyrähti jossain kauempana, painautui se saman tien aivan kiinni minuun. Jyrähdyksen jälkeen ori kulki todella nätisti hevosautoon, eikä lastaaminen tuottanut minkäännäköistä ongelmaa. Laitoimme vanhan omistajan kanssa trailerin luukun kiinni ja juttelimme vielä hetken aikaa sateessa. Lopulta oli aika siirtyä autoon ja lähteä ajamaan kohti Kuuralehtoa.

Matka sujui hyvin, ja perille päästessämme sääkin oli selkeytynyt. Tallilla meitä odotti jo kasa tallityttöjä, jotka kaikki halusivat nähdä uuden orin. Kerroin heille Hurrasta tiivistetysti kaiken mitä tiesin ja lopulta lähdin taluttamaan oria uuteen karsinaansa. Se katseli innostuneena uutta ympäristöä, ja tallikäytävää kävellessämme se olisi halunnut tutustua jokaiseen uuteen hevoseen - myös niihin, jotka näyttivät karsinassa hampaitaan tai seisoivat luimistellen takapuoli ovea kohti. Lopulta pääsimme orin karsinaan, ja se alkoi saman tien hamuta heiniä maasta. Se vaikutti kotiutuvan todella nopeasti, joten uskalsin irrottaa riimun ja jättää orin karsinaan tutustumaan uusiin naapureihinsa. Jäin vielä hetkeksi ihailemaan mustaa oria karsinan oven toiselta puolen. Se vaikutti kaikin puolin hyvältä hevoselta. En uskonut hetkeäkään, että tulisin katumaan orin ostoa!