Turmeltajan Hurlumhei

Kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nimi: Turmeltajan Hurlumhei, "Hurra" Rekisterinumero: VH15-018-0888
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siuri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Turmeltaja, dookie (VRL-04373)
Syntynyt: 20.03.2015, ikä alhaalla Koulutustaso: ko: heA, re/me: 110 cm, CIC1
Säkäkorkeus: 160 cm Painotus: Kenttä-/estepainotus
Väri: Musta Suku: 1-polvinen

SV-III, EV-II, VAR-II
20.06.2015: Hurra palkittiin SV-III -palkinnolla kesäkuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa!
25.08.2015: Elokuun estevarsojen laatuarvostelutilaisuudessa Hurra kävi ansaitsemassa itselleen EV-II -palkinnon!
15.10.2015: Hurra kävi näyttämässä taitonsa lokakuun varsa-arvostelussa ja palasi mukanaan VAR-II -palkinto!

Tämä on virtuaalihevonen

Luonne

Hurlumhei saapui Kuuralehtoon vuoden ikäisenä. Se oli jo nuorena todella reipas ja kaikin puolin energinen tapaus. Ori keksi aina piristystä muuten niin kovin tylsään päivään, eikä sen kanssa käynyt koskaan aika pitkäksi. Hurralla oli tapana napata hoitajien pipot päästä näiden putsatessa orin kavioita, ja vesiämpärit saivat kyytiä, mikäli ne jätettiin liian lähelle oria. Hurralle ei kuitenkaan voinut olla vihainen kuin hetken, sillä se painoi usein päänsä hoitajan syliin ja alkoi kerjätä rapsutusta.

Hurra on todella leikkisä ori, joka tuntuu olevan aina siellä missä tapahtuu. Tarhassa se tykkää härnätä suurempia oreja ja luikkii sitten häntä koipien välissä karkuun, jos nämä ärähtävät takaisin. Taluttaessa oria kiinnostaa kaikki ympärillä tapahtuva, oli se sitten laitumella juoksevat hevoset tai tuulen mukaan tarttunut muovipussi. Usein ori seisahtaa paikoilleen tutkimaan hieman kauempaa vierasta asiaa, kunnes se lopulta haluaa käydä katsomassa lähempää, mikä kumma se oli. Hurran talutuskäytöstä voisi verrata uteliaaseen koiraan: kaikki uusi täytyy haistaa läpi, mutta lopulta palataan kuitenkin nöyränä taluttajan vierelle.

Orin tallikäyttäytyminen on kaikin puolin mallikasta, vaikka se ei aina malttaisi pysyä paikoillaan pitkiä aikoja. Hurra antaa kuitenkin hoitaa itsensä hyvin, joskin tylsyyttään saattaa keksiä jotain tekemistä, kuten karsinan kaltereiden hamuamista tai päänsä hieromista hoitajaa vasten. Jos hoitaja osaa olla tarpeeksi ripeä toimissaan (tai vaihtoehtoisesti olla piittaamatta orin käytöksestä), ei minkäännäköistä ongelmaa pitäisi syntyä. Eläinlääkärit ja kengittäjät saavat Hurran hieman hermostumaan, mikä näkyy pienenä korvien luimimisena ja hampaiden vilauttelulla, mutta siihen se onneksi jääkin. Mikäli pelottavalla vieraalla sattuu olemaan herkkuja taskussaan, tulee siitä nopeasti orin kaveri ja hampaiden näyttäminen vaihtuu taskun kaivamiseen.

Ratsastaessa Hurra on todella miellyttävä tapaus, ja sen kanssa on todella helppoa löytää yhteinen sävel. Ori on tottunut hyvin erilaisiin ratsastajiin jo pienestä pitäen, mikä helpottaa entisestään sen kanssa toimeen tulemista. Hurra on painottunut kenttäratsastukseen, mutta sen kanssa käydään myös satunnaisesti rataestekisoissa näyttämässä muille kilpailijoille, kuinka ne esteet ylitetään oikeaoppisesti. Kouluratsastus on orin heikoin osa-alue kenttäratsastuskisoissa, vaikka taitoa sillä kyllä olisi. Hurra pysyy todella hyvin hallinnassa, mutta pitkäjänteisyyttä vaativat liikkeet saavat sen todella nopeasti tylsistymään ja jopa hieman hermostumaan, eikä pieni jännitys pohjalla ainakaan auta radan suorittamista.

