Volkan Memori


Nimi: Volkan Memori, "Meepo" Rekisterinumero: VH16-018-0776
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Heljävirta, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: evm
Syntynyt, ikä: 7v, 22.04.2015 ikääntyy satunnaisesti Koulutustaso: ko: heA, re: 70cm
Säkäkorkeus: 143 cm Painotus: Yleispainotus
Väri: Musta Saavutukset: KTK-III

Memori syntyi suuren ratsastuskoulun yksityispuolella huhtikuun loppupuolella. Memorin emä oli hiljalleen jäämässä kisaeläkkeelle, joten tämän omistaja halusi vanhan tamman rinnalle uuden projektin, jota kouluttaa ja jonka kanssa siirtyä myöhemmin koulukentille. Isää Memorille mietittiin pitkään, mutta lopulta orinäyttelyistä löytyi musta pienhevonen Volkari, jonka upea ulkomuoto ja liikkeet veivät harkinnan isästä loppuun.

Memori kasvoi nopeasti, ja se tuntui olevan jo nuoresta asti todella rauhallinen tapaus. Kasvattaja oli todella ylpeä orista, ja hän odotti malttamattomana Memorin ikääntymistä ja koulutusvaihetta. Kun vuodet lopulta vierivät ja orin pohjakoulutus saatiin päätökseen, puuttui kohtalo peliin. Orin omistaja joutui pahaan auto-onnettomuuteen, joka vei hänen kävelykykynsä loppuelämäksi. Myös ratsastus sai jäädä, joten omistaja laittoi Memorin haikein mielin myyntiin.

Memori löysi nopeasti uuden kodin Jämsästä. Sen omistajaksi päätyi nuori tyttö, joka alkoi kisailla Memorin kanssa koulukentillä. Ratsukko kävi myös starttaamassa muutamat estekisat, mutta menestystä ei tullut ratsastajan jännittämisen ja hevosen osaamattomuuden vuoksi. Omistaja ehti pitää Memoria jopa kolme vuotta, kunnes hän alkoi kasvaa hieman yli orista.

Meille Memori saapui, kun tallityttömme Tessa tutustui orin omistajaan eräällä viikonloppuleirillä. Myynnissä oleva ori kiinnosti kovasti, joten kotikaupunkiin palatessaan Tessa esitteli minulle Memorin perin pohjin videoineen kaikkineen. Myös minä aloin kiinnostua hienosti liikkuvasta ja äärettömän rauhallisesta orista, joten soitimme saman tien omistajalle ja sovimme koeratsastuskäynnin. Kaikki sujui aivan suunnitelmien mukaan, ja viikkoa myöhemmin tallissamme seisoi todella komea musta pienhevosori.




Meepon luonne tulossa!


i. Volkari
sh, m, 145cm
ii. Konkari
sh, m, 146cm
iii. Einari
sh, m, 147cm
iie. Kasmilla
sh, rn, 143cm
ie. Volketti
sh, m, 145cm
iei. Joopetti
sh, m, 145cm
iee. Vilmaus
sh, rt, 146cm
e. Mirenka
sh, rn, 141cm
ei. Turkka
sh, rn, 139cm
eii. Turkanen
sh, rn, 138cm
eie. Vapukas
sh, mkm, 139cm
ee. Meirami
sh, rt, 142cm
eei. Wiljami
sh, rn, 147cm
eee. Meliisa
sh, rt, 142cm

i. Sukuselvitys tulossa.

ii. Sukuselvitys tulossa.

iii. Sukuselvitys tulossa.

iie. Sukuselvitys tulossa.

ie. Sukuselvitys tulossa.

iei. Sukuselvitys tulossa.

iee. Sukuselvitys tulossa.

e. Sukuselvitys tulossa.

ei. Sukuselvitys tulossa.

eii. Sukuselvitys tulossa.

eie. Sukuselvitys tulossa.

ee. Sukuselvitys tulossa.

eei. Sukuselvitys tulossa.

eee. Sukuselvitys tulossa.

18.08.2016 o. Mortia e. Selkouni -
00.00.0000 o. Nimi i. Nimi -
00.00.0000 o. Nimi i. Nimi -

00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00

00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00
00.00.2014 - kutsu - KRJ / heA - 0/00

00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00

00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 70 cm - 0/00

18.08.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Tallin omistaja (Siguri)

Puhelimeni soi. Käännän kylkeä. Soitto päättyy mutta alkaa pian uudelleen. Kuka himskatti tähän aikaan torstai-aamusta soittaa?

