Yleistä

Nimi: Sigurveig
Kutsumanimi: Sinna
Sukupuoli: Tamma
Väri: Ruunikonkirjava
Ikä: 5 vuotta
Säkä: 145 cm
Rotu: Islanninhevonen

Pelipaikka: Caralia
Lauma: Metsäponit, ei liittynyt
Pelaaja: Sachiyo




Ulkonäkö:
Sinna on ulkonäöltään todella hyvän rotuleiman omaava islanninhevonen. Se on ruumiinrakenteeltaan hieman pyöreä, mutta silti hyvin hevosenkaltainen. Sinnalla on melko suora selkä, ryhdikäs yleisolemus ja se on kaikin puolin sopusuhtainen kokonaisuus. Tammalla on pitkät jalat, joilla se osaa kulkea viittä eri askellajia.
Väritykseltään tamma on ruunikonkirjava. Pohjaväri on vaalea kaakaonruskea ja valkoiset merkit rajaavat koko tamman keskivartalon sekä kaulan molemmilla puolilla näkyvän kolmionmuotoisen merkin. Lisäksi tammalla on päässä symmetrinen piirto, joka alkaa otsasta ja jatkuu aina turpaan asti. Tamman jalat ovat mustat aina polviin asti häivyttyen siitä tasaisesti pohjaväriin. Sinnalta löytyy ruunikon värinsä vuoksi tummaa pigmenttiä myös turvasta sekä silmän ympäriltä. Tamman kaviot ovat hieman rusehtavat, ja silmät sillä on tummat ja lempeän näköiset.
Sinnan harja on paksua ja melko lyhyttä, ja se haarautuu kaulan päältä joka puolelle. Otsahiukset ovat melko pitkät, mutta pysyttelevät poissa silmien tieltä. Harja ja häntä ovat väriltään tummanmustat, paitsi kaulan valkoisen merkin takia löytyy myös harjasta valkoinen raita.
Sinnan yleisilme on todella iloinen ja pirteä, ja ulkomuoto tällä on hieman sottainen. Tammalle kasvaa talvisin tuuhea karvapeite, jolloin tamma näyttää todella pörröiseltä ja hoitamattomalta. Kaikin puolin tamma näyttää kuitenkin terveeltä sekä hyvinvoivalta ja eritoten hyvinsyöneeltä.
VÄRIKARTTA (tulossa)


Luonne:
Sinna on hieman sulkeutunut mutta todella mukava nuori tamma. Hän ei puhu mielellään itsestään eikä menneisyydestään, mutta on aidosti kiinnostunut muiden elämästä ja tapahtumista. Sinnan luonteen voisi muutamalla sanalla tiivistää rakastavaksi äitihahmoksi, joka ei halua satuttaa ketään. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka Sinna onkin pitkäjänteinen hevonen, ei se siedä suoraa valehtelua. Sivusta se ei katso, jos jotain kiusataan tai jollakin on paha olla. Tamma yrittää tehdä kaikkensa jotta muilla olisi hyvä ja turvallinen mieli.
Sinna on todella perhekeskeinen hevonen, ja hän toivookin vielä löytävänsä elämässään suuren rakkauden. Vaikka tamma on vielä nuori, on hänellä enemmän mielessä perheen perustaminen kuin muiden nuorten kanssa riehuminen. On kuitenkin myös päiviä, kun tamma haluaa jättää vastuunsa hetkeksi ja olla kuin muut nuoret - kaikkea kuitenkin kohtuudella.
Sinna voi olla hieman ylihuolehtivainen, mutta ei hän aivan tylsäksi aikuiseksikaan ole vielä kasvanut. Tylsä hän ei ole ollenkaan, ainoastaan varovainen. Sinnalla on huumorintaju kohdillaan ja hän osaa kyllä pitää hauskaa. Kuitenkin hän on menneisyydessä joutunut olemaan samaan aikaan sekä isosisko että äitihahmo, mikä on saanut näiden rajan hieman häilyväksi tamman silmissä.
Sinna tulee omasta puolestaan toimeen kaikkien kanssa, eikä hänellä suuremmin ole ennakkoluuloja muita kohtaan. Yleensä hän haluaa itse ottaa selvää huhupuheista tutustumalla hevosiin. Tamma haluaa löytää kaikista jotain hyvää, ja tietää jokaiselta löytyvän sitä.
Äidiltään hän on perinyt uteliaisuuden, mikä näkyy hänen elämässään niin monella tapaa; yksikään vastaantulija ei varmasti jää vaille tervehdystä. Ei ole väliä, mitä sukupuolta toinen edustaa - Sinna tutustuu mielellään kaikkiin.
Vaikka tammalla on pieni ominaisuus nähdä kuollut siskonsa ympärillä, on tamma muuten täysin selväjärkinen. Hän tietyllä tapaa tiedostaa siskonsa olemattomuuden, mutta sen läsnäolo tuo niin paljon tukea ja turvaa, että ajatuksesta ei voi päästää irti. Sinna kuitenkin piilottaa siskonsa muilta, jollei hänelle tule todella kovaa tarvetta kertoa tilanteestaan ja menneisyydestään