Esteillä Hurra on täysin omassa elementissään. Sen kapasiteetti riittää jopa 110 senttimetrin rataesteille, ja ori todella nauttii saadessaan laittaa itsensä täysillä likoon. Hurralla on äärettömän pehmeät askeleet sekä hyvä hyppytyyli, ja se osaa hahmottaa ponnistuspaikat todella hienosti. Myöskään vaikeista kulmista lähestyminen ei tuota orille päänvaivaa, sillä se hyppää yli, vaikka ei olisikaan aivan varma, riittääkö korkeus. Ratsastajan tehtävä on yleensä ohjata hevonen oikealle esteelle ja laskea askeleet pysytelläkseen itse mukana - loput ori hoitaa itse.

Maastoesteet ovat myös ehdottomasti orin mieleen, sillä se nauttii saadessaan juosta raikkaassa ulkoilmassa ja hyppiä vaativampiakin esteitä. Tarkkuusesteet ovat yleensä orin kompastuskivi, sillä kovasta vauhdista ratsastaja reagoi hitaasti esteeseen eikä ratsukko ehdi aina täysin mukaan. Mikäli ratsastaja on kuitenkin varmasti hereillä, ylittyvät kapeat esteetkin oikein hyvin. Vesiesteet taas tuntuvat antavan orille aivan uutta energiaa, minkä huomaa varsinkin lämpiminä päivinä. Maastoesteillä Hurra ei ole aivan niin automaattihevonen kuin rataesteillä, ja ratsastajalta vaaditaan todella paljon tarkkuutta ja eteenpäinpyrkivyyttä radalla. Yleisesti maastoesteet suoriutuvat kuitenkin äärettömän hyvin, joskin matkan varrelta löytyy myös vino pino kisoissa kuljettuja vaihtoehtoisia reittejä.

Kaikin puolin ori on todella hyvä yleisratsu, jonka kanssa on kovan treenin ohella mukava käydä myös maastoreissuilla. Niissä on kuitenkin omat haasteensa, sillä jokainen postilaatikko täytyy tutkia perin pohjin ja ohittavia autoja täytyy jäädä tuijottamaan. Hiljaiset metsätiet ovat parhaita paikkoja lähteä rentoutumaan Hurran kanssa, ja parhaimmassa tapauksessa se sulkee silmänsä ja kävelee todella rauhassa eteenpäin. On myös huomattu, että ori ei häiriinny samaan aikaan maastossa kulkevista - tai edes kentällä työskentelevistä - tammoista, mikä on helpottanut suuresti tämän kanssa työskentelemistä.

Uudet tilanteet saattavat hieman jännittää Hurraa, mutta niistä selvitään, mikäli ihminen osaa pysyä rauhallisena orin seurassa. Orilla on tapana tukeutua ihmiseen hermostuessaan, mikä näkyy varsinkin kisapaikoilla. Vieraat hevoset kiinnostaisivat kovasti, mutta Hurra tyytyy katsomaan niitä vain kauempaa ja pysyttelee tiiviisti oman ihmisen vierellä. Kisakentillä ori tarvitsee hieman normaalia pidemmät lämmittelyt, jotta se saataisiin rennoksi heti alusta asti. Liika jännittäminen tuo ongelmia varsinkin kouluradoilla, mikä näkyy orin keskittymisessä - tai lähinnä sen puutteessa. Kaikin puolin ori on kuitenkin todella upea kisahevonen, jonka kanssa päivät sujuvat aina lastauksesta iltaan saakka oikein rattoisasti.

Yleisesti Hurraa voidaan kuvailla oikein hellyttäväksi ja tottelevaiseksi oriksi, jolla riittää virtaa vaikka muille jakaa. Ori osaa kuitenkin tarpeen tullen rauhoittua aloilleen, mutta sitä täytyy silti yrittää aktivoida kaikin tavoin - varsinkin laitumella oleva leikkipallo on orin mieleen. Hurra on melko työläs hevonen energisen luonteensa takia, mutta sen kanssa on kaikesta huolimatta mukava puuhailla yhdessä päivästä toiseen.


Suku

i. Hurmusti
sh,m, 154cm
-
ii. Hurumuste
evm
iii. Hurmus
evm
iie. Vilman Muru
evm
ie. Hillan Misteli
evm
iei. Hillan Herkko
evm
iee. Miljastiina
evm
e. Astarella
sh, vprt, 163cm
-
ei. Aapeli
evm
eii. Aateli
evm
eie. Vilppa
evm
ee. Monarella
evm
eei. Monarkki
evm
eee. Tikurilla
evm

i. Sukuselvitys tulossa.

e. Sukuselvitys tulossa.