Vastaan lopulta unisena puhelimeen, ja kuulen toisesta päästä tutun naisäänen. Se syntyi nyt, tai jotain muuta vastaavaa olen kuulevinani. Ai mikä? yritän saada selvää Susirajan omistajan ajatuksenjuoksusta. No se varsa, Meepon varsa, sieltä vastataan takaisin. Nousen sängyn reunalle istumaan ja kuuntelen, kuinka onnellisen ruunikon pienhevoskokoisen orivarsan omistajat kertovat ummet ja lammet synnytyksestä, eläinlääkärin käynnistä sekä orin ensimmäisistä askeleista. Kun puhelu lopulta päättyy, nousen sängystä ylös ja lähden kertomaan uudelle isällekin varsaterveiset.

Meepo odottaa minua karsinassaan hamuten maasta eilisiä heiniä. Se nostaa pian päänsä, huomaa minut ja kääntyy hitaasti ovelle päin. Rapsuttelen orin päätä karsinan toiselta puolelta ja kehun tätä hienosta muutamia kuukausia sitten tehdystä reissusta ja sen myötä syntyneestä orivarsasta, joka on kuulemani mukaan hieno tapaus. Toivottavasti se perisi myös isänsä rauhallisen ja fiksun luonteen. Susirajan hevoset tuntien en kuitenkaan viitsi lähteä toivomaan liikoja.



25.03.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Tallin omistaja (Siguri)

Seisoin näyttelykehän laidalla nojaten valkoiseen tukevaan aitaan. Toisella puolellani oli kolme innokasta valokuvaajaa ja toisella puolellani nuori äiti lapsensa kanssa.
”Kuka on äiti sun lemppari?” kysyi lapsi nykien äitiään kädestä.
”Jaa, kaikki ovat ihan hienoja. Ehkä tuo vaalea, tuo ensimmäinen”, äiti vastasi ja osoitti hevosta, jonka tunnistin nimeltä Huvitutin Voitoksi.
”Mä tykkään tosta mustasta pienestä”, totesi lapsi ja osoitti Memoria. Meidän Meepoa. Voi että, toivottavasti tuomaritkin olisivat yhtä mieltä näin fiksun lapsen kanssa!

Elisa oli tehnyt hienoa työtä Meepon sekä Laaroksen näyttelyuran kanssa. Hän oli omatoimisesti ilmoittanut oreja tilaisuuksiin, muistanut ilmoittaa niistä jopa minulle ja esittänyt ne todella hienosti kehässä. Pian tuomari saapui mustan pienhevosen viereen, kirjoitti jotain ylös ja jatkoi sitten matkaansa. Siinäkö se oli?

En tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtui, joten siirryin näyttelyn yhteyteen rakennettuun kahvioon. Paikalla oli yllättävän paljon ihmisiä, mutta mahtuihan päivään suomenhevosten lisäksi myös puoliveriluokkia. Aloin selata pöydälle jäänyttä lehteä, kunnes huomasin sivusilmällä luokseni kävelleen tytön.
”Täällä hän sinä olet - ja pullaa syömässä totta kai”, naurahti Elisa, joka oli ilmeisesti päässyt jo pois kehästä.
”Sinulta jäi nyt paljon näkemättä”, jatkoi hän hymyillen. Söin suuni tyhjäksi ja pyysin tytöltä tarkennusta.
”Meepo tuli neljänneksi koko luokassa. Eli toisin sanoen sinulla on nyt sitten kantakirjakelpoinen pienhevonen”, hän kertoi hymyillen. Nousin hämmennyksissäni penkiltäni seisomaan ja katsoin Elisaa.
”Ihan oikeasti? Et huijaa?” kysyin tältä. Elisa pudisti päätään.

Miten ihmeessä tässä nyt näin kävi - vastahan minulla oli talli täynnä harrastehevosia ja nyt niistä jo kaksi on kantakirjakelpoisia. Vau, en voinut muuta sanoa.

Elisa kertoi vieneensä Meepon jo hevosautoon, joten tarjosin tytölle pullaa sekä mehua hienosta näyttelyttämisestä. Hän kertoi, kuinka Meepo oli tuttuun tapaansa seissyt aivan paikoillaan, vaikka tuomarit hääräsivätkin sen ympärillä. Lisäksi ori oli ollut kaikin puolin muutenkin edustava ja saanut vielä erityismaininnan rauhallisesta luonteestaan. Voi että, kyllä nyt sai omistaja olla ylpeä!