Menneisyys:
Sinna syntyi Islannissa pieneen villihevoslaumaan, joka asui suuressa laaksossa. Hänen äitinsä oli vain yksi monesta lauman tammoista ja isänsä jokin ohikulkenut ori, josta hänen äitinsäkään ei tiennyt juuri mitään. Ainoa yhteinen asia Sinnan vanhemmilla oli yksi yö, jolloin Sinna sai alkunsa.
Sinna vietti nuoruuttaan lauman muiden varsojen tavoin. He leikkivät ja kisailivat, eikä laumalla ollut mitään hätää. Ihmiset pitivät huolta hevosten ruokinnasta, vaikka nämä käytännössä täysin villejä hevosia olivatkin.
Sinna eli täysin normaalin lapsuuden rakastavan äitinsä huostassa. Hänellä oli paljon kavereita, ja koko lauman keskellä vallitsi hyvä ilmapiiri. Jos jokin painoi Sinnan mieltä, turvautui hän ensisijaisesti kuitenkin äitiinsä, jolla oli paljon elämänkokemusta ja viisautta vuosien takaa.
Sinna kasvoi ja normaalin nuoren tavoin hänen elämässään oli pieniä ihastumisia, jopa romansseja, rajojen kokeilemista, mutta aina tamma palasi hyvillä mielin äitinsä luo. He olivat aivan erottamattomat ja toistensa parhaat ystävät.
Eräänä päivänä tilanne kuitenkin muuttui, kun vaeltava villihevoslauma ohitti laakson. Sinnan äiti lähti tapansa mukaan uteliaisuuttaan tutustumaan tarkemmin laumaan, ja nopean tapahtumaketjun jälkeen tilanne päätyi siihen, että Sinna oli saamassa pikkusisaruksen.
Sinna auttoi äitiään parhaansa mukaan koko kantamisajan. Vaikka ensin tamma tunsi hieman mustasukkaisuutta ja pelkoa siitä, että äitinsä kanssa välit rikkoutuisivat, tottui hän pian ajatukseen pikkusiskosta tai -veljestä. Sinna alkoi myöhemmin jopa odottaa heidän perheeseensä lisäystä, ja monet päivät hän makoilikin äitinsä kanssa puun alla katselemassa muuta laumaa ja juttelemassa perheensä tulevaisuudesta.
Oli myrskyinen yö, kun Sinnan äiti alkoi varsoa. Sinna oli tämän vierellä koko yön ja yritti tehdä kaikkensa helpottaakseen äitinsä oloa. Synnytys oli melko vaikea, mutta lopulta maailmaan syntyi täysin musta tamma, joka nimettiin myrskyn mukaan Thoraksi.
Seuraavana aamuna Thora opetteli siskonsa avustuksella kävelemään ja jopa juoksemaan. Varsa oppi uusia asioita todella nopeasti, ja hän kiintyi siskoonsa sitäkin nopeammin. Vaikka Sinna olikin muutamaa vuotta siskoaan vanhempi, rakasti hän Thoraa kovasti ja vietti tämän kanssa paljon aikaa opettaen hänelle elämän ohjeita.
Thora ei ehtinyt kasvaa kuin viisikuukautiseksi, kun heidän äitinsä sairastui pahasti. Kukaan laumasta ei tiennyt mikä hänellä oli, ja hänen tilansa vain huononi huononemistaan. Lopulta heidän äitinsä nukkui pois, ja viimeisenä toiveenaan hän pyysi Sinnaa pitämään huolta Thorasta.