Jälkeläiset
   Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
   11.10.2015 o. Kuuralehdon Rillumarei Ventoksen Elegia -
   15.10.2015 o. Fiktion Hurroosi Mäkisuon Kirma -

Tarjolla jalostukseen!



Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirjat


ERJ sijoituksia 45 kpl, KERJ sijoituksia 44 kpl

12.06.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/50
15.06.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/50
11.07.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 6/50
12.07.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 7/50
13.07.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 7/50
16.07.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 2/40
16.07.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 7/50
17.07.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 5/40
19.07.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 3/50
20.07.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 6/50
22.07.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 3/40
02.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 4/30
03.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 1/30
04.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 2/30
05.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 4/30
06.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 3/30
06.08.2015 - kutsu - ERJ / 100 cm - 3/40
06.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 2/40
07.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 5/40
07.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 5/30
09.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 3/30
09.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 5/30
09.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 3/40
10.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 1/30
10.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 1/30
10.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 4/30
12.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 5/40
16.08.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/30
18.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 5/40
18.08.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/30

19.08.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/30
21.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 1/40
21.08.2015 - kutsu - ERJ / 100 cm - 5/30
23.08.2015 - kutsu - ERJ / 100 cm - 5/30
24.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 4/40
25.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 1/40
27.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 4/40
29.08.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 1/40
14.09.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 2/40
15.09.2015 - kutsu - ERJ / 110 cm - 6/40
22.09.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/40
23.09.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 4/40
25.09.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/40
28.09.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/40
29.09.2015 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/40

18.06.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/16
19.06.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/16
02.07.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/20
05.07.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/20
15.07.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/40
04.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/30
04.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/30
07.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/30
09.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/30
12.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/27
13.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/27
14.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/30
15.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/27
16.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/30

17.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/38
18.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/53
20.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/30
21.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/53
22.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 5/30
22.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/40
23.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/53
23.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/40
24.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 5/40
26.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/30
27.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/30
29.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/30
29.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/30
29.08.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/40
06.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/30
08.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/40
12.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 6/40
13.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/30
13.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/24
13.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/38
14.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/30
14.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/40
16.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 4/40
17.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 6/40
18.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 5/30
20.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 6/40
28.09.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/40
05.10.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/40
07.10.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 3/30
08.10.2015 - kutsu - KERJ / CIC1 - 2/40

31.05.2015 - kutsu - ERJ-Cup / 110 cm - 21/245
30.01.2016 - kutsu - KERJ-Cup / CIC1 - 6/54

30.06.2015 - kutsu - VSR-Cup / este, 110 cm - 1/55
31.08.2015 - kutsu - VSR-Cup / este, 110 cm - 5/43

09.01.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siuri)

”Nelli sitten lähti”, totesin ääneen harjatessani Hurraa. Ori yritti jatkuvasti viskellä harjasangosta harjoja, joten minun oli siirrettävä koko sanko karsinan ulkopuolelle.
”Ei uskoisi. Eihän hän ole ehtinyt käydä täällä aikoihin, mutta silti, Ouluun? Miten he niin kauaksi muuttavat?” vastasi Petra Askarin karsinasta. Katsoin, kuinka Petra harjasi oria ja vertasin mielessäni omaa mustaa sekä vastapäisessä karsinassa seisovaa hevosta - Hurra ei malttanut seisoa hetkeäkään paikoillaan, kun taas Askar näytti lähes nukkuvan seisaallaan Petran käsittelyssä.
”Nellin isä sai kuulemma töitä”, vastasin Petralle. En minä oikeastaan sen enempää heidän tilanteestaan tiennyt, Nelli ei hirveästi kertonut elämästään täällä ollessaan.
”No, väki vaan vähenee. Ensin Riina, nyt Nelli”, totesi Petra.
”Jep. Ja hevoset vaan lisääntyy”, vastasin hänelle. Hukkuisimme aivan pian töihin - meitä oli tällä hetkellä enää kuusi minun lisäkseni.
”Älkääs hätäilkö tytöt, sain aamulla ihan positiivisen puhelinsoiton”, kuului käytävältä. Tallin omistaja oli ilmestynyt seuraksemme hoitamaan oritallia.
”Eräs tyttö kyseli, olisiko meillä tarvetta hevosten liikuttajalle”, hän sanoi ja siirtyi tavaraämpärin kanssa Napenterin karsinaan.
”Ja sinä et tietenkään voinut kieltäytyä ilmaistyövoimasta”, naurahti Petra. Myös minun suupieleni nousivat ylöspäin, sitähän tämä nimenomaan oli.
”No miksikäs minä niin olisin tehnyt? Hän tulee käymään täällä noin tunnin päästä. Laittakaa vaikka Askar hänelle valmiiksi, niin käydään katsomassa, millainen ratsastaja on”, jatkoi omistaja hymyillen. Minä jatkoin Hurran harjaamista ja Petra lähti hakemaan satulan sekä suitset valmiiksi karsinan eteen odottamaan.