19.03.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Tallin omistaja (Siguri)

Kun saavuin eräänä lauantai-aamuna tallille, huomasin Elisan seisomassa Laaroksen ja Meepon laitumen vieressä. Hän katseli oreja todella tarkasti ja säikähti hieman, kun ilmestyin hänen viereensä tervehtien.
”Oletko koskaan huomannut, kuinka mielettömän komeita oreja sinulla on?” hän kysyin pitäen katseensa tiiviisti Laaroksessa, joka juoksi ympäri laidunta ja Meepossa, joka seisoi paikoillaan ja katseli tarhakaverinsa menoa.
”Tottakai, en minä muita kuin hienoja hevosia talliini ottaisikaan”, naurahdin hänelle.
”Eikun oikeasti! Hyvät jalat, ryhdikäs asento, mielettömän hyvä orileima…”, Elisa jatkoi. En ihan heti tajunnut, mitä hän haki takaa luetellessaan orien ominaisuuksia.
”Onko sinulla jotain mielessäsi?” kysyin häneltä.
”Minä vähän mietin - mikäli siis sinulle sopii - että olisiko mahdollista lähteä kiertämään orien kanssa näyttelyitä? Minä olen aivan varma, että ne menestyisivät vielä hyvin!” Elisa sanoi ja käänsi lopulta katseensa orista minuun.

Vai näyttelyoreja? En ollutkaan aiemmin edes muistanut koko näyttelyiden olemassaoloa - saati ajatellut, että meidänkin orit voisivat pärjätä. .
”Niin…”, vastasin hänelle ja aloin myös katsoa Laarosta ja Meepoa sillä silmällä.
”No kyllä minun puolestani niiden kanssa voi muutamissa näyttelyissä pyörähtää ja vähän katsoa, mitä mieltä tuomarit ovat näistä kahdesta”, jatkoin. Itse asiassa ajatushan oli aika hyvä.
”Minulla ei itselläni ole valitettavasti aikaa tallin hoitamisen ohella lähteä tuollaiseen harrastukseen, mutta mikäli luulet pärjääväsi - joko yksin tai muiden tallityttöjen kanssa, Juliaa voisi esimerkiksi kiinnostaa - niin saatte minun puolestani vapaat kädet asian suhteen! Kunhan ilmoitatte päivät ajoissa, etten ilmoita hevosia esimerkiksi kisoihin samana päivänä”, vastasin Elisalle. Hän yritti pidättää todella isoa hymyä, mutta hänestä paistoi läpi onnellisuus ja innostuneisuus.
”Hei ihan mahtavaa, kiitos!” hän hihkaisi ja lähti kävelemään ripeästi talliin; varmaan kertomaan Julialle uutiset. Minä taas jäin laitumen reunalle katselemaan oreja tarhassa.
”Vai näyttelyhevosia teistä tuleekin...”



13.03.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Tessa, tallityttö (Siguri)

Laaroksen ja Memorin(, jota aloimme tallityttöjen kesken kutsua Meepoksi,) ensikohtaaminen tallissa oli ollut oikein onnistunut. Laaros tuntui olevan todella kiinnostunut uudesta naapuristaan, kun taas Memori jaksoi hetken aikaa haistella voikkoa turpaa omalla puolellaan, mutta oma ruoka vei lopulta kaiken mielenkiinnon. Koska Meepo näytti melko välinpitämättömältä eikä Laaroskaan vaikuttanut aggressiiviselta, päätimme koittaa, jos näistä kahdesta saisi tarhakaverit.

Aloitimme aamun sillä, että laitoimme orit vierekkäisiin tarhoihin. Laaros yritti melko pitkään saada Meepon huomion juoksemalla aidanviertä edestakaisin. Meepo kuitenkin katsoi hetken aikaa orin menoa ja jatkoi sitten omia puuhailujaan. Ehdimme naurahtaa Saanan kanssa, että Meepo vaikutti ihan oikeasti siltä, kuin se seuraisi vierestä muiden leikkimistä ja pyörittelisi näille silmiä. Sellainen fiksu aikuinen.