Seuraavat kuukaudet olivat yhtä itkuntäyteistä sekasortoa Sinnan elämässä. Hän suri äitiään kovasti ja syytti itseään, kun ei voinut tehdä mitään. Valkeus kuitenkin koitti, ja hänen oli otettava äidin paikka Thoran elämässä. Niinpä Sinna suojeli Thoraa kaikin mahdollisin keinoin ja yritti olla samaan aikaan sekä isosisko että äiti.
Kului vuosi, ja Thorastakin oli kasvanut jo nuori. Hän muistutti aivan Sinnaa nuorempana; Thora kokeili samalla tavalla rajojaan ja usein keskustelut menivätkin tappeluksi. Joka ilta Thora kuitenkin palasi siskonsa viereen nukkumaan, eikä anteeksi tarvittu pyytää, koska tiedettiin toisen olevan pahoillaan.
Eräänä päivänä laumassa vaihtui johtaja. Vanhan, jo hieman heikentyneenkin orin tilalle nousi uusi komea ori, joka laittoi uudet säännöt laumaan. Se kaikki huolettomuus oli nyt poissa, kun jokaista askelta vartioitiin ja laakson ulkopuolelle ei saanut enää mennä auringonlaskun jälkeen. Asiasta kapinoitiin laumassa, mutta säännöt pysyivät ja hiljalleen laumalaiset alkoivat tottua uusiin säännöksiin.
Thora kavereineen eivät kuitenkaan suostuneet olemaan diktaattorimaisen johtajan alla, vaan he saattoivat lähteä keskellä yötä pois laaksosta ja palata vasta auringonnousun aikaan. Sinna yritti estellä siskoaan, mutta eipä hänellä paljoa ollut vaikutusvaltaa kapinallisen teinin. Eräänä yönä Sinna kuitenkin heräsi, kun Thora oli jälleen ystäviensä kanssa lähtemässä pois, ja hän lähti seuraamaan heitä. Nuoret lähtivät pois laaksosta vievää polkua pitkin ylöspäin vuorille, jossa he viettivät usein aikaansa. Sinna kuunteli hetken nuorten keskustelua ja astui sitten esiin alkaen torua Thoraa nuorten keskellä. Thora oli todella häpeissään, ja hän lähtikin vuorenreunamaa pitkin mahdollisimman pian pois pelätessään muiden nuorten pilkkaavan häntä. Sinna juoksi tämän perään, mutta kadotti tämän pian näkyvistä. Hän seisoi hetken kallionreunalla, kunnes huomasi vuoriston juurella jotain, joka sai kaikki ajatukset pois hetkessä. Kymmenen metriä hänen alapuolellaan kivikolla makasi musta tamma, joka ei tehnyt elettäkään liikkuakseen, ja kuunvalo heijasti verta tämän ympärillä. Yhtään enempää ajattelematta Sinna kapusi jyrkkää rinnettä pitkin alas ja näki jotain, joka muutti hänen elämänsä täysin. Thora oli pudonnut kalliolta iskien päänsä kivikkoon, eikä hän enää hengittänyt.
Sinna meni täysin paniikkiin ja hän yritti herätellä Thoraa aivan turhaan. Hän meinasi jäädä yöksi Thoran viereen, mutta muisti johtajan tiukat säännöt ja juoksi kyyneleet silmissä kohti laaksoa. Kotona hän asettui tutun puun alle nukkumaan.
Seuraavana aamuna Sinna heräsi tuttuun tapaan Thoran viereltä - tai niin hän luuli. Sinna tunsi Thoran makaavan vierellään, näki hänen nousevan ylös ja lähtevän leikkimään hyvillä mielin. Kaikki se olikin siis ollut vain unta, hän ajatteli.