Kun kello alkoi lähestyä kahta, me aloimme Petran kanssa laittaa sekä Askarille että Hurralle varusteet. Olin päättänyt pitkästä aikaa lähteä Hurran selkään, ja nämä kaksi pärjäsivät oikein hyvin keskenään kentällä. Pian hevoset olivat valmiita ratsastukseen, ja samalla hetkellä omistaja tuli talliin sisään uudelta kuulostavan ihmisen kanssa. Vilkaisimme Petran kanssa toisiamme - millainenkohan tämä uusi ihminen olisi?
Kävelimme omistajaa ja uutta tyttöä vastaan. Hän oli todella reippaan oloinen, hieman punertavahiuksinen, oikein normaalin näköinen tapaus.
”Tässä on Emppu”, omistaja esitteli tytön meille.
”Sarita, Petra”, hän jatkoi osoittaen meitä molempia.
”Ja mikäli en ihan väärässä ole, on Askar valmiina kentälle”, hän sanoi ja lähti tämän Empun kanssa kävelemään kohti orin karsinaa. Lähdimme heidän peräänsä hakemaan Hurraa ja pian olimme valmiina kulkemaan peräkkäin kentälle.

Pakkasta ei ollut tänään kovin paljoa, ja toistaiseksi ulkona oli vielä valoisaa. Kentälle päästessämme Petra tuli auttamaan minut Hurran selkään, ja omistaja taas katsoi, että Empulla ja Askarilla oli kaikki kunnossa.
”En ole sitten hetkeen ratsastanut, saa nähdä, mitä tästäkin tulee”, kuulin Empun sanovan. Hymyilin ratsukolle.
”Hyvin se menee, Askar on helppo hevonen”, vastasin hänelle ja pyysin Hurraa eteenpäin.

Kiersimme kentän muutaman kerran ympäri käynnissä, ja Askar sekä Emppukin ottivat meidät melko nopeasti kiinni. Lähdimme tekemään alkulämmittelyiksi erilaisia siirtymisiä, ja Hurra näytti olevan tänään todella hyvällä tuulella. Se kulki yllättävän rentona, eikä vaikuttanut olevan juuri ollenkaan hermostunut. Vilkaisin myös Askaria sekä Emppua, jotka näyttivät löytäneen nopeasti yhteisen sävelen. Emppu oli selvästi tottunut hieman herkempiin hevosiin, eikä hän uskaltanut antaa hirveän napakoita apuja, mutta omistajan pienellä tsemppauksella heidän ratsastus näytti todella hyvältä.

Vajaan tunnin ratsastuksen jälkeen aloimme olla jo valmiita lopettamaan. Kävelimme hetken aikaa pitkin ohjin kenttää ympäri, kunnes lähdimme hevosten selässä ratsastamaan takaisin tallille. Me menimme Hurran kanssa edellä, ja toinen ratsukko kulki heti perässämme. Tallipihalla hyppäsimme alas hevosten selästä ja lähdimme taluttamaan niitä takaisin karsinoihin.
”No, millaista oli?” kysyi Petra Empulta.
”Ihan hauskaa! Askar oli vähän erilainen hevonen, mihin olen tottunut”, hän vastasi.
”No se osaa olla vähän alkujäykkä ja vaativa apujen suhteen. Mutta oikein hyvältä se minun silmiin näytti”, vastasin hänelle. Pian pääsimme karsinoiden luo, ja minä menin hoitamaan Hurran kuntoon, kun taas Petra meni auttamaan Emppua Hurran kanssa.
”Jos sinulla on aikaa niin jää ihmeessä tänne hoitamaan hevosia! Meillä on vielä lähes puolet oreista harjaamatta”, ehdotti Petra.
”Ei minulla mikään kiire ole. Pitääkin tutustua paikkoihin vähän paremmin - siis jos vaan pääsen tänne hoitamaan ja ratsastamaan hevosilla”, Emppu vastasi.
”Tervetuloa vaan! Apu on aina tarpeen. Ja näytti muuten hyvältä teidän meno Askarin kanssa”, omistaja sanoi ilmestyessään jälleen kesken keskustelun viereemme. Emppu kiitti omistajaa ja jäi hoitamaan Askaria, joka jälleen seisoi paikallaan nätisti. Minun vierellä Hurra taas, no, kovasti se yritti kurkottaa vieressäni olevaan harjasankoon.