Kun Laaroskin lopulta päivän mittaan rauhoittui, ja nämä kaksi söivät onnellisina heiniä lähekkäin, päätimme kokeilla hevosten yhdistämistä. Ne olivat olleet vasta neljä tuntia erillään, mutta minkäänlaista konfliktia ei ollut havaittavissa, joten uskalsimme kokeilla radikaalisti vain Meepon heittämistä Laaroksen tarhaan. Saana totta kai meni voikon luokse ja piti tätä riimunarun päässä, kun taas minä talutin Meepon tämän viereen ja pidin kovasti kiinni. Laaros käveli saman tien katselemaan uutta tuttavuutta, ja silloin alkoi ensimmäisen kerran pieni uhittelu. Laaros luimisti korviaan ja hyppi hieman jopa ilmaan, mutta koska Meepo ei yhäkään tehnyt elettäkään, ei arvojärjestyksen suhteen tullut epäselvyyttä. Laaros rauhoittui huomattavasti jo pelkästään sillä, että sitä vastassa oli rauhallinen hevonen, joka selvästi alistui tämän tahtoon.

Päästimme orit irti ja jäimme tarhaan varmuuden vuoksi seuraamaan, mitä tapahtuisi. Laaros yritti hieman härnätä Meepoa, joka ihme kyllä lähti kuin lähtikin hetkeksi aikaa leikkiin mukaan. Orit juoksivat vierekkäin, mutta ne vaikuttivat olevan ihan hyvässä sovussa. Päätimme Saanan kanssa siirtyä pois tarhasta, jos orit innostuisivat liikaa, ettemme jäisi alle.

Kuten arvata saattaa, kyllästyi Meepo ensimmäisenä juoksenteluun. Laaroskin hiljensi vauhtiaan ja asteli heinäkasalle. Meeposta huomasi, että se käveli varovasti Laaroksen perässä, ja se oli selvästi valmistautunut siihen, ettei voikko suostuisikaan jakamaan ruokaansa. Loppu hyvin, kaikki hyvin: kaksikko seisoi pian saman heinäkasan ääressä kuin ylimmät ystävät.

Jäimme hetkeksi aikaa seuraamaan orien käytöstä, mutta koska kaikki vaikutti hyvältä, uskalsimme lopulta jättää ne omaan rauhaan. Lähdimme Saanan kanssa siivoamaan oritallia, joskin olimme varautuneet siihen, että orien menoa tulisi tarkkailla pitkin päivää.

Illalla kaksikko tarhasi yhä hyvässä sovussa, mikä ilahdutti suuresti tallin omistajaa. Se oli toivonut Viltrosta Laarokselle tarhakaveria, mutta kaksikon yhdistämisestä ei tullut mitään - molemmat olivat melko dominoivia oreja, joten jos ne meinasi laittaa laumaan, tuli muiden hevosen olla hieman alistuvaisempia. Meepo taas oli luonnostaan sellainen hälläväliä-tapaus, että meitä suorastaan lykästi, kun saimme sen talliimme. Omistajan mielestä myös orien olisi hyvä tarhata edes yhden kaverin kanssa, jotta niillä olisi seuraa. Laaros oli kuitenkin ollut jo tammikuusta asti yksin, joten oli onni, että se hyväksyi Meepon tarhakaverikseen.

Haimme vielä illalla kaksikon takaisin talliin, jossa hoidimme ne yökuntoon. Tarhan pohja oli todella huonossa kunnossa, joten molemmat pääsivät suihkuttelun kautta karsinoihinsa. Iltaruokien jälkeen suljimme tallien ovet ja lähdimme hoitamaan omia ilta-askareitamme. Olipa kaikin puolin onnistunut päivä!



12.03.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Tallin omistaja (Siguri)

Pitkään odotettu lauantai koitti. Olimme Tessan kanssa laittaneet karsinan muuttokuntoon ja tehneet muita pieniä tarpeellisia asioita, kuten kirjoittaneet varusteämpäriin nimen uutta tulokasta varten. Kello oli jo kaksitoista, ja koska Memorin omistaja oli luvannut tuoda orin tallillemme puolen päivän aikaan, odotimme ulkona valmiina vastaanottamassa oria.

Lämpötila oli viime päivinä ollut plussan puolella, ja tänään mittari oli näyttänyt jopa neljää astetta. Maa oli ihan loskan ja kuran sekoituksessa, mutta nopeasti se kelien lämpenemisen myötä kuivuisi. Tessa ja minä istuimme tallin katoksessa sijaitsevalla penkillä, kunnes kuulimme tieltä päin tulevan auton. Nousimme molemmat kiireesti ylös ja lähdimme hevosautoa vastaan.