Koko viimeöinen oli saanut Sinnan mielen sekaisin. Hän lakkasi erottamasta todellisuutta ja fiktiota, ja hän näki Thoran joka ilta palaavan hänen viereensä. Tieto Thoran todellisesta poismenosta levisi kuitenkin lauman keskuuteen, mutta Sinna kiisti tämän täysin. Jokainen laumalainen ymmärsi, että jo toisen perheenjäsenen poismeno oli ollut Sinnalle liian kova paikka, eikä hän enää pystynyt käsittelemään näin suurta asiaa. Tamma sai aluksi kuulla, että hän näki vain harhoja ja hänelle yritettiin selittää, ettei Thoraa enää ollut, mutta Sinna ei tätä uskonut - hänelle Thora oli elossa aivan niin kuin eilenkin. Kun Sinna sai tarpeeksi kuulla Thoran olemattomuudesta, päätti hän salata Thoran muilta. Hän myötäili ja antoi muiden uskotella, että siskonsa on kuollut, mutta todellisuudessa hän piti siskostaan huolta aivan kuten ennenkin.
Koitti päivä, jolloin laumarajat muuttuivat jälleen. Kukaan ei saanut poistua laaksosta edes päiväsaikaan, ettei lisää vahinkoja sattuisi. Seuraavana yönä Sinna kuitenkin heräsi siihen, kun Thora nousi hänen viereltään ja lähti kävelemään polkua pitkin poispäin. Tällä kertaa Sinna kuitenkin lähti hänen mukaansa yrittäen estellä jo heti alusta saakka, mutta Thora jatkoi matkaansa. Sinna jätti hieman epäröiden lauman ja lähti siskonsa perään - olihan hän luvannut äidilleen pitää Thorasta aina huolta.
Sisarukset saapuivat merenrantaan. He seisoivat hietikolla ja katsoivat aaltoilevaa merta. Sisarukset juttelivat syvällisiä elämästä ja heidän perheestään, aivan kuten heillä oli tapana tehdä. Lopulta Thora päätti pulahtaa uimaan, ja Sinna seurasi tätä pitäen ideaa kuitenkin huonona. He uiskentelivat vedessä ja kastelivat toisiaan kilpaa, kunnes aivan arvaamatta jokin merivirta otti Sinnan syleilyynsä ja lähti kuljettamaan syvemmälle merta kohti. Sinna kielsi siskoaan lähtemästä perään, mutta kielloista huolimatta myös Thora lähti seuraamaan tätä.
Koko yön Sinna ui hädissään ja yritti löytää jotain johon pysähtyä, mutta virta oli liian voimakas ja pienen hevosen jaksaminen vähäinen. Lopulta Sinna ei enää jaksanut, vaan antautui täysin meren armoille.
Seuraavan kerran tajuihin tullessaan hän tunsi kavioidensa alla maata, eikä osannut vielä aavistaakaan, että oli saapunut villihevosten saarelle, Caraliaan.



Caraliassa tapahtunutta:
Sinna on..
..rantautunut


Suhteet:
Perhe: -
Ystävät: -
Tutustumisen arvoisia: -
Arvostaa: -
Pitää: -
Ei pidä: -
Ei mielipidettä: -


Pelatut pelit:
Pelejä voi selata AIKAJANALTA

Muuta:
Nähtiin ensimmäisen kerran 12.06.2014.
Sachin kahdeskymmenes hahmo.
Ihmisten iässä n. 21-vuotias.



Kuvagalleria:



Fan-artit:

:(




HAHMOT


Faramir
Lawless
Loska
Titania
Rionna
Tuisku
Arthur
Megaira
Lucas
» Sigurveig
Kuva © sxc.hu; Tausta//Tekstit © Sachiyo