20.08.2015 Irtohypytysvalmennus - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Sachiyo)

Hurra keksi tänään uuden leikin. Vaikka ori näytti olevan innoissaan, ei leikistä irronnut riemua laisinkaan meille ihmisille. Kutsuimme sitä leikkiä nimellä ”epätoivon loikat”.

Ajattelimme piristää energisen orin päivää irtohypytyshetkellä. Olimme koonneet maneesiin kolme estettä, jotka olivat korkeudeltaan alle metrin; aivan lasten leikkiä orille. Lämmittelimme oria hetken aikaa liinassa juoksuttaen, kunnes se vaikutti olevan tarpeeksi vetreä esteille. Asetuimme riviin tsemppaamaan oria eteenpäin, ja ensin kaikki näytti oikein mallikkaalta. Hurra tiesi mitä tehdä, ja se ylitti esteet helposti. Muutaman kierroksen jälkeen orin keskittyminen kuitenkin herpaantui täysin, ja se alkoi ladella omat säännöt hyppyihin; kierrokset alkoivat sisältää kieltäytymisiä, esteen ali ryömimisiä, pukkilaukkaa maneesin ympäri ja kaikkea muuta, mikä selvästi oli orista niin hurjan hauskaa.

Irtohypytystuokio tuntui muuttuvan hetki hetkeltä epätoivoisemmaksi, ja Hurra karkasi täysin kontrollista. Välillä se suuntasi kohti estettä ja hyppäsi sen, mutta enemmän energiaa se kulutti juoksemiseen ja riehumiseen. Mukana ollut valmentaja Tiina yritti kaikin keinoin rauhoitella oria, ja vasta kymmenien ääniapujen ja pysäytysyritysten jälkeen Hurra alkoi vihdoin rauhoittua. Kaikki paikallaolijat huokaisivat helpotuksesta, kun Hurra lopulta siirtyi käyntiin.

Ori ei vaikuttanut olevan moksiskaan energiapläjäyksestään. Se käveli pää matalana meidän luokse hakemaan rapsutuksia, emmekä me oikeastaan voineet olla orille edes vihaisia. Annika oli sitä mieltä, että Hurra tuli pahoittelemaan käytöstään, mutta minä en moista uskonut - se ketku oli vain niin huomionkipeä kakara ettei tosikaan!

Päätimme lopettaa hypyt tältä päivältä ja laitoimme orin kiinni riimunaruun. Lähdin taluttamaan sitä takaisin talliinsa, ja se käveli tuttuun tapaansa aivan kiinni minussa.
”Ihme otus”, sanoin orille ja taputin hymyillen tämän kaulaa.

26.04.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Tallin omistaja (Sachiyo)

Se oli huhtikuun loppua, kun kävin ensimmäisen kerran tutustumassa Hurraan. Päivä oli ollut todella sateinen ja viileä, ja muistan vieläkin, kuinka keli oli saanut mieleni mustaksi. Kun lopulta pääsin Turmeltajan pihaan, alkoi todellinen myrsky. Vettä tippui taivaan täydeltä, ja kastuin läpimäräksi. Katsoin hetken aikaa ihmisiä, jotka hakivat osaa hevosista tarhoista sisälle, sillä tummat pilvet enteilivät ukkosta. Minä olin juoksemassa talliin pidellen huppua pääni päällä, kunnes havahduin kuullessani kavioiden ääntä. Käännyin katsomaan, mistä ääni tuli, ja huomasin kovaa vauhtia minua kohti juoksevan mustan hevosorin, jonka perässä käveli kaksi tyttöä huutaen. Musta hevonen juoksi ohitseni, ja jäin seuraamaan tätä katseellani. Se kuitenkin katosi pian tallin kulman taakse, joten jatkoin matkaani talliin.