Merita parkkeerasi tallipihalle ja hyppäsi ulos autosta. Aloimme saman tien jutella käytännön asioista, kuten eläinlääkärin tarkastuksesta, jonka mukaan Memori oli todella terve ori. Päätimme ensin hoitaa paperityöt alta pois, ennen kuin ottaisimme orin pois autosta.

Kaikki tärkeät tiedot oli nopeasti käyty läpi, ja pian allekirjoitukseni korosti monen paperin alareunaa. Kättelimme vielä virallisesti Meritan kanssa, ja lupasin hänelle, että hän voisi ihan milloin vain tulla tallillemme katsomaan, mitä Memorille kuului. Pian paperitöiden jälkeen lähdimme takaisin hevosautolle, jossa Memori varmasti odotti jo malttamattomana.

Avatessani hevosauton luukun vastassani oli mustan hevosen takapuoli kauniisti letitetyn hännän kera. Merita kävi irrottamassa orin kuljetuksen jäljiltä ja peruutti sen tallipihalle. Memori seisoi hetken paikoillaan ja katseli ympärilleen korvat pystyssä, mutta muuten uudet maisemat eivät näyttäneet liikuttavan sen elämää pätkääkään.

Lähdimme kaikki kolme - minä, Tessa ja Merita - taluttamaan Memoria karsinaansa, joka sijaitsi Laaroksen vieressä. Tällä hetkellä Laaros ja Viltro olivat kuitenkin ulkona, joten Memori sai rauhassa tutustua uuteen ympäristöönsä ilman hätiköiviä oreja ympärillään. Memori asteli perässäni karsinaan sisälle ja jäi seisomaan paikoilleen, kun minä otin tältä riimun pois. Se laski nopeasti päänsä maahan ja alkoi hamuta heiniä purujen seasta. Sitä ei paljoa muutto stressannut.

Jäimme vielä hetkeksi aikaa ihailemaan oria ja kiittämään Meritaa todella hienosta hevosesta. Hänkin myönsi olevansa tyytyväinen uuteen kotiin, vaikka kieltämättä hevosesta luopuminen tuntui haikealta. Jätimme hiljalleen orin tutustumaan uuteen karsinaansa ja lähdimme saattamaan Meritaa takaisin autollensa.

Tämä oli hieno päivä meille kaikille. Merita löysi hevoselleen kodin, Memori saisi aktiivisen liikuttajan ja me saimme upean ratsun, jonka kanssa tulisimme kiertämään vielä monissa kisoissa!



07.03.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Tallin omistaja (Siguri)

”Sun on pakko nähdä tää”, ja niin sitä taas mentiin. Tessa oli ollut viikonlopun kestävällä leirillä Korpilahdella, jossa hän oli tutustunut erääseen Merita-nimiseen nuoreen naiseen. Merita oli ollut kyseisellä leirillä oman hevosensa Memorin kanssa, ja Tessa oli rakastunut mustaan oriin siltä seisomalta. Kotiin tullessaan hänellä oli muistikortti täynnä videopätkiä ja kuvia tästä orista, joka kaiken lisäksi sattui olemaan myynnissä. Merita alkoi hiljalleen kasvaa yli hevosesta, ja kaikista järkevintä oli myydä se eteenpäin paikkaan, jossa sillä pystyttäisiin aktiivisesti ratsastamaan.

Myönnän, olin vakuuttunut. Videoilla kulki todella komea kulonmusta pienhevonen, jonka taidot riittivät kevyesti helppo A -tasolle asti ja joka kaiken lisäksi hyppäsi 70 senttimerin esteitä ratana. Tessalla oli myös näyttää video hänestä Memorin selässä, ja kieltämättä ratsastus näytti todella hyvältä.

Otin Memorin omistajaan yhteyttä, ja sovimme hieman virallisemman koeratsastuksen, vaikka Tessa olikin orin selässä jo käynyt. Lähdimme heti seuraavana maanantai-iltana kohti Jämsässä sijaitsevaa yksityistallia, jossa Merita piti oriaan. Matka sujui nopeasti, ja paikalle päästessämme meitä vastassa oli punatukkainen, todella reippaan oloinen tyttö, joka esittäytyi Meritaksi. Hän kertoi Memorin lisäksi omistavansa toisenkin hevosen, jonka kanssa hän tulisi jatkossa panostamaan enemmän valmennuksiin ja kisakentille. Merita lähti johdattamaan meitä talliin, jossa tämä Memori oli.

Nähdessäni orin yllätyin kovasti. Minulla oli jäänyt pienhevosista aina todella energinen kuva, mutta Memori oli aivan toista luokkaa. Se seisoi karsinassaan todella rauhallisena ja nosti päätään maasta, kun Merita alkoi jutella tälle. Nainen avasi karsinan oven, jätti sen selälleen ja lähti hakemaan varustehuoneesta satulaa ja suitsia. Memori pysytteli karsinan sisäpuolella, vaikka sillä olisi ollut hyvä mahdollisuus lähteä tutkimaan ympäristöä. Merita palasi pian varusteiden kera, lykkäsi minulle satulan ja Tessalle suitset, ja me astuimme orin karsinaan varustamaan tämän.

Memori oli ihan uskomaton. Se ei hievahtanutkaan, kun laitoin sille satulan selkään. Tessa sai tälle pujotettua suitset tuosta noin vaan, eikä oria näyttänyt haittaavan edes kuolaimet, joita varten se lähes avasi suunsa valmiiksi. Kun orilla oli varusteet päällään, lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia. Kuten arvata saattoi, ori käveli perässäni juuri sitä vauhtia, mitä minäkin: hidastaessani sekin hidasti ja muutaman juoksuaskeleen ottaessani sekin ravasi. Ihan käsittämätöntä.

Maneesissa katsoimme hetken aikaa, kun Merita lämmitteli orin valmiiksi. Heistä näkyi hyvin ulospäin, että ori jäisi todella nopeasti pieneksi, joten oli ymmärrettävää, että nainen tahtoi hevoselleen uuden kodin. Ratsukon yhteistyö näytti pelaavan todella hyvin, ja Memorikin tuntui toimivan melko herkillä avuilla. He näyttivät hieman vaikeampiakin tehtäviä, kuten taivutuksia ja lisättyjä askellajeja, ja olin hetkessä myyty. Pian oli Tessan vuoro nousta satulaan.

Myös Tessa osasi käsitellä oria hyvin, ja se näytti kulkevan juuri niin kuin ratsastaja halusi. Tahti ei ollut liian laiska eikä myöskään liian nopea, joskin laukka jäi hieman tahmeaksi ensi alkuun. Tessa sai kuitenkin orin askeleet todella nopeasti korkeiksi ja lennokkaiksi. Merita kertoi Memorin osaavan tehtäviä myös korkeammilta luokilta, kuten avotaivutusta ravissa ja koottuja askellajeja, mutta valitettavasti pienhevosena sen askeleet eivät näyttäneet läheskään niin hyviltä, mitä korkeamman luokan ratsuilta voisi toivoa.

Tessa hyppäsi myös muutaman esteen, ja Memorista huomasi, että se hieman arkaili lähestymisten kanssa. Kertaakaan se ei kieltäytynyt, mutta varsinkin ponnistuspaikkojen suhteen orilla olisi vielä paljon opittavaa. Minä olisin kuitenkin valmis lähtemään siihen koulutukseen mukaan, ja niin oli kaikesta päätellen myös Tessa. Niinpä sovimme kaupat, ja koeratsastuksen jälkeen lähdimme takaisin tallille juttelemaan käytännön asioista.

Memorilta puuttuivat ajankohtaiset eläinlääkärin paperit, mutta tarkistus kuulemma hoituisi ihan viikon sisällä. Ori oli vasta hetki sitten kengitetty, ja kaikki muu vaikutti olevan kunnossa. Sovimme, että Merita toisi Memorin meille seuraavan viikon lauantaina, kun kaikki paperiasiat saataisiin kuntoon. Meillä sitten kirjoittaisimme viralliset ostajanvaihdospaperit.

Otimme Memorilta vielä varusteet pois ja harjasimme sitä hetken aikaa. Minun on pakko myöntää, etten ollut aikoihin nähnyt yhtä järkevää ja selväpäistä hevosta kuin tämä ori. Olin kaikin puolin tyytyväinen päätökseen koeratsastuksesta, enkä uskonut, että joutuisin katumaan orin ostamista hetkeäkään - kunhan se nyt vaan saisi puhtaat paperit eläinlääkäriltä.

Kello alkoi lähestyä jo puolta yhtätoista, kun pääsimme lähtemään kohti kotia. Tessa vaikutti olevan vähintäänkin yhtä innoissani kuin minä, ja meillä olisi kieltämättä pitkä viikko odottaa, ennen kuin ori pääsisi muuttamaan meille!