Tallista löysin Turmeltajan omistajan, jonka kanssa kävimme pitkän keskustelun. Tutustuimme puolin ja toisin ja lopulta päätimme lähteä katsomaan, millaisia hevosia oli myynnissä. Kuljimme tallien läpi, ja omistaja esitteli minulle todella mukavan näköisiä hevosia, mutta yksikään ei tuntunut oikealta. Lopulta pääsimme oritallissa mustan orin luokse, joka tunki turpansa karsinan kaltereiden läpi, kun astelimme tämän viereen. Huomasin orin harjasta valuvan vettä ja tunnistin sen pian hevoseksi, joka oli kiitänyt ohitseni tallipihalla. Ori näytti todella sottaiselta ja märältä, mutta se ei vaikuttanut ollenkaan välittävän olemuksestaan. Ori haisteli suurilla sieraimilla minua karsinastaan, ja se näytti kaikin puolin innokkaalta tutustumaan paremmin. Astelin orin karsinaan, jossa se alkoi heti hieroa päätään jalkaani. Tarkistin orin pikaisesti läpi, ja päätökseni orista tein sillä hetkellä, kun se nappasi hupustani kiinni (päästäen tosin saman tien irti). Lähdimme omistajan kanssa juttelemaan tarkemmin orista, tämän suvusta, eläinlääkärin tarkastuksesta ja kaikesta tarpeellisesta. Lopulta päädyimme melko yksimieliseen päätökseen - Turmeltajan Hurlumhei muuttaisi Kuuralehtoon.

Pakkasimme melko ripeästi orin tavarat autoon, eikä taivaalta tippuva vesi tuntunut enää haittaavan yhtään. Kun tavarat oli lastattu, oli aika hakea itse hevonen. Hurra odotti karsinassaan jo valmiina suojat jalassaan, joten avasin riimunarun solmun ja lähdin taluttamaan oria ulos. Se kulki melko levottomasti narun päässä, mutta kun ukkonen jyrähti jossain kauempana, painautui se saman tien aivan kiinni minuun. Jyrähdyksen jälkeen ori kulki todella nätisti hevosautoon, eikä lastaaminen tuottanut minkäännäköistä ongelmaa. Laitoimme vanhan omistajan kanssa trailerin luukun kiinni ja juttelimme vielä hetken aikaa sateessa. Lopulta oli aika siirtyä autoon ja lähteä ajamaan kohti Kuuralehtoa.

Matka sujui hyvin, ja perille päästessämme sääkin oli selkeytynyt. Tallilla meitä odotti jo kasa tallityttöjä, jotka kaikki halusivat nähdä uuden orin. Kerroin heille Hurrasta tiivistetysti kaiken mitä tiesin ja lopulta lähdin taluttamaan oria uuteen karsinaansa. Se katseli innostuneena uutta ympäristöä, ja tallikäytävää kävellessämme se olisi halunnut tutustua jokaiseen uuteen hevoseen - myös niihin, jotka näyttivät karsinassa hampaitaan tai seisoivat luimistellen takapuoli ovea kohti. Lopulta pääsimme orin karsinaan, ja se alkoi saman tien hamuta heiniä maasta. Se vaikutti kotiutuvan todella nopeasti, joten uskalsin irrottaa riimun ja jättää orin karsinaan tutustumaan uusiin naapureihinsa. Jäin vielä hetkeksi ihailemaan mustaa oria karsinan oven toiselta puolen. Se vaikutti kaikin puolin hyvältä hevoselta. En uskonut hetkeäkään, että tulisin katumaan orin ostoa!


1 v - 20.04.2015
2 v - 20.05.2015
3 v - 20.06.2015
4 v - 20.07.2015
5 v - 20.11.2015
6 v - 20.03.2016
7 v - 20.07.2016
8 v - 20.11.2016
9 v - 20.03.2017
10 v - 20.07.2017
11 v - 20.11.2017
12 v - 20.03.2018
13 v - 20.07.2018
14 v - 20.11.2018
15 v - 20.03.2019
16 v - 20.07.2019
17 v - 20.11.2019
18 v - 20.03.2020
19 v - 20.07.2020
20 v - 20.11.2020
21 v - 20.03.2021
22 v - 20.07.2021
23 v - 20.11.2021
24 v - 20.03.2022